Intian pääministeri Narendra Modi on solvannut yli vuoden verran elantonsa puolesta protestoineita köyhiä maanviljelijöitä parasiiteiksi. Se on huono uutinen. Osaisinko enää laatia toivoa antavan hyvän uutisen Intiasta, kysyy Mikko Zenger ja yrittää.

Intian meininki on karannut pelottavaan suuntaan pääministeri Narendra Modin komennossa. Puheet hindufasismin voittokulusta tuntuvat päivä päivältä perustellummilta.

Vuonna 1987 maailman ensimmäisen kansainvälisen ruokapalkinnon pokannut M. S. Swaminathan on maansa tunnetuin maataloustutkija. Hänen mukaansa Intian maaseudulla on jotain pahasti vialla. Maanviljelyksestä ravintonsa raapiva 60 prosenttia väestöstä on jätetty hunningolle.

Arvostetun International Food Policy Research Institute -tutkimuslaitoksen vuonna 2020 julkaiseman selvityksen mukaan 63 prosentilla Intian maaseudun asukkaista ei ole varaa yhteen ravitsevaan ateriaan päivässä, ei vaikka he käyttäisivät jokaisen lanttinsa ruokaan. Kaikki eivät ole jaksaneet sinnitellä. Virallisten tilastojen mukaan yli 400 000 ylivelkaantunutta ja/tai maatilkkunsa menettänyttä viljelijää on riistänyt itseltään hengen viimeisen 25 vuoden aikana.

Miksi viljelijät ovat alistuneet protestoimatta kohtaloonsa? Asiaa ovat kummastelleet vuosien saatossa niin intialaiset kuin ulkomaisetkin tutkijat. Enää heidän ei tarvitse. Vuosi sitten viljelijät ottivat näet härkää sarvista ja panivat henkensä kaupalla kampoihin Modin uusliberalistiselle politiikalle. Maailman suurimmaksi kruunattu mielenilmaus keikautti vauraan ja yläkastisen Super-Intian mielikuvastot mullin mallin.

Moisesta saa niin mainion jutun, että sen luulisi kelpaavan vuoden uutiseksi kaikille maailman protestiliikkeille. Uutinen saisi eittämättä Mahatma Gandhinkin tanssimaan haudassaan. Protestoijat toimivat näet tinkimättömän rauhanomaisesti.

Miten maan hiljaisiksi tuomittujen urhonhyppy pani polvilleen kaikkivaltiaan Modin taustavoimineen? Näihin voimiin kuuluvat kiihkokansallinen hinduperhe, Sangh Parivarin nimellä tunnettu nationalististen järjestöjen verkosto ja sen rautanyrkki, maailman vanhimmaksi fasistiseksi liikkeeksi nimetty puolisotilaallinen RSS.

Talonpojan tappolinja

Intia siirtyi vuonna 1991 suljetusta kansallisesta liigasta avoimeen kansainväliseen sarjaan. Kansainväliseltä valuuttarahastolta IMF:ltä saamansa lainan vastineeksi Kongressipuolueen johtama hallitus hautasi omavaraisuus- ja sääntelypolitiikan kaltaiset ”vanhan Intian” tunnusmerkit.

IMF:n rakenteellisen sopeutusohjelman nuoteilla miljoonista viljelijöistä tehtiin maattomia. Osavaltiot ryhtyivät näet kilpailemaan sillä, kuka onnistuisi tehokkaimmin vikittelemään ulkomaisia ja intialaisia suuryrityksiä alueelleen. Kyky tarjota tulokkaille edullista maata oli valttia kosintarituaaleissa.

Poliitikot ryhtyivät kiinteistönvälittäjiksi. Välittäjistä häikäilemättömin ja menestynein on tuttu mies. ”Gujaratilaisesta maanvohkinnan mallista” tuli käsite. Sen kapellimestarina toimi osavaltion pääministeri Narendra Modi.

