Tarja Cronberg on suomalainen pitkän uran tehnyt rauhantutkija, joka nyt tekee maailmanlaajuisesti aseistariisuntatyötä erityisesti ydinaseriisunnan puolesta. Hän ei toivo, että Suomen ja Venäjän välinen raja muuttuu Naton ja Venäjän väliseksi.

Vaikuttaa siltä, että Suomella ja Ruotsilla on yhteisiä intressejä pysytellä alueitaan sivuavien konfliktien ulkopuolella. Onko näin?

”Uskon, että Ruotsilla ja Suomella on yhteisiä intressejä pysyä kansainvälisten konfliktien ulkopuolella. Lähtökohdat ovat erilaisia. Suomella oli Paasikiven aikana ajatus, että maantieteelle ei voi mitään, naapurin eli Neuvostoliiton kanssa on tultava toimeen. Ruotsin lähtökohta on ollut paljon globaalimpi. Tämä näkyy esimerkiksi suhteessa rauhaan ja rauhantyöhön.”

Voidaanko olettaa, että Suomi ja Ruotsi tekevät yhteistyötä rauhan säilyttämiseksi omilla alueillaan olematta kuitenkaan liitossa keskenään?

”Rauhantyön tekeminen omilla alueillaan ja yhteistyö ei välttämättä vaadi mitään liittoutumaa. Jo tällä hetkellä Suomi tekee Ruotsin kanssa yhteistyötä rauhan puolesta ja uskon, että tämä koskee ministeriöitä, niiden virkamiehiä ja poliitikkoja. Siinä mielessä liittoutuma ei ole mitenkään välttämätön tälle yhteistyölle. Mutta esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on liian vähän rahaa laajemman yhteistyön tekemiseksi. Mielestäni valtio voisi panostaa enemmän, että tätä perustason toimintaa voitaisiin lisätä.”

Naton pääsihteeri on käyttänyt Suomea ja Ruotsia esimerkkeinä Naton ulkopuolisista maista, joilla on vakautta luova ulkopolitiikka, ja Venäjän ulkoministeri on ilmoittanut kunnioittavansa Suomen ja Ruotsin suvereniteettia. Mistä nämä Suomen ja Ruotsin saamat kehut mielestäsi kertovat?

”Ne kertovat nimenomaan Suomen ja Ruotsin ulkopolitiikasta. Molemmilla on ollut vakauttava vaikutus Euroopassa. Kummatkin ovat pysyneet kylmän sodan ja konfliktien ulkopuolella. Maat ovat olleet myös viime aikojen ajankohtaisten konfliktien ulkopuolella, kuten Irakin ja Syyrian sotien. Afganistanissa Suomi on ollut rauhanturvaajana samoin kuin Ruotsi, mutta esimerkiksi Tanska on pommittanut Syyriaa.”

Natossa on Suomelle kaavailtu Viron ja Ruotsille Latvian puolustamista omien alueidensa lisäksi. Molemmat maat ovat kieltäytyneet tästä vedoten tehtävän mahdottomuuteen.

”Minulla on tästä jonkinlainen muistikuva. Voi olla, että Natolla oli jokin ajatus siitä, miten Baltian puolustusta pitäisi hoitaa muiden Pohjoismaiden turvin. Mutta Natolla ei ole käsittääkseni mitään mahdollisuutta määrätä mitään maata [puolustamaan toista] tai jakaa puolustusta jäsenmaidensa kesken. Tilanne on se, että Natolla on niin sanottu pykälä viisi, joka on kollektiivisen puolustuksen pykälä. Siinä sanotaan, että hyökkäys yhtä maata vastaan on hyökkäys kaikkia vastaan. Sen jälkeen voidaan keskustella siitä, ketkä osallistuvat operaatioon. Ketään ei käsittääkseni pakoteta osallistumaan.”

Natossa jokainen maa päättää osallistumisestaan sotilasliiton operaatioihin. Mikä on Natoon kuuluvien valtioiden poliittinen tahtotila operaatioihin osallistumisessa?

