Suomi–Venäjä-seuran toiminnanjohtajan Riku Savosen mukaan päätöksen takana on monenlaisia mielikuvia ja harhakäsityksiä nykyisestä Venäjä-seurasta. Hän sanoo, että niitä on hyvin vaikea oikaista, koska asiatieto seuran toiminnasta hukkuu sosiaalisen median ennakkoluuloihin ja väittämiin.
”Järkytyshän se oli, ja nopeasti oli pääteltävissä, että taustalla on vahvasti poliittiset motiivit. Perustelut, joilla avustus lakkautettiin, olivat meidän näkökulmastamme väärät. Ne herättivät myös heti halun oikaista niitä. Harmitti tietysti, että rahoituspäätöksiä tehdään julkisen keskustelun ja sosiaalisen median kannanottojen perusteella, eikä tutustuta seuran toimintaan ja kantoihin. Seura tuomitsi Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan heti kun se tapahtui.”
Savonen on tällä hetkellä järjestön ainoa työntekijä. Hän aloitti silkasta omasta mielenkiinnosta ja vanhempien maltillisesta vastustuksesta huolimatta pitkän venäjän opinnot Lahdessa vuonna 1992. Opinnot ovat jatkuneet sen jälkeen, ja Savonen on valmistunut Tampereen yliopistosta venäjän kielen kääntämisen ja tulkkauksen linjalta. Suomi–Venäjä-seuran projektien kautta hän on päässyt moniin paikkoihin Venäjällä, esimerkiksi suomalais-ugrilaisille alueille.
Historian painolasti
Savonen tarkentaa, että osaksi harhakäsitykset tulevat seuran edeltäjän Suomi–Neuvostoliitto-seuran historiasta ja perinnöstä.
”Suomi–Neuvostoliitto-seuralla oli rooli valtioiden välisessä yhteistyössä. Vanhat oletukset ovat siirtyneet nykyisen seuran taakaksi, koska suomalaisilla ei ole ollut halua tutkia asioita sen syvällisemmin.”
Hänen mukaansa on ymmärrettävää, että kun halutaan löytää säästökohteita, saattaa Venäjä-seuran valtionavustuksen lakkauttaminen näyttää houkuttelevalta ja suhteellisen helpolta. On oletettavaa, että asiasta ei synny valtavan suurta julkista ääntä tai vastareaktiota. Entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd) ymmärsi kuitenkin heti, että päätös oli Venäjälle mieleen (Rauhanpuolustaja 5/2023).
Linkki Suomen venäläisiin
Savonen korostaa, että Suomi–Venäjä-seura on ollut kanava Suomen venäläisiin ja auttanut heitä tutustumaan suomalaisen yhteiskunnan toimintaan ja kulttuuriin.
”Yritimme heti päätöksen jälkeen kertoa ministeriöön, mitä ongelmia tästä voi seurata. Yksi keskeinen asia on se, että Suomen venäjänkieliseen väestöön kohdistuu muutenkin erilaista toimintaa, joka voi venäjänkielisille näkyä rasismina tai syrjintänä. Lisäksi venäjän kielen opiskelu kouluissa ja yliopistoissa on vähentynyt huomattavasti. Totesimme päättäjille, että avustuksen lakkauttamispäätös oli syöttö Venäjän valtion ja Putinin lapaan. Järjestömme oli jo valmiiksi Venäjän mustalla listalla. Saimme kesäkuussa 2022 Venäjän ulkoministeriöltä moitekirjeen, jossa he katkaisivat kaiken yhteistyön kanssamme. Nyt sitten Suomen valtio seurasi perässä. Se lopetti seuran työn, jossa välitettiin Suomen kantoja Ukrainan sotaan Suomen venäjänkieliselle väestölle. Näitä näkökulmia toimme ministeriöön: tästä voi tulla erilaisia seuraamuksia ja myös turvallisuuteen vaikuttavia asioita.”
Venäjän hyökkäys jakoi jäseniä
Miten sitten seuran suomalaiset jäsenet ovat suhtautuneet Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan? Riku Savosen mukaan jäsenet ovat olleet hyvin järkyttyneitä. Seuran kanta on selvä. Edustajakokous linjasi strategiaa sen mukaisesti, että Venäjän hyökkäys tuomittiin selkeästi. Tällä hetkellä mikään virallisen tason yhteistyö Venäjän kanssa ei ole mahdollista. Jäsenistöä kosketti kovasti, kun mittava ihmisten tekemä Venäjä-yhteistyö ajettiin alas yhdessä yössä Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Hyökkäys on myös jakanut jäsenistöä äärilaitoihin, ja sodan alkaessa aika paljon jäseniä jättäytyi pois seuran toiminnasta. Osa ajatteli, että vaikka seura tuomitsi hyökkäyksen, he eivät henkilökohtaisesti pysty olemaan enää Venäjän kanssa tekemisissä. Toinen seurasta lähtenyt ääripää olivat ne, joiden mielestä seura toimi väärin. Hyökkäystä ei olisi pitänyt tuomita ollenkaan, vaan pitäytyä Kekkosen–Paasikiven puolueettomalla linjalla.