Modin luova malli tarjosi viljelijöille kaksi vaihtoehtoa: he saivat luopua maistaan joko vapaaehtoisesti tai pakolla. Näin Gujaratista ei leivottu Modin valtakaudella (2001–2014) pelkästään hindufasismin laboratoriota. Siitä kehkeytyi myös Intian houkuttelevin yritysparatiisi. Ei ihme, että vuoden 2014 vaaleissa suuryritykset liputtivat yhteen ääneen Modin puolesta. Uuden supermiehen valintaa vauhditettiin massiivisella BJP-puolueelle suunnatulla rahallisella tuella.

Suuryritykset alkoivat tehdä ennätyksellisen kovaa tulosta, miljardöörien määrä kasvoi ja lahjuksia kähmineet BJP:n poliitikot rikastuivat. Kaikki voittivat paitsi enemmistö. Kurjin kohtalo lankesi maansa menettäneille viljelijöille.

”Suurin maiden vohkinta sitten Kolumbuksen” otsikoi Hindustan Times maapolitiikkaa käsittelevän juttunsa vuonna 2008. Intian kommunistipuolueen viljelijäjärjestön mukaan vuoteen 2015 mennessä viljelijät olivat menettäneet jo parin Suomen verran maata kuudessa Pohjois-Intian osavaltiossa.

Alkunäytös

Joulukuussa 2019 Modin hallitus sääti kiistellyn kansalaisuuslain. Suuri osa maan oppositiosta oli yhtä mieltä maan 200 miljoonan muslimin kanssa: laki teki islaminuskoisista virallisesti(kin) toisen luokan kansalaisia.

Ympäri maata käynnistyneiden protestien pääpaikaksi muodostui Shaheen Baghin kaupunginosa Delhissä. Protestit saivat kansainvälistäkin keräilyarvoa siksi, että enemmistö yötä päivää kolmen kuukauden ajan ulkona värjötelleistä oli islaminuskoisia naisia.

Tuttuun tapaansa Sangh Parivar leimasi protestit kansainvälisten islamistien ja Pakistanin masinoimaksi horjutukseksi.

Kysymys kuuluu: mihin naisten protestit olisivat johtaneet, ellei korona olisi astunut peliin? Protestoivat viljelijät ovat kertoneet pitävänsä Shaheen Baghin seniori-ikäisiä naisia esikuvinaan. Nämä osoittivat, että Modin komentoa voi horjuttaa rauhanomaisesti.

Maaliskuun 24. päivänä vuonna 2020 Modi antoi alamaisilleen neljä tuntia aikaa sulkeutua koteihinsa. Korona sai kaupunkien rikkaan ja maaseudun köyhän Intian katkaisemaan diplomaattisuhteensa. Kaikkihan sen tiesivät, että likainen palvelusväki levittää koronaa. Siksi nyt oli siivoojien vuoro tulla siivotuksi. Kuvat koteihinsa satojen kilometrien päähän paljain jaloin patikoivista siirtotyöläisistä, joita poliisit paimensivat surutta pampuillaan, iskostuivat mieleeni. Laatulehdissä kerrottiin sankaritarinoita hyvien kotien isistä, jotka siivosivat ja tiskasivat ensimmäistä kertaa elämässään…

Intiassa arvioidaan olevan tänään 140 miljoonaa siirtotyöläistä. Kuinka moni heistä mahtaa olla uusliberalistisen talouspolitiikan uhri – maansa menettänyt pienviljelijä tai työttömäksi jäänyt entinen maatyöläinen.

Massiivinen päänäytös

Syyskuussa 2020 Modin hallitus runttasi läpi kolme uutta maatalouslakia, jotka romuttivat hintasäännöstelyn. Yrittäjiksi uudestisynnytetyt viljelijät saavat nyt vapaasti hieroa kauppoja yksityisten yritysten kanssa, hehkutti Modi. Uudistukset romuttivat järjestelmän, jossa valtion takuuostot turvasivat viljelijöille minimihinnan riisistä ja vehnästä.

