Kirjavalla yhteistyöllä mono(tus)kulttuuria vastaan

Joensuussa on noustu 1990-luvun rasismin kukoistuksesta aktiiviseen rasisminvastaiseen toimintaan. Useat eri järjestöt järjestävät yhdessä muun muassa joka vuosi Kristalliyön muistotilaisuuden. Hommakerholaisten huomiolta ei ole vältytty, mutta vuosittainen rasisminvastainen tapahtuma saattaa lisätä maahanmuuttajien turvallisuudentunnetta.

Joensuulla oli 90-luvulla yhtä huono maine kuin Lieksalla tai Salolla nykyisin – osin samoista syistä.
Taannoin edesmennyt ylikomisario ja kansanedustaja Erkki Kanerva korosti rasismin taustalla kriisiä, jonka Pielisensuun ja Joensuun asukkaita sukupolvien ajan työllistäneen Penttilän sahan sulkeminen vuonna 1988 aiheutti. Työläispoikien varmana pidetty ura koulusta sahalle meni umpeen. Maassa alkoi pian lama ja suurtyöttömyys, ja vuonna 1990 alkoi tulla maahanmuuttajia Somaliasta. Skiniliikkeen tukialue sijaitsikin Penttilän seudulla.

Lieksassa työttömyys on noussut sellutehtaan ja suursahan automatisoituessa ja valtion viedessä pois toimintojaan: poliisi- ja työvoimapalvelut, metsätyömieskoti, rajavartiolaitos ja lääkäripäivystys ovat supistaneet. On menetetty satoja työpaikkoja. Salossa irtisanoja on suoraan tai välillisesti Nokia.

Sekä mediaa että puolueita on syytä kritisoida poliittisen keskustelun pinnallisuudesta ja taloudellinen pakko -puheen vallitsevuudesta. 20–30 vuoteen ei julkisuudessa tai eduskunnassakaan ole kuultu kunnon vääntöä siitä, ovatko työttömien kurittaminen, rikkaiden verohelpotukset ja julkisten palvelujen yksityistäminen luonnon laki ja pakko, vai ovatko ne poliittisia valintoja, joista jotkut hyötyvät ja enemmistö kärsii. Näin ollen ei voi ihmetellä, jos monet ihmiset etsivät ongelmien aiheuttajia maahanmuuttajista, vaikka nämä eivät ole päätöksiä tehneet tai ongelmia luoneet.

Samalla olisi virhe luulla, että rasistit ovat työttömien perheistä – Joensuussa mukaan lähti keskiluokkaistenkin perheiden nuoria. Tämä selittänee sen, että 90-luvulla muut poliisit saattoivat vapauttaa pidätettyjä skinejä Erkki Kanervan työvuoron päätyttyä. Vasta kun rasistinen väkivalta kohdistui somalien lisäksi jenkkikoripalloilijaan, ongelmaan reagoitiin vakavasti. Nyttemmin täkäläinen poliisi toimii aktiivisesti rasismin vastaisessa työryhmässä kaupungin, monikulttuurisuusyhdistyksen ym. kanssa.

Rasismia torjutaan vahvasti ja yhdessä

Taustalla on myös aktiivinen rasisminvastainen toiminta. Keväällä 1998 Joensuussa pidettiin Suomen toiseksi suurin rasisminvastainen mielenosoitus tunnuksella “Joensuu vapaaksi pelosta”. Osanottajia oli 5000 eli yli viisi prosenttia kaupungin asukkaista. Mielenosoitusta olivat pohjustaneet Kristalliyön muistotapahtumat suvaitsevaisuuden ja ihmisarvon puolesta ainakin vuodesta 1995 lähtien. Niitä järjestivät tuolloinen rauhanryhmä, Antifan nuoret ja kulttuuriväki. Nykyinen Joensuun rauhanryhmä on osallistunut järjestelyihin vuodesta 2002 lähtien.

