KOLUMNI: Kauniit sanat, rumat teot

[rapu] tanja_rapu (23.02.15)Rasismia ja muukalaisvihaa sekä antisemitismiä on entistä selvemmin havaittavissa meidänkin yhteisöissämme. Myös viharikokset ja vihapuheet ovat tämän päivän ilmiöitä, joista yksikään valtio ei enää ole kuitenkaan vapaa. Näiden laittomien tekojen yksi tarkoitus on luoda turvattomuutta ja levittää pelkoa. Niillä halutaan suistaa tavallisen ihmisen ja toimivan yhteiskunnan arki pois raiteiltaan.” Näin sanoi presidentti Niinistö päivälleen vuosi sitten vainojen uhrien muistopäivänä.

Tänään tämä puhe tuli vastaan lueskellessani uutisia netistä, ja jäin miettimään miltä Suomemme nyt näyttää. Vuosi sitten ei kai kukaan todellisuudessa voinut aavistaa, minkälaiset edustajat me kansalaiset itsellemme valitsemme ja minkälaisin seurauksin. Kesän jälkeen sana ’pakkolaki’ esiintyi yhä tihenevässä määrin mediassa, ja syksyllä ay-liike kokoontui monen vuoden jälkeen suureen mielenilmaisuun. Tällä hetkellä ollaan jo ties monettako kertaa neuvottelemassa yhteiskuntasopimuksesta. Hallituksella ja työnantajapuolella tuntuu olevan kuitenkin kovin erikoinen käsitys siitä, mitä neuvottelemisella tarkoitetaan. Yhteiskunnan arkea he ovat toimillaan kyllä saamassa pois raiteiltaan. Suomeen alkoi myös saapua yhä enemmän turvapaikanhakijoita, ja heitä koskeva uutisointi ja somessa käytävä keskustelu on ollut niin ala-arvoista, ettei se ansaitse tulla uudelleen mainituksi.

Presidentti Niinistön puhe jatkui: “Demokraattinen ja moniarvoinen yhteiskunta perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, suvaitsevuuteen ja ihmisten väliseen tasa-arvoon. Suomi toimii näin, ja näitä periaatteita Suomi myös edistää kansainvälisen yhteisön jäsenenä.”

Toivoisin muistavani esimerkkejä kuvaamaan, miten puheessa tuodut periaatteet näkyvät Suomen toimissa. Mieleni kuitenkin täyttää mielikuvat kehitysyhteistyö- ja rauhanjärjestöjen määrärahojen leikkauksista, yliopiston henkilökunnan vähentämisestä ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden romuttamisesta. Koko lista olisi valitettavan pitkä. Mieleen pulpahtaa myös ihmisten avoimet ja rohkeat teot sekä puheenvuorot moniarvoisen yhteiskunnan puolesta ja esimerkiksi vapaaehtoisten toiminta vastaanottokeskuksissa. Suomen en koe toimivan puheessa kuvatusti, mutta niin kauan kuin on ihmisiä jotka toimivat, on meillä pieni toivo jäljellä.

Tanja Pelttari
Kirjoittaja on Työpaikkojen rauhantoimikunnan puheenjohtaja.