Viljelijöiden järjestöt tyrmäsivät lait. Heidän mukaansa ne oli räätälöity suuryritysten ehdoilla. Miten hehtaarin (maan keskimääräinen tilakoko) maatilkun omistaja kävisi tasa-arvoisesti kauppaa suuryrityksen kanssa?

Hallitus kertoi valmistelleensa lakeja viljelijöiden kanssa. Pötyä, väittivät viljelijät. Kun he yrittivät hakeutua Modin puheille, poliisi muurasi kadut umpeen.

Hallitus linnoittautui barrikadien suojaan. Viljelijät puolestaan leiriytyivät pääkaupungin rajoille, joita poliisit ja puolisotilaalliset joukot valvoivat. Modi on siirtänyt Intian ja Pakistanin välisen rajan Delhiin, irvailivat vääräleuat.

Yhtä massiivista mielenilmausta ei ollut ennen nähty. Uutta oli myös se, että monet viljelijät olivat tulleet paikalle koko perheen voimin. Delhiin saapui mielenosoittajia ympäri maata. Mukaan tuli kaupunkien työläisiä, opiskelijoita ja sekalainen joukko keskiluokkaan lukeutuvia Modin politiikan vastustajia. Arviot protestoijien määrästä vaihtelivat muutamasta miljoonasta kymmeniin miljooniin. Pisin Delhin ympärille pakkautuneista protestirivistöistä oli 29 kilometriä pitkä.

Hallituksen ja viljelijöiden kattojärjestön SKM:n väliset neuvottelut päättyivät kerta kerran jälkeen tuloksettomina. Kyse oli SKM:n mukaan ensisijaisesti luottamuspulasta, sillä neuvottelun kuluessa ministerit mustamaalasivat systemaattisesti viljelijöitä. Heidän puhemiehensä leimattiin terroristeiksi, maolaisiksi, Pakistanin kätyreiksi ja itsenäistä sikhivaltiota tavoitteleviksi separatisteiksi.

Viljelijät saivat kuulla olevansa pelinappuloita poptähti Rihannan ja Greta Thunbergin juonimassa kansainvälisessä salaliitossa, jonka tavoitteena oli suistaa Intian talouskehitys raiteiltaan. Modin luottomiehiin kuuluva Haryanan pääministeri Manohar Lal Khattar ehdotti, että jokaisen osavaltion olisi perustettava yksityisarmeijoita rettelöivien viljelijöiden panemiseksi kuriin.

Modin mukaan protestit johtuvat siitä, että viljelijät olivat joutuneet tuonti-ideologioiden ja paikallisten parasiittien pauloihin. Tuttua oli sekin, että hänen hallintonsa yritti tyrehdyttää protestit hajota ja hallitse -politiikalla, kylvämällä uskonnollista tai kastipohjaista eripuraa. Kun keppi ei tehonnut, kokeiltiin porkkanaa. Hallitus toimitti ruokaa leiriläisille. Nämä ilmoittivat pärjäävänsä omilla eväillään. Armopalat niiltä, jotka olivat politiikallaan nälkiinnyttäneet viljelijät, eivät maistuneet.

Valtamedia toisteli kuuliaisesti hallituksen tulkintoja Intian talouskasvun, yhtenäisyyden ja liikenteen sujuvuuden vaarantavasta toiminnasta. BJP:lle myötämieliset kommentaattorit kummastelivat, mikseivät viljelijät tajua omaa parastaan.

Jo pari esimerkkiä viestii hallituksen ja viljelijöiden välisen vuoropuhelun voimasuhteista.

