Ammatillinen koulutus uudistuu ja haastaa sekä oppilaitokset henkilökuntineen, työnantajat että opiskelijat. Uudistus astuu voimaan vuoden 2018 alussa, eivätkä kaikki käytännön asiat ole vielä selvillä.

Suomalaisella koulutuksella on pitkät perinteet. Suomalaista koulutusta on arvostettu maailmanlaajuisesti. Jokainen suomalainen lapsi pääsee ilmaiseen peruskouluun ja maksuttomaan jatkokoulutukseen aina korkeakouluun ja yliopistoon asti. Yhteiskunta tukee koulutusjärjestelmää lainsäädännöllä ja rahallisesti.

Toki myös soraääniä on kuulunut. Viime aikoina on paljon kritisoitu ammattikouluja ja poikien pärjäämistä peruskoulussa. Helsingin Sanomat kysyi elokuussa lukijoiltaan, onko ammattikoulutus pilattu. Moni vastaajista oli huolissaan. Nykyiset ammattikoulut ovat jo nyt joutuneet tekemään säästötoimina vähennyksiä lähiopetuksesta, jota on korvattu etä- ja verkkotehtävillä. Liikunnan ja yleissivistävien aineiden tuntimäärää on vähennetty. Kyselyssä koulutusuudistus nähtiin hyvänä, mutta se herätti myös huolta siitä, pystyykö nykyinen työelämä vastaamaan haasteeseen.

Helsingin Sanomat kirjoitti 2.10.2017, että tuhannet nuoret lukevat niin surkeasti, etteivät selviä arjen tilanteista. Erityisesti vaikeuksia on pojilla. Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja Ilkka Oksala kommentoi Twitterissä: ”Peruskoulu on vieläkin järjestetty niin, että oppimisvaikeuksista kärsivät
ovat lähes yksinomaan poikia.” Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen vastasi väitteeseen: ”Suurinta osaa pojista ei huvita kuin pelaaminen
ja viihteellisyys. Vaivannäkö ja ponnistelu ei tule kuuloonkaan.”

Tukeeko nykyinen koulutusjärjestelmä lapsiamme, ja erityisesti poikia? Viime vuosina on uudistettu varhaiskasvatusta tukemaan lapsen kehitystä ja oppimista. Jokaiselle lapselle tehdään päiväkodissa ja perhepäivähoidossa henkilökohtainen varhaiskasvatussuunnitelma, johon on tarkoitus kirjata, miten lasta tuetaan kehittymään pedagogisin keinoin. Esikouluikäisille tehdään esiopetussuunnitelma ja kouluikäisille opetussuunnitelma, jotka uudistuivat viime vuonna. Varhaiskasvatuksessa
ja koulussa vahvistetaan omia vuorovaikutustaitoja ja kykyä itsensä kehittämiseen, tiedon etsimiseen ja oppimisen ilon kokemiseen, jotta vanhempana voi olla osa ympärillä olevaa yhteisöä. Taustalla on ajatus elinikäisestä oppimisesta. Monella aikuisella on useita ammattitutkintoja. Nykyinen työelämä vaatii työntekijöitä päivittämään ja täydentämään omaa ammattitaitoaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla on täydennyskoulutukseen velvoittava lainsäädäntö, joka turvaa ammatillisen osaamisen.

Kaikki ay-järjestöt, työnantajat ja valtio haluavat saada päteviä, taitavia, innokkaita ja motivoituneita työntekijöitä, jotka ovat valmiita hyppäämään mukaan alati muuttuvaan työelämään. Vanhoja ammatteja katoaa tai ne muuttuvat osittain teknologian kehittyessä, ja uusia ammatteja syntyy. Koulutuksen tulisi olla joustavaa ja kustannustehokasta, ja sen pitäisi huomioida erilaiset oppijat ja työelämän tarpeet.

Hallituksen mielestä tämänhetkinen ammatillinen koulutus ei vastaa näihin kaikkiin vaatimuksiin. Ammatillisen koulutusreformin pitäisi olla vastaus muuttuvan työelämän tarpeisiin ja työttömyyden taltuttamiseen sekä taata koulutustakuu nuorille. Mutta unohtuvatko tässä huikeassa hankkeessa itse opiskelijat ja heidän oikeutensa saada laadukasta opetusta?

