Syyrian kriisiä ylläpidetään maan rajojen ulkopuolelta. Suurin osa syyrialaisista ei osallistu sotaan, mutta saa kärsiä sen seuraukset. Rauhanoppositio yrittää saada osapuolet neuvottelupöytään.
Syyrian sodan lopettaminen on ulkomaiden käsissä. USA:n, Turkin, Saudi–Arabian, Qatarin, Iranin ja Venäjän on lakattava aseistamasta kapinallisia ja hallitusta ja painostettava tukemansa osapuolet neuvottelemaan rauhasta.
Näin vaatii Syyrian hallituksen maanpakoon ajama Aref Dalila, 72-vuotias entinen Damaskoksen yliopiston taloustieteen professori ja yksi opposition johtohahmoista.
Kaikki sodan osapuolet, sekä hallitus että kapinalliset, ovat Dalilan mukaan täysin riippuvaisia ulkomaisista tukijoistaan. Osoitus tukijoiden vaikutusvallasta näkyi Geneven neuvotteluissa tämän vuoden tammi-helmikuussa, kun osapuolet ensimmäistä kertaa istuutuivat saman pöydän ääreen.
”Vielä 48 tuntia ennen neuvotteluita kaikki sanoivat, että he eivät tule neuvotteluihin. Puheissa jopa uhottiin, että jokainen, joka lähtee Geneveen, tapetaan. Sitten yhtäkkiä mieli muuttui.”
Genevessä ei saavutettu tuloksia. Silti Dalilan mielestä -tapaaminen osoitti, että ulkovallat pystyvät -halutessaan painostamaan osa-puolet neuvotteluihin.
Samaan aikaan kun ulkomailta virtaa Syyriaan aseita, 7-8 miljoonaa ihmistä tarvitsee elintarvike- ja muuta apua. Harvoja tuntuu kiinnostavan siviilien tilanne. Sitä paitsi sotaan osallistuu vain pieni osa maan väestöstä.
”80-90 prosenttia syyrialaisista ei osallistu taisteluihin muuten kuin sijaiskärsijöinä. He haluavat vain väkivallan loppuvan.”
Vankilasta maanpakoon ja rauhanrakentajaksi
Syyriaa on vuodesta 1970 hallinnut armeijan ja tiedustelupalvelun tuella al-Assadin perhe, ensin Hafiz al-Assad ja hänen kuoltuaan vuonna 2000 hänen poikansa Bashar al-Assad, joka on jatkanut isänsä yksinvaltaista linjaa.
Aref Dalila sai tuta sen vuonna 2001 arvosteltuaan luennoillaan Syyrian poliittista järjestelmää korruptiosta ja epädemokraattisuudesta. Bashar al-Assad heitätti hänet vankilaan.
Dalila vapautui vankilasta 2008, mutta joutui lähtemään Syyriasta. Hän asettui maanpakoon Dubaihin, jossa hän työskentelee tutkijana Orient Research Centre -tutkimuskeskuksessa.
Dalila on kuitenkin jatkanut toimintaansa Syyrian nykyhallintoa vastaan. Hän on mukana Demokraattisen muutoksen koordinaatiokomiteaksi (NCC) kutsutun järjestön johtoryhmässä. NCC pyrkii kokoamaan Syyrian oppositiovoimat ja saamaan ne neuvotteluihin Syyrian hallituksen kanssa.
Dalila ja NCC eivät usko aseellisen vallanvaihdon mahdollisuuteen, mutta järjestöllä on säännöllinen keskusteluyhteys aseellisiin oppositio-ryhmiin.
Oppositio on hajallaan
Sisällissota alkoi vuonna 2011 presidentti Bashar al-Assadin vastaisesta kansannoususta, jossa vaadittiin demokraattisia uudistuksia. Nyt hallitusta vastaan sotii toistakymmentä ryhmittymää, joita Dalilan mielestä yhdistää oikeastaan vain halu kaataa hallitus ja riippuvuus ulkomaisesta tuesta.
”Kaikkien aseellisten oppositioryhmien takana on jokin vieras valta. Se voi olla Saudi–Arabia, Qatar tai muu Persianlahden öljyvaltio, Turkki tai Yhdysvallat. Ulkomaiset tukijat eivät tavoittele yhtenäistä oppositiota vaan halua-vat varmistaa itselleen mieluisat vallanpitäjät, kun Assadin hallitus on kaatunut.”
Oppositioryhmät ovat liitossa keskenään, mutta niillä ei ole yhteistä johtoa ja liittolaisuus-suhteet vaihtelevat. Osa ryhmistä on sodassa myös keskenään. Monien riveissä on lisäksi ulkomaisia taistelijoita ja palkkasotilaita.
Syyrian hallitus on yhtä lailla riippuvainen ulkomaisesta tuesta. Sitä avustavat Iran, libanonilainen Hizbollah-järjestö ja Venäjä.
