Ilkka Taipale, rauhanliikkeen ikiliikkuja, ei ole asettunut laakereilleen makaamaan. Hänen vuosikymmeniä kestänyt rauhantyönsä jatkuu määrätietoisena kohti maailmanrauhaa.

Lääkäri, psykiatri ja pitkäaikainen rauhanliikkeen vaikuttaja Ilkka Taipale täytti marraskuussa 80 vuotta. Juuri ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan helmikuussa hän oli vaimonsa Vappu Taipaleen kanssa Slovakian Bratislavassa keskustelemassa kirjoittamansa 100 sosiaalista keksintöä -kirjan kääntämisestä slovakian kielelle.

”Samana yönä kun palasimme kotiin, alkoi sota. Ensimmäinen kommenttini oli, että menee Kiinan pussiin. Tämä liittyi arviooni, että sota heikentää Venäjää ja se tulee yhä riippuvaisemmaksi Kiinasta. Kiina saattoi ajatella, että myös länsi heikentyy, mutta se on virhe.”

Ilkka Taipaleella on henkilökohtaisia ystäviä sekä Venäjällä että Ukrainassa. Hänen mukaansa Venäjän hyökkäys oli johdonmukainen seuraus Putinin toimista Krimin miehityksestä lähtien.

”Mielenkiintoinen sattuma oli, että ukrainalaisen ystävämme majuri Yuri Donskoyn vaimo synnytti lapsen Kiovan synnytyssairaalassa samana yönä, kun sota syttyi. Donskoy itse oli toiminut kaikkien IVY-maiden sinibarettien eli YK-joukkojen koordinaattorina. Hän oli rauhan miehiä jo ennen Krimin miehitystä. Donskoy on myös Ukrainan Lääkärit ydinsotaa vastaan -seuran johtohenkilöitä.”

”Juuri samaan aikaan Odessassa oli ukrainalaissyntyinen Venäjän kansalainen Vladimir Garkavenko, joka taas on ollut kansainvälisen Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön varapuheenjohtaja. Hänen kaupungissa asunut äitinsä oli kuollut kaksi päivää ennen sotaa. Venäjä oli soluttanut Ukrainaan paljon siviileiksi pukeutuneita spetsnaz-erikoisjoukkoja, ja ukrainalaiset epäilivät heti hyökkäyksen jälkeen sotilaiksi kaikkia tuntemattomia kadulla kulkijoita ja vallankin Venäjän passin haltijoita. Siksi Garkavenko ei uskaltanut poistua asunnostaan Odessassa kahteen viikkoon.”

”Vappu ja minä otimme Suomesta yhteyttä Kiovassa olevaan majuri Donskoyhin, ja hän onnistui saamaan Garkavenkon turvaan Moldovaan bulgarialaisessa saattueessa. Tällainen yhteys meillä oli suoraan sodan alkutapahtumiin.”

Varhainen sotakokemus Afrikasta

Ilkka Taipale kertoo olleensa paikalla useilla sotanäyttämöillä, muun muassa Nigerian Biafrassa. Osavaltio oli julistautunut itsenäiseksi vuonna 1967, mistä alkoi vasta vuonna 1970 päättynyt sisällissota. Noin miljoona ihmistä kuoli pääasiassa nälkään ja tauteihin. Sota vaikutti voimakkaasti 1960-luvun lopulla eurooppalaiseen tietoisuuteen kolmannen maailman tapahtumista.

”Kolme päivää ennen kuin rintama murtui lähdimme Ville Komsin kanssa pois Biafrasta. Olimme siellä samaan aikaan kun Kurt Vonnegut, joka sanoi: ”Tämä on minun uusi Dresdenini.” Vonnegut oli ollut amerikkalaisena sotavankina Dresdenissä vuoden 1945 liittoutuneiden terroripommitusten aikana. Niissä kuoli sata tuhatta ihmistä.”

Venäjän hyökkäyksen tuntemuksia

Taipale sanoo, että hänen kokemuksensa tasoittaa erityisten sotatuntemusten kokemista.
”Mutta: Venäjä ei voi tätä sotaa voittaa. Tällä hetkellä Ukraina saa sen verran aseita, että se voittaa. Venäjän sisäinen muutos tulee olemaan raju.”

Taipale kertoo, että Venäjä pelkäsi vielä kymmenen vuotta sitten Kiinaa ja sen eteläpuolisia musmimialueita. Eurooppa puolestaan oli Venäjälle avoin. Yleisesti ajateltiin, että kansoja sitovat yhteen joko yhteiset edut tai yhteinen uhka. Saksa, Suomi ja monet muut maat kävivät laajaa kauppaa Venäjän kanssa ja ajattelivat, että yhteiset talousintressit muuttaisivat maata, ei länsimieliseksi mutta rauhanomaisemmaksi.

