Toimittaja Juha Rekola on Suomen Journalistiliiton kansainvälinen asiamies. Hänelle kuuluvat journalistiliittojen kansainvälisten yhteyksien lisäksi etiikka ja viestintäpolitiikka. Näiden tehtävien sisälle kuuluu sananvapaus. Itse hän kuvaa työtään: ”Tämä on sellainen Don Quijoten, Sancho Panzan ja Rosinanten touhujen yhdistelmä.”

Haastattelua syyskuussa tehtäessä Juha Rekola seurasi erityisesti Valko-Venäjän tapahtumia. Valko-Venäjän journalistien ammattiliitto (www.baj.by) on kertonut, että elokuun yhdeksännen ja syyskuun yhdeksännen päivän välillä on pidätetty 174 median työntekijää.

”Osa pidätetyistä on vapautettu, osa on edelleen kiinni otettuna”, kertoo Rekola. ”Monia heistä on hakattu ja kidutettu pidätettyinä ollessaan. Pidätysten yhteydessä työvälineitä on rikottu ja takavarikoitu. Pidätetyt toimittajat ovat valkovenäläisiä, jotka ovat tehneet perustehtäväänsä eli uutisoineet ja raportoineet näkemistään tapahtumista. Kuvia ja uutisia oli välitetty Valko-Venäjän sisällä ja internetissä myös ulkomaille. Raportointi on kerrottu syyksi pidätyksille – jos syytä on lainkaan kerrottu.”

Suomesta tarkkaillaan

Suomen Journalistiliitto ei voi juuri nyt auttaa konkreettisesti paikallisen median työntekijöitä. Maahan ei voi lähettää rahaa eikä laiteapua. Siinä tapauksessa Valko-Venäjän liitto leimattaisiin ulkomaiseksi agentiksi ja sen toimintaa saatettaisiin entisestään vaikeuttaa.

”Jossain vaiheessa suomalainenkin solidaarisuusprojekti käynnistyy, ja silloin voisivat hakatut ja kidutetut toimittajat saada esimerkiksi turvapaikan, hoitoa ja terapiaa avustuksellamme”, Rekola arvelee.

Venäjä sen sijaan lähetti Lukašenkan avuksi lakkoon menneen tv-väen sijaan omia RT:n (ennen Russia Today) toimittajiaan. Ei liene koskaan ennen tapahtunut, että omat lakossa olevat toimittajat korvataan ulkomaisilla työntekijöillä. Avoin kysymys on, mitä väkeä tällaiset naapurimaan lähettämät ”toimittajat” ovat: ”Uutisointi muuttui, mielenosoituksista ryhdyttiin nyt syyttämään ’ulkomaalaisia’”, Rekola sanoo.

”Lukašenkan hallinto häiritsee internetin toimintaa maan sisällä, mutta ei estä sitä kokonaan. Kahdeksankymmentä prosenttia kansalaisista käyttää internetiä ja seuraa tapahtumia verkkomedian kautta. Valko-Venäjän oppositio välittää tietoja mielenosoituksista ja hallituksen vastatoimista netissä. Tässä mielessä vallanpitäjät ovat onnistuneet huonosti ja satojen tuhansien ihmisten mielenosoitukset ovat näkyneet koko maailmalle.”

Rekola arvioi, että enemmistö toimittajista sympatisoi mielenosoittajia.

”Kaikesta toimintaansa liittyvästä uhkasta huolimatta toimittajat haluavat pysyä maassa ja kertoa kansalaisilleen tapahtumista Minskissä ja muualla maassa. Jokainen joutuu itse päättämään, kuinka suuren riskin työssään ottaa.”

Suojaa, apua ja uhkia

Suomen Journalistiliitto toimii kansanvälisissä asioissa aktiivisesti Euroopan journalistiliiton puitteissa ja on yhteistyössä monen kansainvälisen järjestön kanssa. Tämä tuo solidaarisuustyölle leveämmät hartiat. Mukana on kotimaassa ja kansainvälisesti  kustantajien järjestöjä ja muita sananvapautta puolustavia järjestöjä, kuten Toimittajat ilman rajoja, PEN, Kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI ja Unesco. Suomessa Journalistiliitto ja Viestintä ja kehitys -säätiö järjestävät yhdessä muiden toimijoiden kanssa toimintaa vuosittain 3. toukokuuta sananvapauden päivänä. Sananvapautta on kavennettu esimerkiksi Unkarissa ja Turkissa. Turkin vangittujen toimittajien vapauttamisen puolesta on esitetty vetoomuksia, jotka ovat osaksi onnistuneet. Unkarin median tilanne on huono, ja se on kansainvälisen seurannan kohteena.

