Pahoittelemme-sana on kuultu usein uutisissa, joissa on käsitelty hoivayritysten rikkomuksista seurannutta jälkipyykkiä. Aivan kuin tämä yksittäinen sana korjaisi pitkään jatkuneet väärinkäytökset. Kyseessä on toimijat, joiden tulisi huolehtia heikoimmista, mikä tekee esille nousseista asioista vielä vaikeammin hyväksyttäviä. Työskentelen itse sosiaalialalla, jolle rantautuneiden suurten pörssiyritysten korulauseita olemme pitkään ihmetelleet kollegoiden kanssa. Yritysten toiminnan tarkoitus kun on viime kädessä tehdä omistajilleen tulosta. On yksinkertaista matematiikkaa, että tulosta voi syntyä vain tinkimällä suurimmasta kuluerästä, henkilöstöstä. Voiton tavoittelu ei sovellu sote-alalle. Sen vuoksi palvelut tulisi ensisijaisesti järjestää julkisin varoin, jolloin toiminnan ja valvonnan on myös oltava avointa ja läpinäkyvää.
Mitkä sitten ovat hoivayritysten menestystekijöitä? Menestyksen luo suurin menoerä eli henkilöstö. Miksi henkilöstö on hyväksynyt tilanteen? Missä on ammatillisuus ja työn etiikka, kun tilanne on hyväksytty vuosikausien ajan? Osa perustelee valintaansa kenties sillä, ettei voinut lähteä ja jättää asiakkaita ”pulaan”. Kärsijänä on kuitenkin se samainen asiakaskunta, jonka eteen varmasti jokainen sote-alan ammattilainen haluaa tehdä työnsä parhaan osaamisensa mukaan.
Mieleeni on jäänyt tarina, jossa lautaseinään hakattiin naula jokaisesta pahasta teosta ja jokaisesta hyvästä teosta naula puolestaan poistettiin. Kun seinä oli jälleen naulaton, olivat reiät silti jäljellä muistuttamassa jokaisesta pahasta teosta.
Yritykset käyttävät hyväkseen niitä mahdollisuuksia, joita lainsäädäntömme tarjoaa yhdistettynä puutteelliseen valvontajärjestelmään. On vaadittava ja tehtävä konkreettisia korjauksia, joilla vaikutetaan asiakkaiden saamaan hoitoon ja kohteluun. Uusien lainsäätäjien rekrytointihan on jälleen käynnistynyt, ja meistä jokainen toimii työnantajana huhtikuussa. Soveltuvuuskokeet voisivat olla paikallaan tässäkin rekrytoinnissa jo hakuvaiheessa. Tämänhetkisen täysin järjettömältä vaikuttavan politiikanteon muuttaminen on merkittävä keino vaikuttaa – myös sote-alan asiakkaiden hoitoon.
Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.