”Suurin pettymys oli, että tämä ei toiminut. Tällä hetkellä haukutaan eri puolella Suomea niitä tahoja, jotka yrittivät saada Venäjää rauhanomaisemmaksi. Haukutaan Saksan johtajia ja Suomen aiempia johtajia Paavo Lipposta ja Urho Kekkosta myöten ihan törkeällä tavalla. Myös Suomi–Venäjä-seura teki laajaa yhteistoimintaa sinne päin. Mitä muita vaihtoehtoja olisi ollut? Vain huonoja, jokaisen pitäisi tämä ymmärtää, mutta tässä sitä nyt ollaan.”

Seurasiko sodasta rauhanliikkeen nitistys

Mitä Ilkka Taipale ajattelee suomalaisesta ilmapiiristä, kun maanpuolustuksella tarkoitetaan keskustelussa vain armeijaa ja sotilaallista osaamista? Onko rauhanliike ja rauhan ajatus nujerrettu?

”Ei rauhan ajatusta ole nitistetty, mutta ilmapiiri on militarisoitunut ja mennyt liiallisuuksiin, kun joditabletit loppuivat ja intoillaan naisten asevelvollisuudesta. Nyt toimitaan niin, että miljardeja laitetaan uusiin aseisiin ja rauhanliike ei saa mitään. Ikään kuin meitä ei olisikaan, vaikka meillä on ollut laajat suhteet Venäjän ja Ukrainan kansalaisjärjestöihin. Mutta ei meitä nujerreta.”

”Otan esimerkin. Rauhanliikkeen ja liennytyksen vuosikymmen oli 1980-luku. Silloin oli rauhanmarsseissa ympäri maata samaan aikaan kolme prosenttia Suomen väestöstä eli satakolmekymmentä tuhatta ihmistä. Berliinin muurin murruttua rauhanmarssit edelleen jatkuivat. Olin aina toivonut pääseväni puhumaan rauhanmarssille. Mutta se ei ollut mahdollista sen ajan rauhanliikkeiden huonojen keskinäisten suhteiden takia. Kun sitten viimein pääsin puhumaan eräässä viimeisessä tilaisuudessa, kuulijoita oli kahdeksantoista. Poliiseja ei ollut lainkaan, koska he olivat selvittämässä poliisimurhaa ja lehdistökin oli murhan perässä. Lisäksi satoi. Pidin parhaan puheeni kautta aikojen. Siinä yliopisto ja valtioneuvoston linnakin horjuivat. Torvisoittokunta soitti.”

”Silloin tulin ajatelleeksi Kalevi Suomelan sanoja: ’Rauhanliike ei ole jalkojen liikettä, se on tajunnan liikettä.’”

Rauhanliike on kuin sienimetsä

Taipaleen mukaan suuret aatteet ovat lähteneet pienestä kiteestä. Kristinusko alkoi kolmen miehen kohtaamisesta tienristeyksessä Palestiinassa, ja Kuubassa vallankumouksen alkuun tarvittiin Fidel Castron lisäksi kaksitoista rohkeaa miestä.

”Rauhanliike on ikään kuin sienimetsä, itiöitä on kaikkialla – rauhanajattelua on kaikkialla. On tuleva sellainen aika, jolloin rauhanitiöt puhkeavat kasvuun ja meitä kutsutaan rauhantyöhön. Sitä pitää valmistella koko ajan.”

Yleensä rauhanliikkeet ovat syntyneet suurten sotien aikana tai välittömästi niiden jälkeen myös asevarustelukierteissä. Taipale arvioi, että nykytilanteesta nousee vielä voimakas rauhanliike, jos se osaa kytkeytyä ympäristöliikkeeseen.

Mihin asioihin ja ajatuksiin rauhanliikkeen pitäisi tarttua, jotta se saisi sijaa ihmisten mielissä?
”On vaikea sanoa yksittäisiä asioita. Sitkeys on kaikkein tärkeintä. Olemme sitkeitä, emme luovuta, ja uusia teemoja pitää nostaa. On tärkeää julkaista uutta tietoa varustelusta ja rauhantyöstä ja kutsua huippuasiantuntijoita Suomeen. Suomessa kävivät melkein kaikki alan huiput 1980-luvulla.”

Tutkittavia asioita ovat Taipaleen mielestä esimerkiksi kybersodankäynti, tekoälyn käyttö sodassa ja koko uuden teknologian merkitys. Fyysikot ja tietotekniikka-alan ihmiset pitäisi saada rauhantyöhön mukaan. Uusista toimijoista hän mainitsee tutkivan journalismin verkoston Bellingcatin, joka on selvittänyt monen tapahtuman taustat.

