Helsingin hovioikeus päätti helmikuun lopulla jättää tuomitsematta rangaistukseen totaalikieltäytyjän, jota syytettiin siviilipalveluksesta kieltäytymisestä, koska oikeus piti tuomitsemista syrjivänä. Jehovan todistajat on vapautettu erityislailla asevelvollisuuspalveluksesta rauhan aikana, mutta muut totaalikieltäytyjät tuomitaan enimmillään 173 vuorokauden mittaisiin ehdottomiin vapausrangaistuksiin.
Helsingin hovioikeuden ratkaisu on käänteentekevä. Kymmenet ellei sadat totaalikieltäytyjät ovat vedonneet tuomioistuinten edessä syrjintäargumenttiin jo yli 20 vuoden ajan. Kyseessä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun tuomioistuin otti argumentaation vakavasti ja antoi ratkaisunsa laajan harkinnan jälkeen. Päätös ei silti ole vielä lopullinen, sillä syyttäjä valittaa siitä korkeimpaan oikeuteen.
Hovioikeuden päätös on vaikuttanut heti muiden tuomioistuinten toimintaan. Aikaisemmin tuomioistuimet ovat tuominneet totaalikieltäytyjiä rutiininomaisesti vankeuteen tai kotiarestiin. Nyt ne ovat keskeyttäneet totaalikieltäytyjiä vastaan nostettujen juttujen käsittelyn siihen saakka, kunnes korkein oikeus on antanut ratkaisunsa helmikuussa hovioikeudessa käsitellystä tapauksesta. Tällä hetkellä tilanne on siis se, ettei totaalikieltäytyjiä tuomita rangaistuksiin, vaikka ennen hovioikeuden ratkaisua lainvoimaisen tuomion saaneiden rangaistuksia pannaan edelleen täytäntöön.
Myös poliittinen koneisto heräsi nopeasti. Vaikka muun aseistakieltäytymistä koskevan lainsäädännön valmistelu on ollut jo pitkään työ- ja elinkeinoministeriön vastuulla, on Jehovan todistajien vapautuslaki puolustusministeriön alaa. Niinpä puolustusministeri Jussi Niinistö julisti maaliskuun alussa Ylen A-studiossa, ettei muun muassa YK:n esittämä ihmisoikeuskritiikki ”tunnu missään” ja ilmoitti asettavansa työryhmän selvittämään mahdollisuuksia vapautuslain kumoamiseksi. Työryhmä asetettiinkin huhtikuun alussa. Siinä on edustus puolustusministeriöstä ja pääesikunnasta, muttei mistään muualta.
Asian ratkaiseminen vapautuslaki kumoamalla ei kuitenkaan ole ihan yksinkertaista. Lähtökohtaisesti se tietysti pahentaisi ongelmaa sen ratkaisemisen sijaan. Jehovan todistajat ovat 1990-luvulta alkaen suostuneet siviilipalvelukseen joissakin maissa. Suomen siviilipalvelus, joka on periaatteen tasolla kytketty perustuslain ”maanpuolustusvelvoitteeseen”, on silti tähänastisten kommenttien perusteella heille ongelmallinen. Vapautuslain kumoaminen johtaisi siis todennäköisesti totaalikieltäytymisen lisääntymiseen. Viime aikoina tuomitsemisprosessi on aloitettu vuosittain noin 35–55:tä totaalikieltäytyjää vastaan, kun asevelvollisuusikään tulevia nuoria Jehovan todistajia on vuosittain hieman toista sataa.
Keskustelu totaalikieltäytyjien asemasta ei myöskään käynnistynyt hovioikeuden päätöksestä. YK:n ihmisoikeuskomitea on useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2013, todennut, että tilanne on Suomea sitovan kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen vastainen. Komitean lausunto ei perustunut yhdenvertaisuuteen vaan ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen, ja se nimenomaisesti kehotti Suomea ratkaisemaan asian vapautuslakia laajentamalla. Sen kumoaminen kun merkitsisi näiden perusoikeuksien kaventamista. Myös hovioikeus viittasi ratkaisussaan yhdenvertaisuuden lisäksi ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen.
Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen tulkinta näyttää lisäksi menevän yleisesti siihen suuntaan, että aseistakieltäytyjien vapausrangaistukset ovat itsessään sopimusta loukkaavia. Osoituksena tästä toinen YK:n elin, ihmisoikeusneuvosto, kehotti Suomea heinäkuussa 2017 vapauttamaan kaikki vangitut aseistakieltäytyjät ilman viittausta Jehovan todistajien asemaan tai siviilipalveluksen rangaistuksenluontoiseen kestoon.
Puolustusministeriö on hyvin tietoinen vapautuslain kumoamisen ongelmallisuudesta. Se on selvittänyt asiaa 2000-luvulla jo kahteen otteeseen saamatta aikaan selkeitä ehdotuksia ja vielä vähemmän toimenpiteitä niiden toteuttamiseksi. Vaikka nyt asetettua Niinistön työryhmää on evästetty vaatimuksella, ettei ehdotettava ratkaisu ”vaaranna yleistä asevelvollisuutta”, ministeriö varoi asiaa koskevassa tiedottamisessaan lausumasta avoimesti, että kysymys on vain yrityksestä kumota vapautuslaki.
Joka tapauksessa tulee olla selvää, ettei hovioikeuden ratkaisua saa käyttää keppihevosena aseistakieltäytyjien ihmisoikeustilanteen heikentämiseksi entisestään. Ratkaisua on etsittävä ihmisoikeuksia kunnioittavasta vapautuslain laajentamisesta. Lopputuloksen on edistettävä sitä, että ihmisoikeusvelvoitteita rikkovat aseistakieltäytyjien vapausrangaistukset, joita Suomi viimeisenä EU:n jäsenmaana yhä säännöllisesti langettaa, jäävät vihdoin historiaan. Samalla uskallettaisiin ottaa ensimmäinen askel kohti kaikkia samalla tavalla kohtelevaa, vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää nykyisen miehiä koskevan pakon sijaan.
Teksti Kaj Raninen
Kuva Elsa Piela
