Uusi hallitus on nimitetty. Kaksien vaalien jälkeen ollaan tilanteessa, jossa odotetaan tekoja lupausten täyttämiseksi. Eduskunta säätää Suomen lait, mutta Euroopan parlamentista tulee paljon lainsäädäntöömme vaikuttavia direktiivejä. Euroopan unioni vaikuttaa tätä kautta elämäämme.
Pohjoismainen sopimisen käytäntö on osoittanut usein hyödyllisyytensä koko työelämälle. Se on jatkossakin säilyttämisen arvoinen asia. Paikallisen sopimisen odotuksiin on pystytty hyvin vastaamaan toimivan luottamusmiesjärjestelmän avulla. Neuvottelijana kehittyy kokemuksen myötä, mutta silti hyviin tuloksiin vaaditaan suunnitelmallista koulutusta. Olisi hyvä, että näiden taitojen kehittäminen olisi mahdollista laajasti kaikille aktiiveille. On koko työelämän etu, että osaavia aktiiveja on toiminnassa mukana ja neuvottelutaitoja voidaan käyttää laajasti yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaan.
Suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle on kestänyt koko tämän vuosikymmenen. Varsinkin julkisella sektorilla keskimääräinen ikä on noussut yhä korkeammalle. Monilla työpaikoilla ikäjakaumasta puuttuvat nuoremmat työntekijät. Nuoria aikuisia kaivataan myös ay-toimintaan mukaan. Erityisesti nuorten työntekijöiden järjestäytyminen on vuosien mittaan vähentynyt. Suuntausta yritetään monin eri keinoin korjata ja siihen on monenlaisia syitä, mutta kehityksen edelleen jatkuessa samaan suuntaan se tulee vaikuttamaan työelämän kehittämiseen. Työelämässä ja työpaikoilla tulee olla kaikenikäisiä työntekijöitä monimuotoisen kehittämisen turvaksi. Trendin vaikutukset tulevat esiin vasta myöhemmin, jolloin tilanteen korjaaminen on vaikeaa. Tarve kehittää yhdessä työoloja ja työsuhteen ehtoja ei häviä minnekään, perustekijät ovat hyvin samankaltaisia kuin tämän ajan työelämässäkin. Työhyvinvoinnin kehittämisen hyödyt ovat todistetusti merkittäviä, mutta silti työpaikkojen välillä on työviihtyvyydessä ja esimerkiksi henkisessä rasittavuudessa yllättävän suuria eroja. Noiden tekijöiden korjaamisessa olemme lähtötelineissä.
Normien ja käytäntöjen kehittäminen ei ole yksinkertainen juttu. Euroopan tasolla sosiaalisten normien tason nostaminen eri maissa on hidasta. Euroopan valtioilla on yhä suuria eroja taloudessa ja sosiaaliturvassa. Esimerkiksi EU:n työaikadirektiivin ja sen seurauksena tänä vuonna säädetyn työaikalain määräysten sopeuttaminen työelämään Suomessa edellyttää arviointia alan työehtosopimuksissa. Miten yksimielisiä ollaan työaika-autonomian määrittelystä ja miten sen arviointi tulisi tehdä, jotta yhdenvertaisuus toteutuu ja EU-direktiivin mukainen työntekijän suojelu paranee? Ammattitaitoisille neuvotteluille on tässäkin tarve, jotta paras mahdollinen yksimielisyys voidaan saavuttaa.
Keijo Hiltunen
Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja
