Postilaatikkooni kolahtaneen Opettaja-lehden välistä putoaa liite nimeltään Onnistuja. Siinä suositellaan meille kasvattajille passelia tuoretta ammattikirjallisuutta. Ensimmäinen aukeama on varattu Pedagogisen turvan käsikirjalle. Kirjassa muistutetaan, että oppiminen sujuu paremmin, jos jokainen lapsi voi olla turvallisesti oma itsensä. No niinhän se sujuu. Havainto pätee niin lapsiin kuin aikuisiin. Kun saamme porukassa olla avoimesti ja turvallisesti omia itsejämme, mikä vain homma luistaa paremmin – oppiminen mukaan lukien.
Sitten käsikirjan esittelyssä siirrytään toisenlaisen turvallisuuden tunnelmiin. Uhkatilanteisiin valmistautuminen on kuulemma oleellinen osa turvallisuuden ylläpitämistä. Rauhankasvattajana en voi olla ahdistumatta siitä, miten turvallisuuspuhe on levinnyt jokaiselle elämän alueelle. Mitä muuta tämä maa on viime aikoina tehnyt kuin loputtomasti valmistautunut uhkatilanteisiin?
Samaisessa Onnistuja-liitteessä esitellään myös kirja Turvallinen koulu. Siinä kuulemma käydään läpi aivan kaikki turvallisuuskulttuurin osa-alueet. Niitä ovat ainakin turvallisuusjohtaminen, riskienhallinta, poikkeamatilanteissa toimiminen ja niistä toipuminen. Huh huh!
Mieleeni juolahti vanha kunnon Publius Flavius Vegetius Renatus ja hänen kuuluisa sanontana Si vis pacem, para bellum eli Jos haluat rauhaa, varaudu sotaan. Miksi, oi miksi juuri tämä tuntuu olevan niin suosittu logiikka ihmisotusten maailmassa?
Turvallisuusjohdannaisissa käsitteissä piehtaroinnin sijaan haluaisin nyt kiiruusti palata piehtaroimaan rauhankulttuurissa. Kaivan näin ollen aromaattisesta hiilivedystä (= naftaliini) YK:n yleiskokouksessa syyskuussa 1999 kirjatun julistuksen ja toimintaohjelman rauhankulttuurille. Tuossa ohjelmassa on kahdeksan pointtia, joita jokaisen jäsenvaltion on määrä edistää:
- Rauhankulttuuri kasvatuksen kautta
- Kestävä talous ja sosiaalinen kehitys
- Kaikkien ihmisoikeuksien kunnioittaminen
- Sukupuolten tasa-arvo
- Demokraattiset osallistumismahdollisuudet
- Ymmärrys ja solidaarisuus
- Osallistava vuorovaikutus sekä tiedon ja osaamisen vapaa saavutettavuus
- Kansainvälinen rauha ja turvallisuus
Tulihan näissäkin hännänhuippuna ’turvallisuus’, mutta tässä se toivon mukaan tarkoittaa muuta kuin pyssyjen ostoa.
Viitteet:
Kira Hurme, Tarmo Kyllönen: Pedagogisen turvan käsikirja (Santalahti-kustannus 2025)
Eila Lindfors, Emilia Luukka, Julia Kokki, Tuija Saarivista (toim.): Turvallinen koulu (Santalahti-kustannus 2024)
YK: Declaration and Programme of Action on a Culture of Peace
