Maailma tarvitsee ydinaseriisuntaa kipeämmin kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. Mikäli olet seurannut uutisia viime aikoina, olet ehkä pannut merkille, että hallitseva geopoliittinen ilmapiiri on kaukana rauhanomaisesta. Puhumattakaan siitä, että riski ydinaseiden käytöstä – tahattomasti tai tahallisesti – kasvaa koko ajan. Esimerkiksi Intian ja Pakistanin, kahden ydinasevallan, välinen konflikti on jälleen eskaloitunut.
Sota Euroopassa jatkuu neljättä vuotta, Gazassa on tapettu yli 55 000 palestiinalaista ja militaristinen puhe Suomessa voimistuu. Trumpin keinotekoinen taloussota keskellä kansainvälistä finanssikriisiä on saanut monet hallitukset ja säätiöt leikkaamaan rahoitustaan ydinaseriisuntaa edistäviin hankkeisiin.
Euroopassa jyllää keskustelu niin sanotusta ”europommista”, maanosan omasta ydinsateenvarjosta, joka ei olisi riippuvainen Yhdysvaltojen ydinkärjistä. Poliitikot antavat yhä holtittomampia lausuntoja – Ranska on esittänyt oman ydinsateenvarjon laajentamista maanosan ylle, ja Puolan johtajat puolestaan ehdottavat USA:n ydinaseiden sijoittamista maaperälleen tai jopa omaa ydinaseohjelmaa. Saksassa, Belgiassa ja Liettuassa on käyty samankaltaisia keskusteluja, ja jopa pohjoismaissa kytee kipinä omasta ydinaseesta.
Kehitys on ristiriidassa ydinsulkusopimus NPT:n velvoitteiden kanssa, normalisoi ydinaseiden leviämistä ja vie huomion pois todellisista riskeistä: onnettomuuksista, eskalaatiosta ja ydinaseiden todellisesta käytöstä, josta me kaikki maksaisimme aivan liian korkean hinnan.
Ydinaseriisunnan saavutuksista huolimatta maailmassa on edelleen arviolta noin 12 330 ydinkärkeä, joista suurin osa on voimakkaampia kuin ne, jotka tuhosivat Hiroshiman ja Nagasakin. Näistä aseista 1 800 on jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Rajoitettukin ydinsota, jossa käytettäisiin vain 1–2 prosenttia nykyisistä ydinasearsenaaleista esimerkiksi Intian ja Pakistanin alueella, aiheuttaisi tulimyrskyjen ja nokipilvien seurauksena ydintalven, joka heikentäisi ruoan tuotantoa erityisesti pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomen osalta lämpötilan lasku ja kasvukauden lyheneminen tekisi viljelyn käytännössä mahdottomaksi. Maailma olisi täysin sekaisin, eikä ruoan tuonti toimisi. Vain parissa vuodessa pohjoisella pallonpuoliskolla valtava määrä ihmisiä kuolisi nälkään. Kansainvälistä organisaatiota, joka kykenisi vastaamaan ydinräjähdyksen aiheuttamaan avuntarpeeseen, ei ole olemassa.
80 vuotta ydinaseiden varjon alla riittää, ja on korkea aika korjata asia lopullisesti. Hävitetään ydinaseet ennen kuin ne hävittävät meidät!
