Suomessa juhlitaan tänä vuonna. Suomi 100 voi olla monessa suhteessa aika etäällä monen tavallisen ihmisen elämästä. Yksi tulevaisuuteen tähtäävä teko voisi olla ohjelma, jolla Suomen luontoa hellittäisiin. Pitkäaikaisella ohjelmalla estettäisiin saasteiden leviämistä. Esimerkiksi muovijätteestä on tullut paljon vakavampi ongelma kuin vielä ymmärretään. Sitä on kaikkialla – järvissä, joissa ja myös ilmassa, jota hengitämme. Päästämme keinotekoista ainetta surutta jatkuvasti suuria määriä luontoon, josta se lopulta pääsee kertymään eläimiin ja ihmisiin. Mikromuovissa ei ole ravintoarvoa.
Kotini lähiympäristöstä löytyy useita metsäisiä puistoalueita. Luonnonvaraisina ympäristöinä niissä on helppo ja mukava liikkua. Puut ja pensaikot antavat suojaa linnuille ja jäniksille. Syksyiset värit ovat esillä rikkaalla kirjollaan ja paistavat sateellakin harmauden läpi. Minkälaisia arvoja meille oma lähimetsä antaakaan! Mutta kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun joku on taas kuljettanut leikkaamansa tuijan oksia tai puiden lehtijätettä useaan kasaan puiden lomaan. Ei se vetele, että niitä kuskataan toisten nurkkiin. Olisi helppoa viedä roskat jätteenkeräysasemalle, joita löytyy yllättävänkin läheltä. On rikos aiheuttaa ympäristölle enää lisää rasitusta ja haittaa.
Metsäisen laakson pohjalla kulkeva sadevesiä keräävä puro on sekin vuosikymmeniä joutunut kestämään yhteiskunnan jäterasitusta kuljettamalla haisevia lentokoneiden pesuvesiä merta kohti. Vuosikymmeniä sitten purotaimenten kotina ollut vesistö on liettynyt ja rämettynyt. Suunnitelmallisesti perkaamalla siitä saisi aikaan kauniin maiseman.
Ympäristön ei tarvitse olla aina mahdollisimman pitkälle rakennettu, vähempikin riittää. Viihtyisyyttä voi monin tavoin parannella pienillä teoilla, kun vain halutaan ja kyetään näkemään luonnon arvo. Lapsen silmistä kuvastava hämmästys lintujen pesäntekopuuhista tai sammaleen vihreydestä lahon rungon kaarnassa on arvokas muistutus meille vanhemmille siitä, että luonnon suojeleminen vaatii yhteistä ja jatkuvaa työtä. Kaikilla teoilla on vaikutusta!
Keijo Hiltunen
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan varapuheenjohtaja.