Uudistus muuttaa
ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä, asetuksia, ohjausta, rahoitusta, opiskeluunhakemisprosessia, opetuksen ja opettajan roolia, tutkintojärjestelmää ja koulutuksen järjestäjärakenteita. Ammatilliseen kouluun voi jatkossa hakea läpi vuoden, ja keväisin järjestettävä yhteishaku on ensisijaisesti tarkoitettu peruskoulun päättäville ja vailla ammatillista tutkintoa oleville. Jatkossa koulutuksen järjestäjä arvioi opiskelijoiksi hakevien kielelliset edellytykset suoriutua tutkintokoulutuksesta. Muutoksen tarkoituksena on parantaa erityisesti maahanmuuttajien pääsyä ammatilliseen peruskoulutukseen
ja auttaa heitä opiskelujen kautta siirtymään sujuvammin työelämään.

Jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma ja suunnitellaan tarvittavat tukitoimet. Painopiste on puuttuvan osaamisen hankinnassa, ja opinnoissa tullaan hyödyntämään yhä enemmän tietotekniikkaa ja digitalisaatiota. Jatkossa ei tarvitse opiskella samoja asioita, joita on jo aikaisemmin opiskellut tai muilla keinoin oppinut. Opiskelijat valmistuvat eri tahtiin riippuen etenemistahdistaan.

Uusi koulutussopimus muuttaa nykyisen työssäoppimisen. Työpaikalla oppimista lisätään. Koulutussopimus haastaa työpaikat, työnantajat, työpaikkaohjaajat ja opettajat. Opettajan rooli muuttuu, kun opiskelusta tulee yksilöllisempää. Siksi opettajan ja työpaikkaohjaajien yhteistyötä tulee laajentaa.

Opiskella voi jatkossakin oppisopimuksella. Oppisopimusopiskelu tapahtuu yleensä työpaikalla. Koulutusuudistus tarjoaa mahdollisuuden joustavasti yhdistää koulutus- ja oppisopimus.

Ammatillinen koulutusuudistus astuu voimaan 1.1.2018. Valmistautumisaikaa
on niukasti. Ei tiedetä, miten kaikille opiskelijoille taataan koulutussopimuksen mukainen harjoittelupaikka ja tarvittava määrä osaavia työpaikkaohjaajia. Opiskelijoiden on tarkoitus tulla oppimaan ammattia laajasti työelämään, ei apulaisiksi tekemään ammattiin kuulumattomia askareita tai korvaamaan puuttuvaa työvoimaa. On selvitettävä, miten pienemmissä yrityksissä varmistetaan laaja-alainen osaaminen,
tai se miten huolehditaan siitä,
että opiskelijat saavat laadukasta ohjausta ohjaajiltaan. Myös työpaikkaohjaajien ammatillinen täydennyskoulutus on kysymysmerkki. Oppilaitosten taas tulee varmistaa työpaikkaohjaajien valmiudet opiskelijoiden ohjaamiseen ja kertoa, miten uudistus muuttaa opiskelijoiden oppimista ammattiopinnoissa.

Nykyisessä opiskelumallissa ainakin sosiaali- ja terveydenhuollon koulutuksissa oppilaitokset
ovat maksaneet työssäoppimisharjoitusjaksoista työnantajalle ohjauspalkkion, jonka ohjaaja on voinut saada itselleen, tai sitten työnantaja on hyödyntänyt ohjauspalkkiorahoja muuten esimerkiksi hankkimalla ammattikirjallisuutta. Uudessa koulutussopimuksessa oppilaitos ei enää jatkossa maksa ohjauspalkkiota työnantajille. Tämä muutos saattaa vaikuttaa motiiveihin ottaa vastaan opiskelijoita sekä heidän ohjaukseensa. Ainakin Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer on vastustanut koulutussopimuksen hyväksymistä. Super on ajanut työssäoppimisen säilyttämistä ja ohjauskorvauksen maksamista.

Jotta ammatillinen koulutusreformi
onnistuu, opiskelijoille tulee taata oppimiseen tarvittavat taidot. Lisäksi opintojen rinnalle tarvitaan laadukasta ohjausta työpaikoilla. Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan kyseessä on suurin koulutuslainsäädännön uudistus Suomessa lähes 20 vuoteen.

Päivi Salmén
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan työvaliokunnan jäsen.