Eduskuntapuolueet kokoontuivat lokakuussa turisemaan säistä ja ilmasta ns. pyöreän pöydän ääreen juuri ilmestyneen ilmastonmuutosraportin (IPCC) vuoksi. Teknis-ekonominen politiikka ei ole kyennyt kasvattamaan turvallisuutta ja rakentamaan luottavaista tulevaisuutta. Tulos on nähtävissä ympärillämme.
Pitkään kehittynyt ja nopeasti kiihtyvä ilmastonmuutos järkyttää asiantuntijoita. Ympäristöekonomian professorin Markku Ollikaisen mukaan hiilen tuotannosta luopuminen on faktaa. On poljettava turpeentuotanto suohon, mihin riittää liikenteen päästöjen puolitus vuoteen 2030 mennessä? Risukasojen toimittaminen prosessiin loppuu ja järvien ruskettumisen edistäminen estyy. Turpaan tulee peruskansalaiselle, jolla lämpö nousee energialaskun lihoessa vuosirenkaiden tapaan, vaikka haalea vesi kiertää jo nyt pattereissa. Saanhan anteeksi, jos en lentele Acapulcoon taikka Mallorcalle ja voin lisätä lämpöä vaikka vain muutaman asteen? Kohdistuuko ilmastonmuutoksen hidastaminen ja kustannusten nousu tasapuolisesti kansalaisiin? Onko valinnoilla todella väliä vai annetaanko toisten jatkaa kuten ennenkin? Miten tasapuolinen maamme on ja toteutuuko kohtuullisuus ihmisten kantokyvyn mukaisesti, vaikka pieni ryhmä ei halua tinkiä omistaan yhtään? Onko sivistyksellä vaikutusta ja kaskeavatko yhteiskunta- ja humanistiset tieteet alaa ekonomialta ja tekniikalta?
Ilmasta käsin Suomen maanpinta näyttää mosaiikkiselta ja suuriakin alueita puhkovat teollista tuotantoa ruokkivat suonet. Taiteella ja kulttuurilla on esi-isiemme aikoina ollut vahva vaikutus ihmisiin luonnon avulla. Tutkija Heikki Simola innostaa tekemään havaintoja ympäristön muutoksista. Meidän tulisi ottaa kantaa paljon voimakkaammin myös tarpeeksi laajojen alueiden rauhoittamiseksi kaikelta tehohyödyntämiseltä, jota hoidoksi ei voi kutsua. Monimuotoisuus katoaa ja luonnollinen kiertokulku häiriintyy. Hiilinielujen kyky sitoa hiilidioksidia on vaikuttava. Väitetään esimerkiksi, että Brasilian sademetsien monimuotoinen luonto runsaine eläin- ja kasvilajeineen käyttää sen hiilidioksidin minkä se tuottaa. Suurena uhkana on kuitenkin luonnonmetsien muokkaaminen, joka nykyisellä hakkuutahdilla aiheuttaa katastrofin kymmenen vuoden sisällä.
Todellisuuden fraasit ja teot ovat kuin satujen ihmeellisestä maailmasta ja sen havaitseminen on lisännyt kehonlämpöä tekstin aikana ehkä puolellatoista asteella.
Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.