Poliisi tapasi paimentaa protestoijia vesitykeillä. Kun viljelijöiden sankariksi noussut Navdeep Singh -niminen nuorimies kiipesi vesitykkiauton lavalle ja onnistui sammuttamaan yhden tykeistä, hän sai syytteen murhasta. Kun Karnalin alueen korkein oikeusviranomainen puolestaan kehotti poliisiviranomaisia murskaamaan mielenosoittajien päät, mikäli he eivät pysy rivimuodostelmassa, hänet siirrettiin uusiin tehtäviin, kansalaisresurssien tiedotusosaston apulaissihteeriksi.

Yli 35 000 protestoijaa on saanut syytteet muun muassa murhista, kapinan valmistelusta ja kansallisen eripuran luomisesta. Intian apulaissisäministeri Ajay Kumar Mishra istuu edelleen virassaan, vaikka hän lupasi antaa kapinoitsijoille kunnon opetuksen parissa minuutissa.

Pojasta polvi paranee. Mishran poika Ashis todisti, että opetukseen riittää pari sekuntia. Hänen kuljettajansa ohjaama valtion maasturi syöksyi mielenosoittajien kulkueeseen Lakhimpur Kherissä Uttar Pradeshin osavaltiossa. Useat silminnäkijät väittivät hänen ammuskelleen viljelijöitä autosta. Neljän viljelijän ohella protesteja kuvannut toimittaja ja kolme autoissa ollutta BJP:n aktiivia menehtyi. Ashis Mishra pidätettiin vasta useita päiviä kestäneen vitkuttelun jälkeen.

Nöyryyttävä arvovaltatappio

Lakhimpur Kheri oli käännekohta hallituksen ja viljelijöiden välisessä taistossa. Oppositio vaati yhteen ääneen ministeri Mishran erottamista. BJP:n omatkin rivit rakoilivat. Neljä puolueen toimeenpanevan komitean jäsentä erotettiin, koska he tuomitsivat surma-ajon julkisuudessa. Erotettuihin kuuluivat Nehru–Gandhi-dynastiaan kuuluva moninkertainen ministeri Maneka Gandhi ja hänen poikansa, kansanedustaja Varun Gandhi.

Modi tajusi olevansa umpikujassa. Maan suurimman osavaltion Uttar Pradeshin vaalit olivat ovella. Kehno tulos niissä lupaisi huonoa ajatellen vuoden 2024 valtiollisia vaaleja. Marraskuun lopussa pääministeri yllätti jopa lähipiirinsä ja ilmoitti kumoavansa uudet maatalouslait.

Modi oli kärsinyt pääministeriuransa suurimman arvovaltatappion. Parasiitit olivat nöyryyttäneet hänen egoaan koko kansan edessä. BJP:n puolivirallisen äänenkannattajan Swaraya-lehden päätoimittaja totesi takinkäännöksen supistaneen Modin poliittista pääomaa ja horjuttaneen hänen imagoaan vahvana valtiomiehenä.

Modi tajusi, että oli aika vaihtaa tyylilajia. Hän sanoi katuvansa, ettei hän ollut pystynyt vakuuttamaan ”viljelijäveljiä” hyvistä aikeistaan. Syy tähän piili ”demokratian taakassa, joka mitätöi järjen ja viisauden”. Siis Modin viisauden.

Modin egon hinta oli yli 700 ihmishenkeä. Kaksi Punjabin yliopiston tutkijaa on onnistunut kartoittamaan useimpien vainajien taustan ja kuolinsyyn. Menehtyneiden keski-ikä oli 57 vuotta. Valtaosa heistä oli köyhiä pienviljelijöitä ja maattomia maatyöläisiä. Suuri enemmistö pitkäaikaisleiriytyjistä oli menehtynyt sääolosuhteiden takia.

Viljelijöiden kattojärjestön SMK:n mukaan viljelijät lopettavat protestinsa vasta kun hallitus on suostunut kaikkiin heidän vaatimuksiinsa. Takuuhintojen palauttamisen ja ministeri Mishran erottamisen ohella järjestö edellyttää hallituksen maksavan elatusmaksut vainajien omaisille. Maatalous- ja maaseudunkehitysministerin(!) Narendra Singh Tomasin mukaan korvauksia ei tipu, koska kuolleista ei ole mitään dokumentteja.

