Kapitalismin edusmiehet ovat vuosikausia kohdistaneet pontevasti pakonomaisen intonsa paikallisen sopimisen uudistamiseen. Järjestelmän romuttamista se tosiasiassa tarkoittaa, että neuvotteluihin ryhdyttäisiin ilman asianmukaista paneutumista ja vailla laajempaa tietoa toimialasta. Kun härkäpäinen tavoite ei ole päässyt maaliinsa, on siirrytty yksipuoliseen saneluun ja inttämiseen hallituksesta käsin. Toimitaan kuin Frank tanskalaisessa tv-sarjassa Kyllä nolottaa. Kollektiivista väkivaltaa kohdistetaan suoraan työntekijöihin, työttömiin ja pienituloisiin. Toimien tuloksena vastakkainasettelu on pahentanut yhteiskunnallista juopaa. Työntekijäpuolen neuvotteluvaatimukseen on militantisti vastattu kolmesti EI, tätä on pohjoismainen pahoinvointimalli.

Kauniisti verhotut lupaukset viime keväältä ovat noruneet muistista kuin lokin valkomusta rantakalliolta.

Emeritusprofessori Seppo Koskinen asemoi vientivetoisen mallin ja poliittisten lakkojen rajoitusesitykset erityisesti yksinvaltaisiin yhteiskuntiin kuuluviksi ilmiöiksi.  Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Vakaa ja ennustettavissa oleva elämänmeno on katoamassa. Johtotähden toimien tuloksena näyttää lopulta olevan ajautuminen autoritääriseen vallankäyttöön. Suomesta ollaan tekemässä Unkaria!

Vientivetoinen malli on työmarkkinoille lamaannuttavaa myrkkyä. Aiheellisesti ennustetaan työehtosopimusneuvotteluiden käyvän hankalammiksi. Sovittelulla ei olisi enää mitään asemaa ja merkitystä. Vastuu ja paine patoutuvat vientialoille. Ihan piruuttaanko haluatte silti ottaa käyttöön tämän apparaatin?

Suomalainen, epätasa-arvoinen poliittinen kyhäelmä ruostuttaa eri alojen työehtojen ja työolojen kehittämisen. Naisvaltaisten alojen ansiokehitys taantuu. Kansainvälisiä sopimuksia vähätellään. Käynnissä on paluu agraariyhteiskuntaan, jossa mäkitupalaiset tilan vuokralaisina olivat täysin isännän itsevallan armoilla. Halventamisella on lopulta hintansa.

Tiedetään, että pienen maan ei ole mahdollista pysyä mukana kehityksessä, ellei sillä ole riittävästi tuotannnontekijöitä tai ne eivät ole erinomaisessa kunnossa. Ulkomaisen työvoiman saanti ja erityisesti tänne asettuminen alkaa muuttua utopiaksi. Kuka tänne haluaisi tulla tai asettua asumaan, kun väestön kahtiajako syvenee ja työn halpuuttamista ja työntekijöiden kyykyttämistä tavoitellaan.

Esirippu on auennut ja viime keväänä esitetty bluffi on paljastunut.

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.