Venäjä hyökkäsi kansainvälistä oikeutta räikeästi rikkoen Ukrainaan puoli vuotta sitten. Hyökkäyksen aikana se on toistuvasti ja tietoisesti pommittanut siviilikohteita, ja miehitysjoukot ovat syyllistyneet äärimmäisen raakoihin sota- ja ihmisoikeusrikoksiin. Ukrainalla on oikeus puolustaa itsenäisyyttään. Venäjän on heti lopetettava sotatoimet.
Sodan oikeussäännöt ovat valtioiden sopimia ja osa kansainvälistä oikeutta. Humanitaarisen oikeuden perustan muodostavat Geneven neljä sopimusta vuodelta 1949 ja niiden lisäpöytäkirjat. Venäjä on erityisesti siviileihin kohdistuneilla iskuillaan ja piittaamattomuudellaan sodankäynnin oikeussäännöistä järkyttänyt Eurooppaa, jolla oli ennen sotaa laajaa yhteistyötä sen kanssa.
Yhdysvalloilla ja Euroopalla on velvollisuus Ukrainan tukemisen ohella estää sodan eskalaatio, joka voi pahimmillaan johtaa ydinsotaan. Meidän on pyrittävä hakemaan prosessi kestävään rauhaan vakauden palauttamiseksi Euroopassa.
Ukraina maksaa jo nyt liian suurta inhimillistä hintaa sodasta, ja tiedämme sodan joka tapauksessa päättyvän neuvottelupöydän ääressä. Lisäksi lännen on nopeasti palattava ratkaisemaan akuutteja globaaleja, muun muassa biodiversiteetin kaventumista ja ilmastohätätilaa koskevia ongelmia, jotka uhkaavat elinkelpoista planeettaamme.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vahingoittanut erittäin vakavasti sen kanssa solmittuja diplomaattisia, taloudellisia ja muita suhteita. Luottamuksen rakentaminen uudestaan tulee olemaan hyvin hidasta ja vaikeaa. Suurlähettiläspäivillä 23. elokuuta puhunut presidentti Sauli Niinistö totesi: ”Jäätyneitä Venäjä-suhteita ei aleta sulattaa. Luottamus on kadonnut, eikä aineksia uuteen alkuun ole näköpiirissä. Nyt ei ole yhteyksien rakentamisen aika.”
Nyt ei ole ”yhteyksien rakentamisen aika”, mutta sen ei pidä kuitenkaan tarkoittaa yhteyksien katkaisemista venäläiseen kansalaisyhteiskuntaan, aktivisteihin ja muihin sotaa vastustaviin sekä tavallisiin venäläisiin. Heidän kanssaan tulee voida ylläpitää kontakteja, myös kasvokkain. Euroopan unionin kiristynyt viisumikäytäntö vaikeuttaa sitä suuresti, samoin kuin se vaikeuttaa Venäjältä pois pyrkivien toisinajattelijoiden ja muiden turvallisuusuhista kärsivien venäläisten asemaa.
Yhdysvaltojen linja viisumikysymyksessä on ollut johdonmukainen ja selkeä: sen mukaan ”on tärkeä erottaa toisistaan Venäjän hallituksen toimet Ukrainassa ja toisaalta Venäjän kansa”. Toivottavasti me suomalaisetkin kykenemme tähän. Viisumikäytäntöjä voidaan kiristää muulla tavoin, kohdentamalla viisumikiellot konkreettisiin Putinin hallinnon tukijoihin, joista monilla on myös jonkin EU-maan kaksoiskansalaisuus. Kollektiivinen, summittainen viisumikielto palvelee vain Putinin hallintoa ja sen propagandakoneistoa.
Samalla tavoin kuin läntisessä Euroopassa demonisoidaan venäläisiä, demonisoidaan Venäjän propagandassa tehokkaasti eurooppalaisia. Nyt syntyvien vahinkojen korjaaminen vie aikaa ja tulee olemaan vaikeaa – tilanteessa, jossa ihmisten pitäisi sotimisen sijaan keskittyä pelastamaan elinympäristömme ilmastokatastrofilta.