Näinkö rakennetaan luottamusta? Ovatko menehtyneet Tomasin mielestä itsemurhaterroristeja, joita ei pystytä tunnistamaan? Mistä kummasta Punjabin yliopiston tutkijat ovat keränneet tietonsa?

Sadonkorjuun aika

Mihin protestoivien viljelijöiden menestys perustui? Ohessa intialaisilta suosikkisivustoiltani kokoamani lista mielestäni painavimmista syistä.

1. Selkeä ohjelma. SKM tarjosi vaihtoehdon uusliberalistiselle politiikalle.
2. Taitava tiedotuspolitiikka. Omien kanaviensa kautta (heillä oli jopa oma lehtensä) viljelijät haastoivat valtamedian version.
3. Laajapohjainen ja hajautettu johto. SKM on 32 järjestön yhteenliittymä, jolla on yli 400 johtajaa eli liikaa pomoja pidätettäväksi.
4. Hyvä joukkuepelaaminen. Viljelijät onnistuivat luomaan yhtenäisen massaliikkeen, koska he jättivät kastinsa, uskontonsa ja varallisuutensa kotiin.
5. Naisten rooli eturintamassa. Se vahvisti merkittävästi liikkeen turnauskestävyyttä
6. Kotikenttä: Liikkeen kolmesta pääleiristä tuli hallituksen vastaisen taistelun symboleita
7. Periksiantamattomuus. Vuosi ei riittänyt Modille liikkeen hajottamiseen.
8. Riippumattomuus. Liike torjui puolueiden pyrkimykset käyttää sitä keppihevosenaan.
9. Esikuva. Liike antoi virtaa muille tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta toimiville liikkeille.

Voisiko Intiaan syntyä ahdasta hindulaista teokratiaa vastustavien liikkeiden kattojärjestö, joka suistaisi Modin vallasta vuoden 2024 vaaleissa? Toivoa on, kertoo seuraava uutinen.

Delhin pääministeriä Arvind Kejriwalia pidetään yhtenä tärkeimmistä vastavoimista Modille. Hiljan viljelijöiden tukijaksi mielletty poliitikko tapasi protestiliikkeen silmäätekeviä. Yksi heistä tivasi ministerin mielipidettä Kashmirin autonomian kumoamisesta. Oikein vai väärin? (Modi lakkautti vuonna 2019 Intian perustuslain muslimienemmistöiselle osavaltiolle takaaman autonomian.)

Kejriwal kertoi tulleensa keskustelemaan viljelijöiden ongelmista ja kummasteli, miten kysymys liittyy aiheeseen. Kyllä liittyy, kyse on kashmirilaisten oikeuksista, totesi viljelijä ja muistutti, että samat poliitikot, jotka riistivät kashmirilaisilta autonomian, laativat myös kolme maatalouslakia.

Kun viljelijät toistivat kysymyksen, Kejriwal poistui. Hän tiesi hyvin, että Intian hinduenemmistölle kashmirilaisten muslimien ”erivapaudet” ovat tulenarka juttu. ”Väärä” vastaus olisi maksanut hänelle roppakaupalla hindujen ääniä.

Iso intialainen kysymys kuuluu: Millaisen lausuman SKM saisi harsittua kokoon kansalaisuuslaista, Intian vähemmistöjen oikeuksista ja kastisorrosta? Pysyisikö joukkue koossa?

Lähitulevaisuus näyttää, pitääkö pääministeri lupauksensa ja ottaa viljelijät mukaan valtakuntansa rakennustalkoisiin, vai yrittääkö hänen loukattu egonsa kostaa kärsimänsä nöyryytyksen jollekin.

Teksti: Mikko Zenger
Kuvat: Zsuzsa Demeter