Suomen tulisi auttaa Tansanian ihmisiä sen sijaan, että se tukee maan diktatorista hallitusta, sanoo Suomesta turvapaikkaa hakeva toimittaja Ansbert Ngurumo.

 Tansania on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kehitysyhteistyökumppaneista ja yksi suurimmista taloudellisen avun saajista. Tansania on kuitenkin nopeasti muuttumassa diktatuuriksi. Vuosina 2009–2011 maa sai Suomelta taloudellista apua 52 miljoonaa euroa. Seuraavaksi suurimmat avun vastaanottajat olivat Mosambik (45 milj. €), Afganistan (27 milj. €) ja Vietnam (26 milj. €).

Sama rahamäärä on varattu puitesuunnitelmisssa annettavaksi Tansanialle vuosille 2016–2019. Etiopia nousee noina vuosina samalle tasolle 55 miljoonaan euroon, ja Somalialle on suunniteltu 25,7 miljoonan avustussummaa vuosille 2017–2020.

Mutta Tansania ei näytä jostain syystä ottavan enää huomioon Suomen kehityspolitiikan määrittämiä periaatteita, joihin kuuluvat naisten ja tyttöjen oikeudet, demokraattinen hallinto, työpaikkojen luominen ja ruokaturvallisuus, vesi- ja energiahuolto sekä luonnonvarojen kestävä käyttö.

PRESIDENTTI KIRISTÄÄ OTETTAAN

Tansania, joka oli tunnettu rauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä Itä-Afrikassa, on muuttumasssa poliisivaltioksi ja menettämässä suuren osan viimeisen 25 vuoden ajan saavutuksistaan monipuoluedemokratiana.

Vuonna 2015 valtaan nousseen presidentti John Magufulin ensimmäiset kaksi vuotta ovat tuottaneet enemmän kärsimystä kuin menestystä monille, erityisesti niille, jotka ovat olleet kriittisiä hänen itsevaltaista johtajuuttaan kohtaan.

Magufuli ei siedä muita mielipiteitä. Hän ei kunnioita ilmaisunvapautta. Perustus- ja muita lakeja hän noudattaa silloin, kun ne sattuvat häntä miellyttämään.

Hän käyttää olemassa olevia huonoja lakeja kriittisten äänien vaimentamiseen. Hän käyttää nettirikollisuutta, poliisin toimintaa, tilastointia, kansallista turvallisuutta, vankiloita, tietoliikennettä ja lehdistöä sekä monia muita aloja koskevia asetuksia rajoittamaan mielipiteen- ja kokoontumisen vapautta. Hän kieltää ja sulkee mielivaltaisesti kriittisiä sanomalehtiä. Mutta toisinaan hänen hallituksensa rikkoo noita samoja lakeja ja pidättää, kaappaa ja kiduttaa journalisteja, oppositiojohtajia, sarjakuva- ja muita taiteilijoita, uskonnollisia johtajia ja ihmisoikeusaktiiveja.

IHMISET OVAT PELOISSAAN

Maa, joka saavutti itsenäisyytensä vuonna 1961, joutuu jälleen vakavissaan taistelemaan vapautensa puolesta. Jopa kirjoittamalla tai jakamalla edelleen henkilökohtaisen mielipiteensä sosiaalisessa mediassa on voinut aiheuttaa lukemattomille ihmisille hankaluuksia. Kymmenet ovat joutuneet oikeuteen vastaamaan ”presidentin herjaamista” koskeviin syytteisiin. Pelkästään vuonna 2017 yli 50:tä sosiaalisen median käyttäjää syytettiin oikeudessa ”kapinaan yllyttämisestä ja presidentin herjaamisesta”. Kaksi heistä tuomittiin. Ihmisoikeusaktiivi Bob Wangwen piti maksaa viiden miljoonan shillingin (noin 2 000 €) sakko välttääkseen 18 kuukauden vankilatuomion. Arushalainen Issack Habakuki joutui puolestaan maksamaan seitsemän miljoonan shillingin (noin 3 000 €) sakon välttääkseen kolmen vuoden vankeustuomion.

Presidentti Magufulin hallinto ei salli puolueetonta ja itsenäistä journalismia. Valtio rankaisee eriäviä mielipiteitä esittäviä armottomasti. 25 vuotta vallinneen monipuoluedemokratian saavutukset on tuhottu.

