Homo puppyt vauhdissa
50 000 vuotta sitten maapallolla hortoili vähintään viisi eri ihmislajia. Muistathan neandertalilaiset ja homo erectuksen ja muut? Jostain syystä kuitenkin vain me, eli H. Sapiensit, jäimme eloon. Rutger avaa lukijalle lukuisten tutkijoiden löydöksiä esimerkiksi kettujen kesyttämisestä, koirien, simpanssien ja ihmislasten kykyjen vertailusta sekä kaikenlaisesta esihistoriallisesta kaivelusta. Lopputulema on, että Homo sapiensin sosiaalinen oppimiskyky on aivan omaa luokkaansa. Opimme toisiltamme ja haluamme olla yhteydessä toisiin. Siitä seuraa yleistä ystävällisyyttä, miellyttämisen halua ja mahdollisesti loistokkaat yhteistyötaidot. Voimme siis välittömästi vaihtaa sanonnan ”Ihminen on ihmiselle susi” muotoon ”Ihminen on ihmiselle koiranpentu”.
Kärpästen herra johtaa harhaan
Yksi 1900-luvun luetuimpia kirjoja on ollut vuonna 1951 ilmestynyt Kärpästen herra. Siinä joukko brittipoikia haaksirikkoutuu autiolle saarelle, jonka jälkeen kirjailija William Golding käyttää loput sivut todistaakseen, millaisia hirviöitä ihmiset pohjimmiltaan ovat. Vaikka kirja on fiktiivinen, sitä saatetaan edelleen käyttää esimerkkinä siitä, miten ohut kerros ihmisessä on taipumus sivistyneeseen käyttäytymiseen, ja miten ihan pikkuisen pinnan raaputuksen seurauksena esiin astuu todellinen ihminen, joka on läpikotaisin paha.
Rutgeria vaivasi Kärpästen herran ihmiskuva, ja hän alkoi etsiä esimerkkiä siitä, mitä oikeasti saattaisi seurata lasten haaksirikkoutumisesta autiolle saarelle. Kävi flaksi, löytyi tietoja kuudesta tongalaisesta pojasta, jotka vuonna 1965 livistivät koulustaan, lähtivät seikkailemaan ja päätyivät vuodeksi autiolle saarelle. Lopulta heidät ihmeen kaupalla löydettiin. Se, mitä tuon vuoden aikana tapahtui, oli ihana esimerkki ihmisluonnosta parhaimmillaan. Pojat pitivät tulta yllä yhteistyöllä koko haaksirikon ajan, perustivat kasvimaan, rakensivat soittimia ja musisoivat pitääkseen mielialaansa yllä. Jos heille tuli riitoja, he siirtyivät hetkeksi etäälle riitakumppaneistaan rauhoittuakseen. Koko vuoden pienellä Atan saarella vallitsi solidaarinen ja kannustava ilmapiiri.
Pysy kontaktissa
Rutgerin hienosta kirjasta löytyy myös kiistattomat analyysit siitä, miksi Stanfordin vankilakokeen ja Milgarmin sähköiskukokeen tulokset ovat vääristyneitä, eivätkä käytännössä todista lainkaan sitä, minkä todistamiseen niitä on vuosikymmeniä käytetty. Sen sijaan itsellenikin rakkaan vanhan Gordon Allportin kontaktihypoteesin totuusarvo on kerta toisensa jälkeen osoittautunut paikkansa pitäväksi. Sen keskeinen idea on, että tasa-arvoiset kontaktit ihmisten välillä lisäävät luottamusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja halua auttaa toisia.
Hyvän historia saa uskomaan, että hyvyys ihmisessä ei ole mikään ohut pinta, joka on aikaansaatu niin sanotulla sivistyksellä, vaan täysin lajityypillinen ominaisuus. Kuten alussa mainittu Steinbeckin kirjakin kertoo, myös vailla muodollista sivistystä olevat ihmiset kohtelevat toisiaan yleensä hyvin. Maailman voi siis nähdä myös suurena hyvien ihmisten juhlana, johon silloin tällöin tulee säröjä.
