Meille rakennetaan nyt jääräpäisesti ennakolta valittuihin arvoihin ja tavoitteisiin perustuvaa, julkiset palvelut osiin lohkoavaa tuotantojärjestelmää. Pian konserniin kuuluvat itsenäiset toimintayksiköt aloittavat toimintansa nykyisten julkisten palveluiden tilalla. Samalla suuret yksityiset yhtiöt alkavat tuottaa samoja hyvinvointi- ja terveyspalveluita, joita hallitaan äänivallan avulla Suomen ulkopuolelta. Yhteisöllisyys ja tuotannon hallittavuus katoavat, kun hallintoa keskitetään ja digitalisoidaan oman arvomaailman mukaisiksi ”kehittyneiksi järjestelmiksi”. Suuryritykset lihovat yksinkertaisten ja resursseja kevyesti sitovien paketoitujen toimenpiteiden tuottamisesta. Tätähän on jo harjoiteltu jonkin aikaa popsimalla pienempiä toimijoita suupalamarkkinoilta. Palvelut on helppo hinnoitella, jotta pääsee nauttimaan verorahoin tuetun toiminnan tuottamista voitoista.

Mahdollisuus kupata hynää tipahtaa nyt kuin Manulle illallinen, päästään jakamaan smörrebrödit keskenään. Vuosia sitten tilaaja–tuottaja-malli oli ensimmäinen harjoitus tähän suuntaan. Julkisen sektorin asiantuntijat määrittelivät palvelutarjonnan, ja verorahoilla kehitettiin kunnallisia palveluita paremmiksi. Myöhemmin keksittiin palveluseteli, jossa yritys saa tietyn summan rahaa käyttöönsä julkisen ohjauksen tuella. Omia palveluita kilpailutettiin ja täydennettiin yksityisillä toimijoilla. Opeteltiin kustannuslaskentaa ja tuotteistusta ja otettiin palveluita myös takaisin omaan hoitoon, kun se havaittiin halvemmaksi. Kokonaisuus oli hallinnassa ja palvelukehitys tapahtui oman toiminnan ohessa vertaillen ja vaihtoehtoja yhteistyössä rakentaen. Nyt puhaltavat uudet föönit, vaikka Ruotsissakin ollaan kytkemässä peruutusvaihdetta yltiöpäisen yksityistämisen seurausten vuoksi.

On ällistyttävää, että avointa markkinataloutta halutaan tukea sokeasti päätöksillä, mikä muistuttaa itse asiassa keskusjohtoista järjestelmää. Yhteiskunnan rahoituksella ei yritysten voittomarginaaleja kuulu kustantaa. Ei täällä pidä elää kuin banaanivaltiossa, jossa ryhmä liikemiehiä valuttaa valtion kassan tyhjäksi mammonan hankkimiseksi itselleen. Meitä ei tältä suojele edes perustuslaki, tuo on yhteiskunnan peruspilari, jolla turvataan ihmisen oikeudet ja suojellaan yksilöä mielivaltaiselta ja syrjivältä kohtelulta. Yksilönvapaus ei toteudu turvallisesti suunnitellussa valinnanvapaudessa ilman kunnollista valvontaa, eikä palveluiden laatua ole mahdollista seurata. Palveluiden kehittäminen vaatii toteutuakseen riittävän laajasti toimivat julkiset palvelut. Olisikohan hyödyllistä tehdä ratkaisut yhdessä koko kansaa kuunnellen?
Yhteistä hyvää tulee tavoitella monipuolisen tuotantorakenteen avulla.

Keijo Hiltunen

Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.