Diktaattori vähemmistöjen suojelijana?
Sisällissota on luonut Syyriaan absurdin tilanteen. Demokratiaa vaativa oppositio on riippuvainen Saudi-Arabian ja Qatarin kaltaisten diktatuurien tuesta. Syyrian hallitus taas pyrkii luomaan itsestään kuvan ei-uskonnollisena, ääri-islamilaisten kapinallisten -vastavoimana, vaikka sen tukena on pappien hallitsema Iran.
Sisällisodan uskonnollista ulottuvuutta korostaa sunnilaisen Saudi-Arabian ja shiialaisen -Iranin valtataistelu. Presidentti Bashar al-Assad kuuluu Dalilan tavoin -shiialaisiin alaviitteihin, joita on 10-15 prosenttia Syyrian väestöstä.
Dalilan mukaan aikaisemmin Syyriassa uskonnollinen tai etninen tausta ei määrännyt poliittista kantaa. Nyt rintamalinjat kulkevat osittain myös sunnienemmistön ja shiiojen sekä muiden vähemmistöryhmien välillä. Sekä oppositiossa että hallituksen tukijoissa on myös eri uskonnollisten ryhmien edustajia.
Hallitus esiintyy uskonnollisten vähemmistöjen suojelijana. Sen mukaan edessä on kristittyjen ja alaviittien verilöyly, jos ääri-islamistiset kapinalliset saavat vallan.
Tältä osin Dalila on samaa mieltä hallituksen kanssa. Jos esimerkiksi al-Qaidan Irakin-haarasta syntynyt sunnilaisryhmä ISIS pääsisi valtaan, vähemmistöt olisivat oikeasti vaarassa. Siksi vallan-vaihdon pitää tapahtua hallitusti.
ISIS tulee sanoista Islamic State of Iraq and Syria, eli ryhmä on nimennyt itsensä Syyrian ja Irakin islamilaiseksi valtioksi.
Dalila on samaa mieltä Syyrian hallituksen kanssa myös siitä, että ISIS on terroristijärjestö. Tosin hallitus on leimannut kaikki oppositioryhmät terroristeiksi.
Syyrian nykyjohto mukaan väliaikaishallintoon
Aref Dalilan edustama NCC haluaa saada aikaan kansalliskokouksen, jossa ovat mukana kaikki konfliktin syyrialaiset osapuolet eli hallitus ja oppositioryhmät ISISiä ja al-Qaidaa lukuun ottamatta. Osapuolten ulkomaisten tukijoiden osuus rajoittuisi siihen, että ne painostavat suojattinsa neuvottelupöytään. Siitä lähtien äänessä olisivat vain syyrialaiset.
Kansalliskokouksen tehtävänä olisi sopia väliaikaishallinnosta, joka johtaisi Syyrian vapaisiin -vaaleihin. Siirtymäkauden aikana väliaikais-hallinto varmistaisi kaikkien poliittiset oikeudet, kuten mielipiteen-vapauden, lehdistön-vapauden ja poliittisten puolueiden toiminnan.
Mukaan väliaikaishallintoon pitäisi kutsua myös nykyhallitus. Dalila ei siis kanna kaunaa, vaikka presidentti pani hänet vankilaan seitsemäksi vuodeksi.
”Se oli tietysti väärin, mutta se ei ole nyt keskeinen kysymys. Tärkeintä on lopettaa Syyrian nykyinen katastrofi.”
Dalilan mukaan olisi periaatteessa mahdollista, että Bashar al-Assad asettuisi ehdolle vapaissa vaaleissa. Tosin hänen pitäisi muuttaa hallintotapansa demokraattiseksi.
Aseet eivät tuo ratkaisua
Kapinalliset hallitsevat suuria -alueita varsinkin pohjoisessa ja idässä, mutta hallituksen asema on silti vahvistunut viime aikoina.
Yhdysvallat on kaavaillut satojen miljoonien dollarien aseapua -”maltillisille kapinallisille”, ja jotkut ovat vaatineet EU-maitakin tukemaan kapinallisia iltatorjuntaohjuksilla, jotta kapinalliset voivat suojata siviiliväestöä hallituksen joukkojen ilmaiskuilta. Vaatimus ei saa tukea Dalilalta.
”Se vain kiihdyttää ja pitkittää sotaa. Hallitus löytää toisen keinon pommittaa kapinallisia. Ainoa ratkaisu on aselepo ja poliittisten neuvottelujen aloittaminen.”
Teksti: Jouni Sirén
Kirjoittaja haastatteli Aref Dalilaa 9. kesäkuuta 2014 Sarajevon rauhantapahtumassa, johon Dalila osallistui International Peace Initiative for Syria -verkoston kutsumana.