Ihmisoikeusaktiivi Hellen-Kijo Bisimba kommentoi: ”Ihmiset ovat peloissaan. Et ole turvassa edes sosiaalisessa mediassa.” Hitlerin Gestapon ja Mussolinin Ovran tapaan Magufuli palkkaa ”tuntemattomia tekijöitä” hiljentämään kritiikot.

EU:n sisältä tulleiden tietojen mukaan positiivinen mielikuva Tansaniasta kärsi radikaalisti unionin silmissä, kun syyskuussa 2017 ”tunnistamattomat tekijät” ampuivat parlamenttiopposition johtohenkilöä ja Tanganyikan lakiyhdistyksen puheenjohtajaa Tundu Lissua. Hän loukkaantui vakavasti ja hänet siirrettiin turvaan Kenian Nairobiin saamaan hoitoa.

Viime vuoden marraskuun ja tämän vuoden maaliskuun välillä on muun muassa tapettu kolme poliittista aktiivia ja kaapattu kaksi toimittajaa. Opiskelija kuoli, kun poliisi tulitti opposition tukijoita hajoittaakseen mielenosoituksen pääkaupungissa Dar es Salaamissa. Yksi parlamentaarikko vangittiin viideksi kuukaudeksi, koska hänen väitettiin puheessaan ”solvanneen” preisdenttiä, ja 13 muuta opposition parlamentaarikkoa on syytteessä samasta syystä.

SUOMI VOISI VAIKUTTAA

Magufuli on käyttänyt todistetusti kaksi ensimmäistä vuottaan vallassa kiristääkseen otettaan kansalaisyhteiskunnasta, poliitikoista, taiteilijoista ja tiedotusvälineistä. Presidentti on tullut surullisenkuuluisaksi puolustuskyvyttömien haukkumisessa ja terrorisoimisessa.

Myöntämänsä taloudellisen avun vuoksi Suomella on kaikki syy huoleen, eikä maa voi ummistaa silmiään Tansanian kehitykseltä. Suomen tulee olla osa ratkaisua. Vuonna 2015 Suomesta vietiin voimalaitoslaitteistoja, lannoitteita ja elektroniikkaa 27 miljoonan euron arvosta. Samana vuonna Tansaniasta tuotiin tavaroita noin viiden miljoonan euron arvosta. Mailla on merkittävä määrä kahdenvälisiä sopimuksia koskien muun muassa kehitysyhteistyötä, investointien markkinointia ja suojausta sekä kaksoisverotukselta suojaamista.

Kansainvälisen yhteisön – diplomaattien, ihmiosikeusaktiivien, tiedotusvälineiden ja kansalaisjärjestöjen – täytyy nollata tilanne ja aloittaa uudelta pohjalta yhteistyö paikallisten järjestöjen kanssa, jotta Tansanian johto saadaan järkiinsä, erityisesti mitä tulee ihmisoikeuksien ja perustuslain kunnioittamiseen.

Mielestäni Tansanian hallituksen ja presidentin painostaminen sortavan lainsäädännön uudistamiseksi, hyvän hallintotavan noudattamiseksi ja perustuslain kunnioittamiseksi voisivat olla paras tapa taata mielipiteenvapaus ja taistella valtavaa korruptiota vastaan.

Mutta sen pitää tapahtua nyt. Diktaattorit ovat arvaamattomia, eikä ole syytä odottaa, että tilanne riistäytyy käsistä täysin.

Teksti Ansbert Ngurumo
Suomennos Teemu Matinpuro
Kuva Laura Railamaa

Ansbert Ngurumo on poliittinen kolumnisti ja merkittävän tansanialaisen oppositiolehden MwanaHALISIn päätoimittaja. Lehti kiellettiin kaksi vuotta sitten hänen kriittisten, presidentin yksinvaltaista käytöstä arvostelleiden kolumniensa takia. Ngurumo pakeni Keniaan lokakuussa 2017 saatuaan luotettavista lähteistä tiedon suunnitelmista hänen surmaamisekseen. Myöhemmin hän haki turvapaikkaa Suomesta.

KUVATEKSTI: Ansbert Ngurumolla on ollut työpöytä Rauhanpuolustajien toimistolla hänen Suomessa oleskelunsa ajan.