Suomen venäläisillä eri kantoja
Suomen venäläisten suhteesta Ukrainan sotaan Savonen toteaa: ”Se on vaikea, ja jakaa ihmisiä ja perheitä sekä Suomessa että rajan yli. Moni venäläinen yrittää pidättäytyä kommentoimasta aihetta millään tavalla, koska tietävät sen johtavan riitoihin tai vaikeisiin keskusteluihin. Mielipiteiden jakauma on laaja, ja sisäisen konfliktin riski on iso.”
”On selvää, että hyökkäyksen tuomitseminen on venäjänkielisille järjestöille Suomessa paljon vaikeampi asia kuin Suomi–Venäjä-seuralle. Venäjänkielisten maahanmuuttajien työn rahoituksen yhteydessä on yritetty saada Suomen venäläisiltä järjestöiltä kantaa Ukrainan sotaan. Se on tuottanut vaikeuksia. Itse ymmärrän, että asia jakaa yhteisöä. Kuitenkin on niin, että täällä pitää hyväksyä Suomen avustuksia koskevat ehdot.”
Yhteydet Venäjälle yksityisten kautta
Suomen ja Venäjän rajan sulkemisesta Savonen sanoo: ”Jäsenistö kokonaisuudessaan ymmärtää, että nyt ei ole oikea aika matkustaa Venäjälle. Samalla joudumme seuraamaan sivusta, kuinka Venäjän sisäinen ilmapiiri kiristyy ja kansalaisyhteiskunta on tukahdutettu.”
Savosen mukaan suomalaiset eivät oikein tiedä, miten uskalletaan ja voidaan viestiä turvallisesti venäläisille ystäville niin, että siitä ei aiheudu heille vaikeuksia. Tämä eettinen puoli on seuran jäsenten ajattelussa läsnä.
”Olemme korostaneet koko sodan ajan sitä, että on erittäin tärkeää pitää yhteyttä ystäviin ja erilaisiin toimijoihin Venäjällä turvallisin keinoin. Suomen hallitusohjelmaankin on kirjoitettu, että tuetaan Venäjän kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä mahdollisuuksien mukaan. Kansalaisten oman toiminnan avulla sitä voidaan tehdä.”
Toinen kanava ovat Euroopassa olevat venäläiset toimijat, joihin seura on luonut aktiivisesti yhteyksiä. ”Me olemme mukana erilaisissa eurooppalaisissa verkostoissa, joissa on paljon Venäjältä paenneita. Heillä taas on kanavat Venäjälle, ja sitä kautta saamme viestejä molempiin suuntiin.”
Savosen mielestä Venäjän eri poliittisten osapuolten voimasuhteita on vaikea tietää. Tällä hetkellä tilanne näyttää tasaisen synkältä ulospäin. Hän arvioi, että konflikti voi jatkua jopa vuosia, ja toinen vaihtoehto on sitten se, että Venäjällä voi tapahtua nopeastikin asioita.
”Järjestön näkökulmasta olemme varautuneita erilaisiin skenaarioihin. Minun mielestäni suomalaisen yhteiskunnan pitää myös olla valmiina reagoimaan nopeasti muutoksiin Venäjällä.”
Uudet toimintatavat käyttöön
Suomi–Venäjä-seura jatkaa toimintaansa, jonka runkona on vahva paikallisyhdistysten verkko. Toiminta keskittyy erityisesti paikallisosastojen toiminnassa kieleen ja kulttuuriin ja entistä enemmän Ukrainasta tulleisiin pakolaisiin.
”Teemme kaksisuuntaista kotoutumistyötä. Suomalaiset voivat oppia venäläiseltä tai ukrainalaiselta kieltä ja kulttuuria ja venäjänkieliset voivat puolestaan oppia suomalaisten avulla tuntemaan suomalaisen yhteiskunnan historiaa ja toimintaa. Tuemme myös venäjän kielen opiskelua. Keväällä jaettiin taas iso määrä kielistipendejä kouluihin. Olemme puhuneet sen puolesta, että myös näinä aikoina, kun Venäjä nähdään vihollisena, opiskellaan venäjää, eikä lakkauteta venäjän opetusta.”
Muuttuneessa tilanteessa seura jatkaa toimintaansa uusilla tavoilla. Savosen mukaan eurooppalaisten uusien verkostojen lisäksi on myös vanhoja verkkoja, kuten kulttuurisesti tärkeä suomalais-ugrilainen yhteistyö. Sitä tehdään erityisesti Viron kanssa. Suomalais-ugrilaisista kansoista suurin osa asuu Venäjällä. Näiden kansojen historiasta ja tukalasta nykypäivästä kertoo hienosti Rauhanpuolustajien ja parin muun kustantamon yhteistyössä julkaisema Sanna Hukkasen sarjakuvamatkakertomus Taiga.
