Ison-Britannian pääministeri Keir Starmer totesi äskettäin: ”Meitä kauhistuttaa Israelin laajenevat sotatoimet… Me emme voi antaa gazalaisten nääntyä nälkään.” Ja samaan aikaan Britannian vakoilukoneet lähtivät Kyproksen tukikohdasta tuntikausien valvontalennolle Gazan ylle auttaakseen Israelia toteuttamaan kansanmurhaa. Tämä toiminta alkoi heti lokakuussa 2023. Viime joulukuun 3. päivästä lähtien tämän vuoden maaliskuun loppuun tällaisia lentoja suoritettiin 518 kertaa. Eli samaan aikaan, kun kauhistellaan Israelin julmuuksia, autetaan aktiivisesti Israelia toteuttamaan kansanmurhaa.
Israel ei olisi voinut toteuttaa kansanmurhaa ilman lähes katkeamatonta aseiden virtaa Yhdysvalloista. Presidentti Biden on lähes yhtä syyllinen kansanmurhaan kuin ääriainesten miehittämä hallitus Israelissa. Ainoa ero on siinä, että Biden ei ole julistanut ääneen haluavansa hävittää palestiinalaiset Gazasta.
Entä Suomi? Gazan tilanteesta keskusteltiin toukokuun 22. päivänä eduskunnassa ensimmäistä kertaa – siis todellakin ensi kertaa – sodan alkamisen jälkeen. Kansanedustajat vaativat ensimmäisen kerran keskustelua Gazasta huhtikuussa 2024. Toinen yritys oli marraskuun alussa 2024. Vasta nyt Gazasta keskustelu toteutui. Sitä oli tuskaista kuunnella. Pääministeri Petteri Orpo toisti jälleen kerran tuota pöyhkeää fraasia ”Me teemme kaikkemme”. Mitä Suomi on sitten konkreettisesti tehnyt lokakuun 2023 jälkeen?
Ensinnäkin joulukuussa 2023 Suomi solmi mittavan asekauppasopimuksen Israelin kanssa tilatessaan Daavidin linko -nimisen ilmapuolustusjärjestelmän.
Seuraava konkreettinen toimenpide oli tammikuussa 2024, kun Israel pyrki häivyttämään huomiota Kansainvälisen oikeusistuimen lausunnosta, jossa se totesi epäilevänsä Israelia kansanmurhasta. Heppoiset syytökset palestiinalaispakolaisten avustusjärjestön UNRWAn 12 työntekijän osallistumisesta Hamasin johtamaan iskuun upposivat suotuisaan maaperään, kun ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavio keskeytti järjestön avustusten maksamisen vuorokauden sisällä syytösten esittämisestä. Mitään todisteita ei esitetty kuukausien jälkeenkään, mutta silti Suomi päätti maaliskuun lopulla käyttää UNRWAlle myönnetystä viiden miljoonan vuosittaisesta avustuspotista peräti 500 000 euroa rahavirtojen seuraamiseen.
Kolmas näkyvämpi konkreettinen teko oli syyskuussa 2024, kun Suomen armeijan pääesikunnan päällikkö Vesa Virtanen kävi Israelissa keskustelemassa kahdenvälisestä yhteistyöstä maan asevoimien (IDF) kanssa. ”Monet israelilaiset tuotteet ovat perusteellisissa vertailuissa osoittautuneet tarpeisiimme sopivimmiksi”, totesi Virtanen tiedotteessaan. Hän vieraili jopa yksiköissä, jotka olivat ”vastuussa operatiivisesta toiminnasta”. IDF:n keskeinen operatiivinen toiminta oli ollut silloin jo lähes vuoden ajan kansanmurhan toteuttaminen.
Esimerkkejä hämmästyttävän avoimesta kaksinaismoralismista voisi esittää pitkän listan.
Miksi pitää toimia näin? Miksi pitää ylenkatsoa kansainvälistä oikeutta, vaikka sen noudattaminen hyödyttäisi koko ihmiskuntaa? Suurvallat tietysti pyrkivät usein käyttämään valtaa isomman oikeudella. Mutta Suomen kaltaisten pienten valtioiden kohdalla yhteisten sääntöjen ja oikeusnormien noudattaminen on ilmiselvästi niiden etujen mukaista.
Miksi Suomi on niin saamaton? Presidentti Stubbia kehutaan, kuinka hienosti hän on ottanut roolia kansainvälisillä areenoilla, mutta siinä kaikkein tärkeimmässä kysymyksessä hän on ollut arka ja pelokas. Hänellä ei riitä rohkeutta sanoa Britannialle tai Yhdysvalloille, että kansanmurhaan osallistuminen on häpeäksi länsimaille. Hän ei uskalla sanoa Netanjahulle, että Suomi katkaisee aseyhteistyön Israelin kanssa, ellei se lopeta kammottavaa tuhoamissotaansa.
Me saamme toki kaikki hävetä, kun emme ole kyenneet sanomaan tarpeeksi painokkaasti hallituksellemme, että kansanmurha velvoittaa kaikkia maita tekemään kaikkensa sen estämiseksi. Tätä häpeällistä ajanjaksoa kuvataan vuosien päästä historiankirjoissa taitekohtana, jossa ”länsimaiset arvot” haudattiin palestiinalaisten joukkohautoihin.
Sitä ei enää pelasta nyt alkanut jälkijättöinen taivastelu, että Israel on mennyt liian pitkälle. Ääntä olisi pitänyt korottaa tekojen kera jo puolitoista vuotta sitten. Gazan osalta kaikki on myöhäistä.
