Yhteiskunnan on tarjottava turvaa ja suojaa. Ympäristön turvaa erityisesti. Jokaiselle. Tasapuolisesti. Maailman onnellisimmaksi väitetty maa on viime aikoina kuivunut kovaksi ja näännyttänyt demokratian rapeaksi ja hauraaksi. Sopimaton sopimaan on väitteenä mätä, vaikka systeemi on toiminut jälkikäteen arvioituna vuosikymmeniä siten kuin sen on pitänytkin. Tulosta kohti – yhteistyöllä ennakoiden ja sovittaen kulloiseenkin tilanteeseen luonnollisesti osapuolten kannat hioutuneena. Sopimustoiminnan edistäminen on väännetty väkkärälle, työnnetty romikseen ruostumaan. Ehkä löytää tiensä vielä ruosteenpoistoon ja maalaukseen tullakseen taas arvoksi, jonka viisaammat keksivät uudelleen. Kenelle kunnia kuuluu? Sille, mikä säästämisen myötä saastutti ilmapiirin ja ympäristön ja sai ihmiset haukkomaan henkeään.

Asuminen, toimeentulo, työ eivät ole enää vakaalla pohjalla. Korkeakoulutus ei takaa loistavaa tulevaisuutta ja toisaalta terveille käsipareille olisi paljon tekemistä ja arvoa – ihmiselle. Hoivaaminen ei vain tunnu olevan kannattavaa. Maksaa liian paljon. Tingitään, säästetään, jotta rahaa voi käyttää johonkin muuhun ihmistä tärkeämpään. Ei hyvinvointiin, tasa-arvoon ja yhdenvertaiseen elämään. EI – liian kallista, ne kertovat meille!

Ammattiin opiskelevilla nuorilla on yhä vaikeampi päästä ammattiinsa kuuluvaan työharjoitteluun. Työkokemusta ja erilaisia taitoja vaaditaan, eikä esimerkiksi kesätyöpaikkoja omalta alalta välttämättä edes löydy. Perehdyttämiseen ei ole aikaa, joten nuorella jää työkokemus hyvin vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi. Koulutusmahdollisuuksia on rajoitettu ja opetuksesta tingitään. Voimassa oleva talouspoliittinen linja on romahduttanut toivon paremmasta. Aikuisena opiskelun mahdollisuuksien tavoitteellinen huonontaminen on heikentänyt ammatista toiseen vaihtamaan joutuneiden tai haluavien työnsaantia.

Kallista ja asenteellista, väitetään julkisena palveluna tuotetusta mediasta. Sepä puhuukin ihmisille elämästä ja suuntaa valon sinne, mistä on aihetta kertoa. Ihmisille! Herkkua nauttivalle, itseään ylempänä pitävälle, tämä on kestämätöntä. Tiukasti kiinni vallassa ja epäinhimillisessä virtuaalitodellisuudessaan.

Julkisena palveluna tuotettuun mediaan kohdistetut rajoitustoimet Suomessa supistavat tasa-arvoa ja vähemmistöjen oikeuksia. Sosiaalisen media keinotodellisuus ottaa tilaa ja kaistaa. Ulkopuolisella vaikuttamisella muutetaan ihmisten asenteita entistä negatiivisemmiksi ja rajoittuneiksi. Suotuisaa maaperää tälle tasoittavat tämänhetkinen epäinhimillisyydessään meille vieras politiikka.

Väestön jakautumista syventävä vastenmielinen politiikka, työtä tekevälle kansalle suunnatut radikaalit päätökset ja heikompien huolenpidon laiminlyönti johtavat perikatoon. Kaiken korjaaminen tulee olemaan taas edessä, mutta paljon työläämpänä ja enemmän aikaa vievempänä kuin koskaan aikaisemmin!

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.