Mutta jotain siitä kuitenkin jäi jäljelle Pohjois-Korean lisäksi. Tähtien sota sai jatkoa, kun Yhdysvallat ryhtyi kehittämään uutta ohjuspuolustusjärjestelmää. Bush nuoremman aikana valtaan nousseiden uuskonservatiivien suunnitelmissa oli ollut taata Yhdysvalloille ydinasein suoritettavan ensi-iskun mahdollisuus. Tämän edellytyksenä olisi, että sen ohjuspuolustusjärjestelmällä olisi kyky tuhota ensi-iskun kohteeksi joutuneen maan kostoiskuun lähettämät ohjukset.
Järjestelmän toimivuus on näihin päiviin asti ollut epävarmaa. Alas ammuttavien ohjusten valtava nopeus tekee niihin osumisen vaikeaksi. Sitä varten torjuntaan tarkoitetut laitteistot on sijoitettava mahdollisimman lähelle niitä alueita, joista ohjuksia ammutaan niin, että aikaa niiden havaitsemiseen, maalittamiseen ja osumiseen jäisi riittävästi.
Kun Obama valittiin Bushin jälkeen presidentiksi, hän jatkoi myös Euroopassa kritisoitua uuskonservatiivien ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämistä. Maailmalle sitä markkinoitiin suojakilpenä silloin vielä pahan akseliin kuuluneen Iranin mahdollisia ydinkärkiohjuksia vastaan. Kuuluvimmat vastalauseet esitti kuitenkin Venäjä.
Nyt kun Iran on sitoutunut olemaan kehittämättä ydinasetta, pitäisi julkilausutulta ohjuspuolustusjärjestelmän tarpeelta pudota pohja pois. Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä vallitsee kauhun tasapaino, joka estää kumpaakaan käyttämästä ydinasetta toistaan vastaan. Elleivät sitten Venäjän naapurustoon Bulgariaan, Romaniaan ja Puolaan sekä äskettäin Itämerellä seilanneeseen Donald Cook -sotalaivaan sijoitetut ohjuspuolustuksen tutkajärjestelmän osat ja kehittyvä tekniikka muuta tilannetta niin, että uuskonservatiivien unelma Yhdysvaltojen ensi-iskukyvystä toteutuu. Todennäköisempää kuitenkin on, että seurauksena on uusi varustelukierre.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.