Tänä päivänä, 6. elokuuta, 79 vuotta sitten Yhdysvaltojen armeija pudotti ydinpommin Hiroshimaan. Kolme päivää myöhemmin armeija tuhosi Nagasakin toisella ydinpommilla.
Suurin osa Yhdysvaltojen poliittisesta ja sotilaallisesta johdosta oli ydinpommien käyttämistä vastaan, jotkut moraalisin perustein, osa siksi että se oli sotilaallisesti tarpeetonta. Presidentti Harry Truman ja ulkoministeri James Byrnes päättivät tuhota yli satatuhatta ihmistä poliittisista syistä: kostaakseen japanilaisille ja osoittaakseen voimansa Neuvostoliitolle.
Viesti meni perille. Vuodesta 1949 alkaen, jolloin Neuvostoliitto sai oman ydinaseensa, ihmiskunta on elänyt maailmanlopun uhan alla. Ihmiskunnan selviytyminen on Vladimir Putinin, Joe Bidenin, ehkä pian Donald Trumpin, harkintakyvyn varassa.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ydinsodan uhka katosi monien mielistä, mutta ei todellisuudesta. Ydinaseita seuraava Bulletin of the Atomic Scientists siirsi viime vuonna tuomiopäivän kellon 90 sekuntiin vaille keskiyötä, lähemmäs lopullista tuhoa kuin koskaan ennen.
Yksi syy on Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Venäjän hallitus on uhkaillut ydinaseiden käytön mahdollisuudella. Venäjän ydinasedoktriinin mukaan maa voi käyttää ydinaseita vastauksena ydinasehyökkäykseen, uhkaan sen omille ydinaseille tai alueelliselle yhtenäisyydelle. Venäjän hallitus pitää laittomasti miehittämiään Krimiä ja Itä-Ukrainaa osana Venäjää.
Yhdysvaltojen ydinasedoktriinin mukaan se puolestaan voi käyttää ydinaseita vastauksena ei vain ydinaseisiin, vaan muihinkin strategisiin uhkiin Yhdysvalloille tai sen liittolaisille, tai vain tavoitteidensa saavuttamiseksi.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on vaatinut Natoa tekemään ennaltaehkäiseviä iskuja Venäjälle, jotta se ei voi hyökätä ydinaseilla. Hänen neuvonantajansa on vaatinut ydinaseiden käyttämistä näissä iskuissa.
Tämä on muistutus siitä, että ydinsodan välttämiseen ei riitä se, että vastustetaan ydinaseita sinällään. Se vaatii niihin olosuhteisiin puuttumista, jotka voivat johtaa siihen, että annetaan käsky käyttää ydinaseita. Tämä tarkoittaa konfliktien aktiivista purkamista.
Valitettavasti tämän suhteen tilanne on nyt pahempi kuin koskaan aiemmin ydinaseaikana.
Vuonna 2022 jotkut selittivät, että Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan laaja tuomitseminen osoitti, että on herätty kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien merkitykseen.
Tällaisia puheita on vaikea ottaa vakavasti. Samana päivänä, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Suomen eduskunnassa käsiteltiin Veronika Honkasalon (vas) lakialoitetta, joka olisi kieltänyt tuonnin laittomasti miehitetyiltä alueilta. Viisi kuudesosaa kansanedustajista ei kannattanut kansainvälisen oikeuden noudattamista ja tuen lopettamista aluevalloituksille.
Viimeistään Israelin kansanmurha Gazassa on osoittanut, että Yhdysvaltojen ja Euroopan hallituksille kansainvälisellä oikeudella ja ihmisoikeuksilla on vain välinearvoa.
Huomenna [7. elokuuta 2024] kansanmurhan alkamisesta tulee kuluneeksi kymmenen kuukautta, ja se on jo saattanut tappaa enemmän ihmisiä kuin Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset yhteensä. Israelin joukkotuhonnalle ja Yhdysvaltojen, Euroopan, ja Suomen tuelle sille ei näy loppua.
Israel on Lähi-idän ainoa ydinasevaltio, ja sen väkivallan laajentuessa ja sen hallituksen muuttuessa yhä äärimmäisemmäksi ja epävakaammaksi myös riski ydinaseiden käytöstä kasvaa.
Voi toki aiheellisesti todeta, että ei tarvittu palestiinalaisten kansanmurhaa osoittamaan, että Yhdysvaltojen, EU:n ja Suomen ulkopolitiikka ei perustu ihmisoikeuksiin.
Viime vuosina on kuitenkin tapahtunut käänne vielä huonompaan: ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka, sotapolitiikka eivät perustu enää edes moraalittomaan mutta rationaaliseen oman edun tavoitteluun, vaan pelkoon, vihaan ja hybrikseen.
Maailma on toistaiseksi tullut lähimmäksi ydinsotaa vuonna 1962 Kuuban ohjuskriisissä. Silloin ratkaisu perustui valmiuteen rationaalisesti harkita tekojen seurauksia, de-eskaloida konfliktia ja tehdä sopimuksia vihollisten kanssa. On kyseenalaista, löytyykö sen enempää Venäjän kuin Ukrainan ja Yhdysvaltojen johdosta nyt tällaista kykyä tai halua, sen sijaan että luotetaan sodan jatkamiseen.
Suomen tilanne on vakava. Ensinnäkin siksi, että Suomi on Venäjän naapurissa. Toisekseen siksi, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli niin iso järkytys, että se teki monille järkipohjaisen keskustelun ja ajattelun mahdottomaksi. Siitä puhuminen, mistä sota johtuu tai miten se saataisiin loppumaan, on leimattu vihollisen kannattamiseksi. Sana ”rauha” on korvattu sanalla ”voitto”.
Suomi on ilmoittanut osallistuvansa Naton ydinasepolitiikan suunnitteluun ja voivansa ottaa osaa ydinaseharjoituksiin. Suomen F-35-hävittäjät voivat kantaa ydinaseita.
Kesäkuun 28. päivänä 2024 Suomen eduskunta hyväksyi DCA-sopimuksen, jolla Suomi antaa Yhdysvaltojen armeijan käyttöön 15 aluetta. Sopimus ei estä Yhdysvaltoja tuomasta niihin ydinaseita. Kansanedustaja Anna Kontula ehdotti sopimuksen hylkäämistä. Kukaan muu eduskunnan 200 kansanedustajasta ei tukenut ehdotusta, ja kaikki eduskuntapuolueet kannattivat sitä.
Monet Suomessa uskovat, että ydinsotaan valmistautuminen ja rauhan edistämisestä kieltäytyminen on turvallisuuden tae. Sitä enemmän tarvitaan niiden ääntä, jotka ajattelevat, että paras tapa välttää sotia on rakentaa rauhaa. Ei auta olla historian oikealla puolella vuosia myöhemmin. Toimintaa tarvitaan nyt, jotta yhtäkään kaupunkia ei enää tuhottaisi.
Kirjoittaja on aktivisti.