Kristalliyön muistokulkueen järjestelyissä on mukana eri tahoja: poliittisia nuorisojärjestöjä, monikulttuurisuusyhdistys JoMoni ja opiskelijoiden perustama Meille saa tulla -projekti, tänä vuonna myös Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistys. Puhujia on yksi, ja vuorot ovat kiertäneet järjestöjen kesken. Näin on vältetty puhemaratonit marraskuisessa koleudessa ja sateessa; kulloinenkin puhuja on pitänyt esillä yhteistä teemaa puoluelippua liehuttamatta. Muutamia kertoja tilaisuuksissa on ollut myös runonlausuntaa, tanssia ja musiikkia.

Eräänä vuonna polemiikkia aiheutti uskovaisten nuorten aie tuoda paikalle Israelin lippu vedoten holokaustin historiaan. Asiassa päädyttiin nahkapäätökseen, lipun kantajat etenivät eri kohteeseen kuin rasismin vastustajat.
Ongelma on todellinen: Kristalliyön uhrien muistaminen liittyy toki holokaustiin. Kuitenkin Israelin lippu on sopimaton rasisminvastaiseen kulkueeseen, sillä maan hallitukset sortavat palestiinalaisia. Apartheid- ja sotapolitiikka synnyttää katkeruutta ja vihaa muodostaen uhkan maailman juutalaisille, joiden äänitorveksi Israel omavaltaisesti julistautuu. Netanjahun politiikka ruokkii rasismia ja militarismia ja vaarantaa kaikkien alueen asukkaiden turvallisuuden.

Toiminta vahvistaa monikulttuurista kuvaa

Vuonna 2009 Kristalliyön tapahtuma kiinnosti “maahanmuuttokriitikoita” ja paikallinen hommakerho ilmoitti tulevansa paikalle. Eräs antirasisti valitettavasti ilmoitti varustautuvansa pesäpallomailalla, niin että hommaporukka pääsi valittamaan heitä uhkailtavan. Rauhallisesti sujuneeseen kulkueeseen saatiin runsaasti väkeä, samoin keskusteluun, jonne hommakerholaiset tulivat videoimaan ja vähän keskustelemaankin. Heitä itseään ei tietenkään saanut kuvata. Myös vuoden 2013 keskustelutilaisuuteen tuli pari “maahanmuuttokriitikkoa”, mutta he pitivät matalaa profiilia, ehkä alustajana olleen poliisipäällikön ansiosta.

Tänä vuonna Joensuussa nähtiin loka-marraskuun taitteessa natsitunnuksin koristautuneita nuoria ja tarroja. Mahdollisesti kyseessä oli Kansallisen vastarintaliikkeen kiertuetoiminta, koska kulkueen aikaan 9.11. ei ilmennyt mitään erityistä. Väkeä oli vajaa sata – sää ei suosinut ja moni ehkä koki elokuisen Meillä on unelma -mielenosoituksen riittäneen. Mukana oli kuitenkin ilahduttavasti ensikertalaisia. Puheen piti kurdi Ali Giray, ja kulkueen jälkeen katsottiin vaikuttava dokumenttielokuva Jälki elämässä – 4 tarinaa kidutuksesta, jossa puhuvat kidutetut maahanmuuttajat. Sanomalehti Karjalainen on oppinut 90-luvun kokemuksista: se julkaisi jälleen tapahtumasta puffin ja myös puolen sivun uutisen.

Vuosittainen rasisminvastainen tapahtuma lisää varmaan maahanmuuttajien turvallisuudentunnetta. Lehtien asiallinen uutisointi voimistaa sen vaikutusta yleiseen mielipiteeseen. Erilaisten ryhmien kutsuminen mukaan parantaa mahdollisuuksia sekä tiedotuksessa että osanottajien koostumuksessa. Samalla kun ryhmät sitoutuvat rasisminvastaiseen toimintaan, syntyy kontakteja muuhunkin yhteistyöhön. Monenkirjavan porukan kesken on myös kiinnostavaa toimia ja kuva kulttuurimme moninaisuudesta vahvistuu.

Kirsti Era