Itä-Ukrainan tilanne on erittäin vakava ja räjähdysherkkä. Tiettyä malttia toivoisi kuitenkin kaikilta niiltä, jotka julistavat totuuksiaan täältä kaukaa erilaisista lähteistä tiedonjyvänsä keräten ja samalla toista mieltä olevia hyvinkin voimakkaasti, jopa vihamielisesti ja sanoin väkivaltaisesti sättien. Eiköhän meillä kaikilla ole varsin hatarat tiedot – kuten tuntuu olevan paikan päällä olevilla toimittajillakin – siitä, mitkä voimat ovat tapahtumien taustalla.
Selvää kuitenkin on, että toistaiseksi vain pieni vähemmistö osallistuu väkivaltaisuuksiin. Ukrainalaisten enemmistö, niin ukrainan- kuin venäjänkielinenkin, toivoo ainoastaan rauhaa, maksettuja eläkkeitä ja töitä palkalla, joka riittää elämiseen. Asettumalla itse eri ääriryhmien puolelle ilman tarkempaa tietoa emme osallistu rakentavasti konfliktin ratkaisemiseen. Jopa eri kansainvälisten tahojen lausunnot lipsuvat helposti ulkopuolisten voimien syyttelyyn hyvin vähäiseen näyttöön perustuen.
Rauhanpuolustajat oli yhdessä Kansainvälisen solidaarisuustyön ja Länsi-Saharan ystävät Suomessa -järjestön kanssa kutsunut miehitetystä Länsi-Saharasta ihmisoikeusaktiivin vierailulle Sosiaalifoorumiin kertomaan Marokon miehityksestä ja kansainvälisen oikeuden vastaisesta alueen luonnonvarojen ryöstöstä. Mutta Suomen suurlähetystö Rabatissa ei myöntänyt vieraalle viisumia, eikä syytä tietenkään kerrota. Tilanne on kestämätön. Samaan aikaan kansainvälisen oikeuden näkökulmasta laiton tuonti miehitetystä Länsi-Saharasta Suomeen jatkuu täysin normaalina. Lähimarketin hyllyiltä löytyvät niin sardiinit kuin tomaatitkin. Eikä YK:n turvallisuusneuvosto saanut vieläkään ihmisoikeuksien valvontaa Länsi-Saharan YK:n rauhanturvaoperaatio Minurson tehtäviin… jne.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.