Hallituspuolueet kampanjoivat viime eduskuntavaaleissa kriisitunnelmissa. Suomi oli saatava kuntoon ja rikkinäinen politiikka korjattava. Pelotellut äänestäjät antoivat tukensa maailmanlopun maalareille. Vaalivoittajien hallitus jatkaa nyt tunteikkaiden ilmaisujen viljelyä. Olipa kysymys koulutuksesta tai vanhustenhuollosta, ministerit perustelevat karvaita leikkauksia valtionvelan suuruudella. Tuttu laulu: Emme voi jättää velkaa perinnöksi lapsillemme. Siinä eivät auta nollakorko ja maailman huipputaloustieteilijöiden varoitukset, säästettävä on, sillä elvytys on tie kadotukseen. Isänmaan etu ennen kaikkea.
Isänmaan etu on käsite, jonka alle saadaan suuremmin selittelemättä kaikenlaista. Kansalaiselle ei kerrota, minkälaisen isänmaan etua ajetaan. Koituuko hallituksen ajama isänmaan etu kaikkien kansalaisten hyväksi? Vai peitetäänkö ylevillä puheilla toimintaa ohjaava ideologia, jonka tavoitteena on julkisen sektorin supistaminen ja yksityistäminen? Näivetetäänkö hyvinvointivaltio vähitellen historiaan?
Sote-ratkaisu on tästä hyvä esimerkki. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen näytti jäävän sivuseikaksi, kun kaupankäynti alkoi. Keskusta sai kauan kaipaamansa maakuntahallinnon. Sote-uudistuksesta tuli aluehallinnon uudistus. Kokoomus sai puolestaan kaupassa kauniilta kuulostavan raha seuraa potilasta -mallin. Kokoomuslaiset kärkipoliitikot rynnivät innolla töihin yksityiseen terveysbisnekseen, mikä kertookin kaiken tästä valinnanvapaudesta. Kannatuksen huvetessa perussuomalaisille tuntuu riittävän valta, jonka hallituksen jäsenyys antaa.
Hallitus alkoi myös parantaa Suomen kilpailukykyä sopimuksella, jossa maksajina olivat yksinomaan työntekijät. Hallituksen syyniin joutuivat erityisesti julkisen sektorin pienipalkkaiset ammattilaiset. Monia älyttömyyksiä sisältävä esitys sai työntekijät mielenosoituksiin ja tuomitsemaan hankkeen. Sopimuksen tavoite oli työntekijöiden ansioiden alentaminen; kilpailukyvyn parantaminen jäi kyseenalaiseksi.
Hallituksen painostuksesta ay-liike antoi periksi. Kiky-sopimus on historiallinen: ensimmäistä kertaa sopimusteitse toteutettiin ”sisäinen devalvointi”. Palkkasopimuksethan ovat yleensä neuvottelutuloksia, joihin maan hallituksen ei pitäisi puuttua.
Hallitukselle ei kiky-sopimus riittänyt. Siirryttiin työttömien pennosten kimppuun. Nyt rustataan uuteen uskoon työttömyysturvaa, joka muuttanee turvan turvattomuudeksi.
En usko, että tuhansia työpaikkoja luodaan vaikeuttamalla työttömien toimeentuloa tai että julkisen liikenteen sääntelyn purkaminen alentaa hintoja. En usko, että Talvivaaran tekohengitys pelastaa kaivoksen ja sitä ympäröivän luonnon tai että turvapaikanhakijoiden perusteeton palauttaminen on Suomelle hyväksi. Enkä todellakaan usko, että isänmaani turva löytyy sotilasliitto Natosta ja pohjattomasta asevarustelusta.
Teksti: Jussi Lilja
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan sihteeri.