Taipale uskoo, että salaisuuksia paljastetaan yhä enemmän. Ne tiedot, mitä länteen tulee Venäjältä, ovat yksittäisten hakkereiden hankkimia. Armeijan sisältäkin varmasti alkaa vuotaa tietoa. Hän toistaa filosofi Bertrand Russellin sanat: ”Spy for peace – vakoile rauhan hyväksi.”

Matkustus- ja yhteistyörajoituksia on liioiteltu

Venäjän hyökkäys on katkaissut Suomen virallisen yhteistyön Venäjälle, samoin paljon ihmisten välisiä suhteita. Ilkka Taipaleen mielestä Suomen reaktio on ollut yllättävä. On lopetettu kaikki kulttuurinen ja tieteellinen yhteistyö Venäjän kanssa ja pystytetty henkinen aita maiden väliin. Hän sanoo, että pitkän päälle se ei ole mielekästä.

”Pyrimme itse menemään Pietariin tapaamaan ystäviämme, saimme viisumin, mutta emme päässeet, koska raja oli silloin kokonaan kiinni. Yritimme sitten saada erään taiteilijaystävämme Suomeen lastensa kanssa. Mutta hän ei kertaviisumilla päässyt Suomen rajan yli.”

Sen sijaan lokakuun 2022 lopussa Taipaleilla oli vieraana neljä niin sanottua ulkomaan agenttia sosiaali- ja terveysalan, luonnonsuojelu- ja ihmisoikeusjärjestöistä.

”Sosiaali- ja terveysalan järjestö hoiti suhteita kaikkiin suomalaisiin saman alan järjestöihin. Se oli julistettu jo viisi vuotta sitten ulkomaiseksi agentiksi, nämä muut vähän myöhemmin. Tällä hetkellä Venäjällä on 70 järjestöä ja 150 yksityishenkilöä, jotka on leimattu ulkomaisiksi agenteiksi.”

”Meillä vierailulla olleet henkilöt tapasivat Suomessa erilaisia vanhusten ja muiden järjestöjen edustajia. Heillä oli mahdollisuus käydä Suomessa ja he palasivat takaisin Venäjälle. Pulma on nyt siinä, että Venäjällä tarkkaillaan myös heidän puolisoitaan ja perheitään. Kontrolli on varsin voimakasta. Lisäksi ystäviemme kautta olemme saaneet tietää, että esimerkiksi Arkangelin lääketieteelliseen yliopistoon, jonka kunniatohtori olen, on tullut vararehtorin tapaiseen asemaan [turvallisuuspalvelu] FSB:n edustaja, ja yliopistossa on aloitettu ’yhteiskunnallinen koulutus’ opiskelijoille. Ilmapiiri on melko painostava.”

Elämän ja rauhanliikkeen tarkoitus

”Ihminen tarvitsee suuren päämäärän. Siitä on esimerkkinä itävaltalainen lääkäri Viktor Frankl. Frankl oli kirjoittamassa Elämisen tarkoitus -nimistä psykiatrista teosta ennen kuin joutui juutalaisena Auschwitzin keskitysleiriin vuonna 1942. Natsit polttivat kirjan luonnoksen pidätyksen jälkeen. Frankl selvisi muun muassa sen vuoksi, että hän toimi lääkärinä leirin sairaalassa. Siellä piiloteltiin kuolleita potilaita ja syötiin heidän ruoka-annoksensa.”

”Keskitysleirissä hän syvensi ajatustaan, että ihminen tarvitsee suuren päämäärän. Hän kehitti logoterapian. Useat muut terapiat kuten psykoanalyysi kertovat, että ristiriidat johtuvat ihmisen menneisyydestä ja ovat osin tunnepitoisia. Franklin logoterapiassa ajatellaan, että vaikeudet johtuvat ymmärrettävistä asioista, nykypäivästä ja yksilön luottamuksen puutteesta tulevaisuuteen – elämän tarkoituksen puutteesta. Ihmisen vaikeudet ovat luonteeltaan loogisia. Logoterapiaa sovelletaan paljon lyhytterapiassa.”

Taipale sanoo, että elämän tarkoitus, eli suuri päämäärä, on ollut aikanaan tärkeä voima myös suurissa kansanliikkeissä. Ensin sellaisia olivat uskonnot. Sitten tuli porvarillinen vallankumous ja sen jälkeen työväenliike. Niiden kaikkien esiinmarssi on kestänyt useampia sukupolvia.

”Sanonkin, että maailmanrauha edellyttää seitsemän sukupolven työn. Rauhantyö on jatkuvaa ja määrätietoista, siinä pitää olla sitkeä. Ilman päämäärää ihminen ei oikein tahdo selviytyä.”

Teksti: Erkki Kupari
Kuvat: Teemu Matinpuro