Viime viikkoina olen pohtinut, mitä ihmettä Suomessa tapahtuu. Presidentinvaalit ratkesivat ensimmäisellä kierroksella, ja jälkeenpäin saimme lukea äänestystuloksen kertovan, että kansa haluaa jatkoa maltilliselle ulkopolitiikalle. Erityisesti Niinistön kielteistä Nato-kantaa pidettiin yhtenä ratkaisevana tekijänä.
Uutisoinnin perusteella jäin miettimään, kuinka tämä selkeä Nato-kanta olikaan lipsahtanut itseltäni ohi. Jäsenyyteen liittyvän kysymyksen Niinistö ohitti vaalikoneessa, mutta vastasi siihen presidenttitentissä mielipidetutkimuksen osoittaessa enemmistön suomalaisista vastustavan Nato-jäsenyyttä. Presidentillä on varmasti tiedossa tavoite, jonka mukaan vuonna 2020 puolustushallinto on verkottunut keskeisten kansallisten ja kansainvälisten kumppanien kanssa ja puolustusmateriaalin osalta on luotu mahdollisuudet liittoutumiselle. Suomen Naton erityisedustuston kotisivut puolestaan kertovat Suomen puolustusvoimien toimeenpanevan sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa 15:llä eri yhteistyöalueella.
Nämä huomioiden en voi välttyä ajatukselta, että Niinistön ns. kielteisen Nato-kannan tavoite oli ennemminkin minimoida kannatuslukujen lasku kuin tuoda julki todellinen linjanveto itse jäsenyyteen.
Perjantaina 2.2. Helsingissä tuhannet ihmiset antoivat äänen työttömille ja ilmaisivat tyytymättömyytensä aktiivimalliin, joka asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan. Torilla tuli selväksi myös hallituksen edustajien näkemys siitä, kuinka ihmisten tulee sopeutua muutoksiin, joita talouskasvu edellyttää.
Muutoksia hallitus tuntuu tarjoavan eri saroilla. Keväällä eduskunnan käsittelyyn tulee muun muassa hallituksen esitys vaihtelevaa työaikaa noudattavien työntekijöiden asemasta. Vaihteleva työaika on uusi termi nollatuntisopimuksen tilalle ja sisältää viikoittaisena työaikana 0–40 tuntia. Lain on määrä astua voimaan jo kesäkuussa, ja SAK:n näkemyksen mukaan se antaisi työnantajalle mahdollisuuden entistä lyhyempiin työsuhteisiin. Tahti on nopea, ja kuten lainsäätäjät itsekin ovat myöntäneet, ei tulos ole aina loppuun asti harkittu.
Varmaa on kuitenkin, että jos kansalaiset lähtevät erilaisten leikkauksien vuoksi syyttelemään toisiaan ja heikompi lyö vielä heikompaa, saadaan aikaan tilanne, jossa voidaan jatkaa kansalaisten jakoa selviäjiin ja putoajiin.
Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.