”Voi sanoa, että tämä pitää paikkansa teoriassa, ja käytännössä on niin, että jokainen maa päättää itse. Päätös tehdään poliittisissa elimissä. Mutta hyvinkin voimakasta painostusta voi esiintyä. Esimerkiksi Hollantia ja Tanskaa painostettiin aikanaan voimakkaasti, että ne osallistuisivat Afganistanin sotilaalliseen operaatioon. Maat tekivät sitten osallistumisestaan myönteisen päätöksen. Näkisin, että tässä ei voida vedota periaatteeseen, että jokainen maa vapaaehtoisesti tekee omat päätöksensä. Kyllä USA:lla Naton voimatekijänä on mahdollisuus vaikuttaa näihin päätöksiin.

”Nato-maat osallistuvat operaatioihin hyvin erilaisilla perusteilla. Esimerkiksi kun Norja osallistui Irakin sotaan, sen perusteena oli rauhanpuolustus. Nato-maiden välillä on tulkinnanvaraa siinä, miten maa osallistumistaan perustelee. Esimerkiksi Tanska on ollut aktiivinen pommittaja, kun taas Norja ei ole pommittanut.”

Onko Suomen tavoite olla eurooppalaisen konfliktin ulkopuolella ja olla liittoutumatta mihinkään ryhmään?

”Suomella ei minun käsittääkseni ole tällä hetkellä selkeää yhteistä tavoitetta olla konfliktien ulkopuolella, ja kaikilla puolueilla on omat tavoitteensa suhteessa liittoutumiseen. Voi sanoa, että Suomessa on puolueita, jotka haluavat liittää Suomen Natoon ja puolueita, jotka eivät halua. Itse haluan sanoa, että Suomi on liittoutunut. EU on eräänlainen kauppapoliittinen ja valtiollinen liittouma, jossa mahdolliset puolustusratkaisut tulevat olemaan tärkeitä kaikille maille. Ei voida puhua, että EU on neutraali siinä suhteessa.”

Venäjälle luulisi olevan prioriteetti Suomen rajan rauhantilan säilyttäminen. Pietariin on rajalta vain 230 kilometriä. Alue on Venäjän taloudelle ja kulttuurille elintärkeä. Mitä tästä voi ajatella?

”Mielestäni on ihan selvää, että Venäjällä on kiinnostus siihen, että Suomen ja Venäjän välinen raja on rauhallinen. Ja Venäjällä on ollut nimenomaan poliittinen tavoite, että Naton joukkoja ei tulisi sen lähinaapureihin. Tämä on ollut se kiista, mikä tällä hetkellä vaikuttaa erittäin voimakkaasti Venäjän ja Naton suhteisiin. Näkisin, että nimenomaan Suomen turvallisuudelle on parempi, että Suomen ja Venäjän raja on turvallinen, ja että se ei ole Naton ja Venäjän välinen raja ainakaan tänä päivänä.”

Mitä ajattelet väkivallattomasta maanpuolustuksesta, esimerkiksi sellaisesta, johon koulutetaan koko kansa?

”Minä totta kai kannatan väkivallatonta maanpuolustusta. Tällä hetkellä maailmassa on vain yksi maa, joka edustaa väkivallatonta maanpuolustusta, Costa Rica, jolla ei ole mitään armeijaa. Kun costaricalaisten kanssa keskustelee, he aina sanovat, että maassa pitää koko ajan keskustella ja sopia kaikesta. Jos halutaan sanoa, että koko maa koulutetaan väkivallattomaan vastarintaan, niin koulutetaan sitten koko maa neuvotteluilla ratkaisemiseen. Minun mielestäni tämä on niin kansallisesti kuin maailmanlaajuisestikin toivottava tulevaisuus.”

Avoimeen ja yhteiseen päätöksentekoon

?

”Minusta Olof Palmen ajattelu yhteisestä turvallisuudesta olisi tänä päivänä tosi tärkeää. Pitäisi löytää ratkaisut, jotka todellakin olisivat yhteisiä. Retoriikassa ja puheissa tulee esiin paljon yhteisiä ratkaisuja. Mutta kun katsoo käytännön turvallisuuspolitiikkaa, on yhteisiä ratkaisuja vähän. Puhutaan vain liittoutumien kesken ja rakennetaan nimenomaan suurten valtojen välille erittäin voimakkaita vastakkainasetteluja. Se on minusta suorastaan vaarallista.

”Minä itse teen maailmanlaajuisesti aseistariisuntatyötä erityisesti ydinaseiden poistamiseksi.”

Teksti: Erkki Kupari

Tarja Cronberg on Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin Siprin Distinguished Associate Fellow, European Leadership Networkin hallituksen jäsen ja Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja.