Dystooppinen science fiction on niin tärkeä osa scifin historiaa, että sitä melkein voisi jo pitää omana genrenään. Lajityypin merkkiteoksiin kuuluvat muun muassa Uljas uusi maailma, Vuonna 1984 ja Fahrenheit 451. Ja onpa David Bowie tehnyt aiheesta Diamond Dogs -albumin. Tähän jatkumoon liittyy norjalaiskaksikon Knut Nærum ja Karstein Volle sarjakuvaromaani Vinossa.

Usein dystopioissa ihmiseltä viedään ainakin toinen kahdesta asiasta: kyky rakastaa tai oikeus kuluttaa taidetta. Nämä ovat sen verran oleellisia seikkoja ihmisenä olemisessa, että voisi väittää näin viedyn häneltä koko ihmisyys. Vinossa-sarjakuvan maailmassa on kiellettyä luoda sarjakuvia, joten siinä mielessä se muistuttaa juuri Bradburyn romaania.

Teos koostuu kuudesta lyhyestä tarinasta, joita sitoo löyhästi yhteen kehyskertomus. Tämä on kuitenkin heikointa antia sekä tekstillisesti että kuvallisesti, joten tarinat toimisivat varmasti hienosti myös itsenäisinä sarjakuvanovelleina. Lajityypit vaihtelevat supersankareista Lovecraft-henkiseen kauhuun ja siitä komediaan. Jokainen kertomus eroaa visuaalisesti toisistaan, mutta on selvästi saman taiteilijan käsialaa.

Tällaista sarjakuvaa olen tottunut näkemään ranskankieliseltä alueelta. Selvästi ollaan eurooppalaisen perinteen perässä, eikä Vinossa häviä muille vastaaville laatunsa puolesta. Voisin verrata teosta esimerkiksi Le Transperceneige -sarjakuvaan, johon loistava Snowpiercer perustuu. Erityisesti silmä lepää kirjan suurilla ja värikkäillä sivuilla. Jokaista tarinaa edeltää oma kantensa, mikä on mukava yksityiskohta. Enemmänkin olisin voinut lukea.

Ilkka Tuokko

KNUT NÆRUM & KARSTEIN VOLLE: VINOSSA
Suomentanut Sirpa Alkunen Like 2016. 130 s.