Pakistanissa ohjuksia ampuvia hävittäjiä kauko-ohjataan Yhdysvalloista. Tarvittavat satelliittiyhteydet järjestyvät Ruotsin Kiirunasta. Yhdysvaltojen tavoitteena on rakentaa planeettamme joka kolkkaan ulottuva taistelukenttä.

Afganistanin, Pakistanin tai Malin yllä lentäviä hävittäjiä ohjaavat ”lentäjät” Yhdysvaltojen Nevadassa tai New Yorkissa. Se on mahdollista, koska sotilassatelliitit yhdistävät kiertoradaltaan ohjaajan hävittäjään reaaliajassa, sekunnin murto-osassa. Sotilassatelliitteja voi nimittää ”liipaisimiksi”, koska viime kädessä juuri ne mahdollistavat kauko-ohjattujen hävittäjien tekemät tapot.

Järjestelmän avulla Yhdysvaltain asevoimat näkevät ja kuulevat sekä voivat ottaa tähtäimeensä minkä tahansa paikan maapallolta. Maa-asemien lähettämien signaalien yhteensovittamisesta vastaa Yhdysvaltain asevoimien avaruuskomentokeskus, Space Command.

”Tämän päivän Yhdysvalloissa 57 prosenttia jokaisesta liittovaltion harkinnanvaraisesta, kongressissa päätettävästä verodollarista menee Pentagonille rahoittamaan sotakoneistoa”, toteaa sotaveteraani ja rauhanaktivisti Bruce K. Gagnon. Hän toimii koordinaattorina Global Network Agains Weapons and Nuclear Power in Space -järjestössä.

Persianlahden sota oli ensimmäinen avaruussota. Nykyään sotaa johdetaan maapallolla avaruusteknologialla. Vuoden 1991 Persianlahden sotaa on kutsuttu ensimmäiseksi avaruussodaksi, koska silloin Yhdysvaltojen avaruuskomentokeskus teki ensimmäisen kenttätestin uudesta sotateknologiasta. Ennen hyökkäystä se paikansi satelliittien avulla Irakin sotilaskohteet. Sodan ensimmäisinä päivinä näihin kohteisiin hyökättiin ampumalla risteilyohjuksia. Sen jälkeen sota oli käytännössä jo käyty, mutta jatkui silti vielä viikkoja.

Sinä aikana Yhdysvallat laukaisi vielä yli sata miljoona dollaria maksavaa risteilyohjusta ja käytti paljon maavoimien kalustoa. Sodankäyntiä varten kotimaan teollisuus mobilisoitiin ja tuotantolinjat kävivät ympäri vuorokauden. Sotilasjohdolle tärkein oppi oli se, miten maalla, merellä ja ilmassa tapahtuvat sotilastoimet saatiin sidottua yhteen avaruusjohtoiseen järjestelmään.

Tavoitteena täysi kontrolli

Persianlahden kenttäkokeesta kasvoi Yhdysvaltain puolustushallinnon avainsana, Full Spectrum Dominance. Sen voi suomentaa taistelukentän kaikkien ulottuvuuksien kontrolliksi. Sen saavuttamiseksi avaruussotajohdolla on kolme tehtävää:

1. mahdollistaa maailmanlaajuinen valvonta eli rakentaa verkosto silmiä ja korvia muun muassa yritysten avulla,

2. toimia globaalin vallan heijastumana (power projection) eli kyetä johtamaan sotatoimia missä tahansa kohteessa oman valtion alueen ulkopuolella sekä kyetä rajoittamaan muiden maiden vastaavia pyrkimyksiä ja toteuttaa politiikkaa pakon tai uhan avulla,

3. hallita painovoimakuoppaa (gravity well) eli reittiä avaruudesta maahan ja sieltä pois.

Avaruusteknologia johtaisi kaikkea planeetan sodankäyntiä kaikilla sodankäynnin tasoilla. Satelliittivälitteisyys mahdollistaa ohjusten laukaisun lisäksi myös muiden valtioiden avaruudessa olevien sotilassatelliittien kontrolloimisen tai tuhoamisen. Syksyllä 2014 noin kahden vuoden avaruuslennolta maahan palanneen yhdysvaltalaisen X-37B-aluksen on arveltu liittyvän tähän tarkoitukseen. Avaruusjoukkojen komentajan mukaan hän ei voi kertoa mikä aluksen käyttötarkoitus on, mutta se selviytyi siitä silti erinomaisesti.
Venäjä ja Kiina ovat jo vuosia yrittäneet saada Yhdysvallat suostumaan neuvotteluihin ulkoavaruuden aseistamista ehkäisevän sopimuksen uusimisesta. Kaikki Yhdysvaltojen hallinnot presidentti Ronald Reaganin hallinnosta lähtien ovat pysäyttäneet prosessin YK:ssä.