”Syyskuussa Unkarin hallitus lopetti viimeisen riippumattoman radioaseman toimiluvan. Jos päätös pitää, Klubrádio kuuluu helmikuussa enää netissä. Kiina kasvattaa vaikutusvaltaansa mediassa, ja jossain vaiheessa sen paine tuntuu myös suomalaisessa viestinnässä.”

Journalistiliiton aloitteesta perustettiin 15 vuotta sitten Viestintä ja kehitys -säätiö Vikes, jonka puheenjohtajana Rekola oli viime vuodenvaihteeseen. Vikes järjestää mediakoulutusta eri puolilla maailmaa Nepalista Burman kautta Somaliaan ja Nicaraguaan. Pitkäaikaisissa hankkeissa kouluttajina toimivat suomalaiset, paikalliset ja ulkomaalaiset media-alan työtä tehneet ammattilaiset.

Intia ja muuta

Juha Rekolan kiinnostus kansainvälisiin asioihin virisi varhain. Ensimmäinen häiritsevä muistikuva on lapsuudesta, kun hän näki kaverin luona televisiosta kuvia Biafran nälänhädästä. Kuvat jäivät vaivaamaan mieltä ja ajoivat toimintaan muun muassa koululaisjärjestöjen Taksvärkeissä Vietnamiin, Chileen ja Etelä-Afrikkaan sekä Rauhanpuolustajien Afrikka-komiteassa. Myöhemmin hän veti vuosina 1984–89 toimitussihteerinä Rauhan Puolesta -lehden toimitusta yhdessä Iikka Vehkalahden kanssa. Siinä työssä hän muun muassa tapasi intialaisen toimittajan P. Sainathin, joka oli tuolloin Blitz-lehden varapäätoimittaja.

”Sainath kutsui minut New Delhiin tekemään töitä ja asumaan omistamaansa asuntoon, joka oli juuri valmistumaisillaan. Kolmen Intian-vuoden aikana 1990–92 asunto ei ehtinyt valmistua, mutta asuin Sainathin appiukon tyhjässä asunnossa Delhin naapurissa Noidassa. Tuolloin seutu oli pölyistä periferiaa, nykyään siellä on jättimäisiä kauppakeskuksia ja formularata.”

Intiassa Rekola oli Ylen ja Kansan Uutisten freelance-kirjeenvaihtajana. Vuonna 1991 Indira Gandhin poika, kongressipuolueen johtaja Rajiv Gandhi murhattiin Etelä-Intiassa kesken vaalitaistelun.

”Olin murhan jälkeen oli ensimmäinen ulkomainen toimittaja Gandhin virka-asunnon edessä Janpath 10:ssä, kun väkijoukko alkoi kerääntyä osoittamaan mieltään.”

Kansallismielisen hindupuolueen BJP:n toiminta alkoi voimistua 1990-luvun alussa. Rekola seurasi väkivaltaisuuksia hindujen ja muslimien välillä. ”Vuoden 1992 lopussa äärihindut tuhosivat mogulihallitsija Baburin 1500-luvulla rakennuttaman moskeijan, jonka herätysliike väitti olevan rakennettu hindujumala Raman synnyintemppelin päälle Ayodhassa.”

Intian-vuosina Rekola avusti Iikka Vehkalahtea hänen dokumenttiensa teossa ja ohjasi itsekin Nepalissa dokumenttielokuvan Metsän tyttäret.

Intian-ajan jälkeen Juha Rekola toimi eri kansalaisjärjestöjen perustaman Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen Kepan, nykyisen Fingon, tiedotuspäällikkönä ja tuottajana ja oli nykyään Maailman Kuvalehtenä tunnetun Kumppani-lehden päätoimittaja vuoteen 2004. Lyhyen freelance-kauden jälkeen hän aloitti työn Journalistiliiton kansainvälisenä asiamiehenä vuonna 2006.

Rekola sanoo lopuksi: ”Mahdoitko saada tästä Don Quijoten seikkailusta yhtään mitään irti?”

Teksti: Erkki Kupari
Kuva: Nauska