Sodan lapset

Sodan lapset

[rapu] UkrainaTeleginVladimir (26.02.16)Sodan lapset -näyttelyn valokuvat on ottanut moskovalainen valokuvaaja Vladimir Telegin Donbassissa ja Ukrainan raja-alueiden kaupungeissa. Näyttelyn tekstit ovat kokeneen toimittajan Jan Shenkmanin käsialaa.

Parivaljakko vieraili useaan otteeseen Itä-Ukrainan pakolaisleireillä ja pommisuojissa. He kuvasivat erityisesti lapsia ja kirjoittivat ylös heidän tarinoitaan. Heidän kohtaamansa lapset olivat eri-ikäisiä – viidestä kuuteentoista vuoteen vanhoja. Jotkut heistä vietiin Venäjälle, jotkut Ukrainaan ja jotkut ovat edelleen sota-alueella.

Kun konflikti Itä-Ukrainassa eskaloitui, suurin osa alueen siviiliväestöstä pakeni minne pystyi, osa Venäjälle ja osa Ukrainan muihin kaupunkeihn, mm. Kiovaan ja Harkovaan. Pakolaisia haastatellut Shenkman painottaa, että pakopaikan valintaan ei liittynyt minkäänlaista poliittista agendaa. Ne, joilla oli mahdollisuus lähteä Venäjälle, lähtivät sinne ja ne, jotka pääsivät helpommin Ukrainaan, menivät sinne. Joillakin saattoi olla sukulaisia Harkovassa tai muissa Ukrainan kaupungeissa ja toiset taas asuivat lähellä Venäjän rajaa.

Ukrainan kriisin seuraukset näkyvät rauhallisessa Harkovan kaupungissa, joka on nyt täyttynyt ukrainalaisista pakolaisista. ”Juuri Harkovassa todella ymmärsin, että suurimmalla osalla siviileistä ei ole minkäänlaista poliittista agendaa. He ovat ainoastaan sodan uhreja, eivät millään lailla siihen osallisia. Kun kysyin siellä pakolaisilta – enimmäkseen äideiltä ja lapsilta – että kuka teitä oikein ampuu, he eivät osanneet itsekään vastata. Minusta on poliittinen vääryys nähdä tämä konflikti jonkun osapuolen näkökulmasta, kun suurimmalla osalla itse ukrainalaisistakaan ei ole ’puolta’”, Jan kertoo. Hän sanoo ensin sympatisoineensa itsekin vahvasti Ukrainan Maidan-liikettä ja olevansa ylipäätään demokraattisen kehityksen kannattaja. ”Mutta sitten tajusin, että Maidanin jälkeinen hallitus on täysin samanlainen kuin edeltäjänsäkin. Nyt en enää sympatisoi ketään muuta kuin sodan siviiliuhreja.”

Shenkman pyrkii ymmärtämään konfliktin molempia osapuolia ja sanoo kysyneensä itseltään usein, mitä oikein tulisi ajatella niistä ”väärinajattelijoista”, konservatiiveista, jotka eivät halunneet elää uudessa Ukrainassa. Ehkä heilläkin on oikeus mielipiteeseen? ”Kuten sanoin, olen ehdottomasti eurooppalaisen poliittisen ideologian kannattaja, mutta sen vastustaja, että sitä ideologiaa viedään muualle väkipakolla.”

Telegin ja Shenkman kuvasivat ja raportoivat pakolaislasten kohtaloista myös Venäjän puolella rajaa, ns. väliaikaisissa sijoituspaikoissa. ”Virallisia pakolaisleirejä Venäjällä ei ole, kun ei virallisesti ole mitään sotaakaan”, Shenkman toteaa.

Suomessa asuva venäläinen toimittaja ja ihmisoikeusaktivisti Oksana Tshelysheva allekirjoittaa Shenkmanin huolen liiallisesta puolueellisesta suhtautumisesta Ukrainan konfliktiin niin Venäjällä kuin Euroopassa. ”Olen pikäaikainen Putinin vastustaja, sen kaikki tietävät. Mutta Putinin vihollinen ei ole automaattisesti minun ystäväni.” Oksanan mielestä tärkeää on nyt ymmärtää, mitä humanitäärinen apu ja demokratia Ukrainassa tällä hetkellä tarkoittavat. Oksana itse auttaa Ukrainan sodan siviiliuhreja nyt Suomesta käsin lähettämällä mm. vaateapua sodan keskelle jääneille siviileille.

Jan Shenkman kertoo kuulleensa Donetskissa moneen kertaan ylistyspuheita hänen ja hänen kollegansa rohkeudesta tulla sodan keskelle kuvaamaan. ”Todellisuudessa kyse ei ole meidän rohkeudestamme, vaan siitä, että emme olleet kertaakaan joutuneet tulitetuiksi. Kun ihminen joutuu kerrankin tulituksen alle ja pelkäämään toden teolle henkensä edestä, hänen mielensä muuttuu täysin. He ovat peloissaan ja täysin muuttuneita.”
Shenkmanin mukaan Sodan lapset -kuvaprojektin tarkoituksena ei ole pelotella vaan selittää, että tässä järjettömässä tilanteessa on absurdia kysyä ”kuka on oikeassa?”

Epävakaa tilanne Itä-Ukrainassa on jatkunut jo pitkään ja konfliktin venyminen tuo uusia ongelmia. Monet, jotka pakenivat vuosi sitten sodan alta, ovat nyt pakotettuja palaamaan takaisin; rahat ovat lopussa ja muiden huomassa on mahdotonta enää jatkaa elämää. Venäjän ja Donetskin kansantasavallan rajalla näky on erikoinen – autoista ja ihmisistä muodostuva jono kulkee kumpaakin suuntaan.

Osa niistä, jotka ovat olleet Venäjällä paossa jo pitkään, haluaa nyt takaisin, ja moni niistä, jotka ovat jääneet Donetskin alueelle, haluaa päinvastoin pois sieltä.

”Yksi pakolaisnainen Venäjän puolella sanoi minulle, että haluaisi palata kotiinsa. Minä kysyin miksi, ja hän vastasi, ettei ollut varma, jättikö jääkaapin päälle asunnossaan Ukrainan puolella. Tämä saattaa kuulostaa absurdilta, mutta sitä tilanne on. Ei voi vaatia ihmisiä yhtäkkiä unohtamaan rauhallista arkea, jota he juuri hetki sitten vielä elivät”, Oksana Tshelysheva toteaa.

Sodan lapset -näyttely oli esillä joulukuussa 2015 Helsingissä Arkadia International Book Shopissa ja tammikuussa 2016 Ay-väen rauhanpäivillä Kouvolassa.

Kerttu Matinpuro

Kuvat: Vladimir Telegin
Projektin idea: Maksim Gromov

Näyttelyn kuraattori: Laura Ilyina
Tekstit: Jan Shenkman
Näyttelyn toteutusta on tukenut Novaja Gazeta -lehti.