Maailmanhistorian kallein teollisuusprojekti

Gagnon kertoo, että Yhdysvaltain puolustushallinnon mukaan sotilaallisen avaruussotajärjestelmän rakentaminen on suurin teollisuusprojekti koko planeetan historiassa.

Yhdysvallat ja Pohjois-Atlantin sotilasliitto Naton jäsenmaat keskustelevat nyt siitä, miten niiden avaruusohjelmat voitaisiin yhdistää. Yhdysvallat tarvitsee kumppaneita rahoittamaan omaa ohjelmaansa.

”Mutta älkää epäilkö, etteikö Yhdysvallat aio pitää järjestelmän kontrollissaan, vaikka Nato-partnerit auttavat maksamaan osan näistä hankkeista.”

Yhteisömme alkavat yhä enenevässä määrin olla riippuvaisia sotilasrahoituksesta. Käytännössä rahaa mihinkään muuhun ei olekaan, niin kuin sosiaaliohjelmiin kohdistuvista säästötoimenpiteistä niin monessa maassa näkyy.

”Nasa [Yhdysvaltain avaruus- ja ilmailuhallinto] jatkaa verorahoillamme tarvittavien teknologioiden kehittämistä ‘taivaan louhintaan’ kaikista sen arvokkaista rikkauksista. Olemme jo nähneet presidentti Barack Obaman yksityistävän tiettyjä avaruusohjelman osia teknologian kehittyessä. Lopullinen päämäärä on täydellinen avaruuslouhinnan yksityistäminen, kun avaruuskomentokeskus kykenee valvomaan yhdyskäytävää ulkoavaruuteen tiettyjen yhtiöiden etujen valvomiseksi.”

Globaalissa sodassa kaikilla mailla on oma roolinsa

Yhdysvaltain puolustusministeriö linjasi muutama vuosi sitten, että suuryritysten vetämässä maailmantalouden globalisaatiossa jokaisella maalla on oma roolinsa. Yhdysvallat pyrkii eroon tuotannollisista töistä, koska on halvempaa valmistaa kengät, televisiot, puhelimet ja vaatteet muualla. Cagnonin mukaan Yhdysvaltojen rooliksi päätettiin turvallisuusvienti. Nyt ollaan tilanteessa, että Yhdysvaltojen ykkösvientituote ovat sotatuotteet.

”Kun aseet ovat maamme teollisuuden huippuvientituote, millainen mahtaa olla tämän tuotantolinjan markkinointistrategia?” Gagnon kysyy. Rauhanaktivistien mielestä sotilaalliset tahot, vallankin Yhdysvaltain puolustushallinto, ovat omineet turvallisuus-sanan tarkoittamaan yksinomaan sotilaallista toimintaa.

Pohjoismaiden rooli

Ruotsin Kiirunassa toimivalla Esrangen raketti- ja avaruuskeskuksella on tärkeä rooli globaalin taistelukentän synnyttämisessä. Kiirunan ulkopuolella sijaitsevan avaruuskeskuksen välittämät signaalit auttavat siviililentokoneita laskeutumaan, huolehtivat laivojen turvallisesta purjehduksesta tai vaikkapa eksyneen puhelimen GPS-paikannuksesta. Keskuksen tuottamaa koko maailman kattavaa satelliittisignaalia välitetään ja myydään siviilitarpeiden lisäksi myös sotilaskäyttöön.

Esrangen avaruustukikohdan lisäksi Ruotsissa on Vidselin testialue. Ne yhdistyvät toisiinsa ja luovat yhdessä Pohjois-Euroopan avaruustestausalue NEAT:n. Se on yhteensä noin 24 000 neliökilometrin eli melkein Belgian kokoinen alue. Sitä hallinnoivat Ruotsin asevoimat ja Ruotsin valtion omistama avaruusyhtiö. Tällä alueella hankitut kokemukset ovat olleet Persianlahden sodasta lähtien apuna avaruusjohtoisen sodankäynnin kehittämisessä.

NEAT:ssa koulutetaan myös suomalaisia sotilaita. Pohjoismaiden roolina onkin toimia avaruussodankäynnissä tukijärjestelmänä. Ne tarjoavat korkeaa teknologiaa, ylläpitävät laitteistoja, välittävät satelliittien signaaleja, antavat harjoitus- ja testausalueita sekä ylipäätään ilmatilaansa.

Kirjoittaja osallistui kesäkuussa 2013 Ruotsin Kiirunassa järjestettyyn The High North and International Security -seminaariin, jonka järjestivät Kvinnor för Fred ja Global Network Agains Weapons and Nuclear Power in Space -järjestöt. www.space4peace.org

Artikkeli on osa Naiset Rauhan Puolesta -liikkeen tammikuussa ilmestyvää julkaisua Kauko-ohjattu sota – tappamista etätyönä. Tiedustelut: naisetrauhanpuolesta[at]riseup.net

Kikka Rytkönen