Itsemurhaiskun silminnäkijä

[rapu] massoud (17.04.15)Afganistanilainen valokuvaaja Massoud Hossaini vieraili Suomessa helmikuussa. Poliittisen valokuvan festivaalin yhteydessä järjestetyssä keskustelutilaisuudessa hän näytti kuviaan ja kertoi niistä Kansallisteatterin Lavaklubilla.

Vuonna 1981 Kabulissa syntynyt Hossaini pakeni vain kuuden kuukauden ikäisenä perheensä kanssa Afganistanin neuvostomiehityksen aikaista kommunistihallintoa naapurimaahan Iraniin. Hän kävi siellä koulunsa ja liittyi Iranin uudistusmielisiin poliittisiin aktivisteihin vuonna 1996. Hossaini koki velvollisuudekseen taltioida ympärillään tapahtuvat poliittiset mullistukset ja valitsi välineekseen valokuvauksen.

Paluu Afganistaniin

Iranissa asuvana afgaanipakolaisena Massoud Hossaini koki valokuvaamisen maan kaupunkien kaduilla vaaralliseksi. Niinpä hän keskittyikin aluksi kuvaamaan afgaanipakolaisten elämää Iranin toiseksi suurimmassa kaupungissa Mashadissa.

Syyskuun 11. päivän iskut New Yorkissa muuttivat ratkaisevasti hänen ajatteluaan. Hossaini palasi Afganistaniin vuonna 2002 ja liittyi Aina-nimiseen järjestöön, jonka tavoitteena on kehittää afganistanilaisten media- ja kommunikointitaitoja. Hossaini opiskeli Ainan huomassa valokuvausta ja kehittyi pian ammattilaiseksi.

Hän sai töitä ranskalaisen uutistoimisto AFP:n kuvaajana dokumentoiden Afganistanin sotaa. Hän on kuvannut sodan todellisuutta myös amerikkalaisjoukkojen mukana liikkuvana kuvaajana. Tässä yhteydessä hänen kameraansa on tallentunut lisäksi afganistanilaiskylien jokapäiväistä elämää.

Keskellä itsemurhaiskua

Hossaini oli kuvaamassa uskonnollista seremoniaa Abu Fazalin pyhäkössä Kabulissa 6.12.2011. Kesken seremonian kuului voimakas pamaus. Hossaini luuli aluksi ilmapallon räjähtäneen, eikä ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Pian hän huomasi makaavansa maassa itkien ja täristen. Ympärillä makasi satoja ihmisiä. Kaikki olivat shokissa eikä kukaan pystynyt tekemään mitään. “Huomasin, että kädestäni vuosi verta. Yritin nousta jaloilleni, mutta en pystynyt. Olin menettänyt tasapainoni. Ajattelin, että velvollisuuteni on selvittää mitä on tapahtunut”, Hossaini kertoo.

Hossaini oli kuitenkin sen verran voimissaan, että pystyi jatkamaan kuvaamista. Kameralle tallentui mykistävän kauheita kuvia elävistä ja kuolleista. Itsemurhapommittaja oli räjäyttänyt pomminsa keskellä ihmisjoukkoa. Iskussa kuoli 110 ihmistä ja 180 loukkaantui. “Kun tajusin mitä olin tapahtunut, minun olisi kannattanut juosta pois. Ensimmäistä räjähdystä olisi voinut seurata toinen räjähdys tai siitä olisi voinut seurata laukausten vaihtoa. Olin shokissa, enkä tiennyt mitä tehdä. Palaneiden ruumiiden haju täytti ilman.”

Massoud Hossaini lähetti lehtiin kuvan, jossa nuori tyttö huutaa veristen ihmisten ja ruumiiden keskellä heti iskun jälkeen. Kuva levisi kulovalkean lailla ympäri maailman ja se julkaistiin monissa maailman suurimmissa medioissa.

Ihmisten välinpitämättömyys järkyttää

Nuoren tytön kuvasta ja Massoud Hossainista tuli hetkessä maailmankuulu. Vuonna 2012 Hossaini voitti kuvallaan valokuva Pulitzer-palkinnon.

“Kuvassa ei näy sotilaita, eikä siihen liity politiikkaa. Kenelläkään Afganistanissa ei pitäisi olla motiivia iskeä tämäntyyppiseen uskonnolliseen tilaisuuteen. Uhrit olivat köyhiä ja viattomia ihmisiä”, hän kuvailee.

Tarana Akbari, kuvassa huutava 12-vuotias tyttö, loukkaantui pommi-iskussa, mutta selvisi hengissä. Hänen perheenjäseniään kuoli iskussa. Kun kuva oli levinnyt maailmalle, Massoud Hossaini katsoi velvollisuudekseen mennä tapaamaan Tarana Akbaria ja hänen perhettään. “Sain tietooni tytön ja hänen isänsä osoitteen pari päivää iskun jälkeen. Koputin ovea ja isä avasi. Hän tiesi jo kuvasta. Pelkäsin miten hän reagoisi. Hyökkäisikö hän kimppuuni? Päinvastoin isä kiitti siitä, että olin jakanut hänen tuskansa kaikkien kanssa. Se antoi hänelle tuntee, ettei hän ole yksin. En tiennyt mitä sanoa.”

Hossainia järkytti pommi-iskussa länsimaisten viranomaisten välinpitämättömyys. Uhreille oli vaikea saada apua itse tilanteessa ja sen jälkeen. “Haluan sanoa täällä Suomessakin, että olemme kaikki ihmisiä. Jos emme välitä toisten kärsimyksestä tai elämästä, afganistanilaisten kokemat ongelmat saapuvat tännekin. Jos emme välitä toisistamme ja yritä ratkaista ongelmia, terrorismi saattaa levitä teidänkin maahanne. Mehän juuri näimme, mitä tapahtui Pariisissa Charlie Hebdo -lehden toimituksessa. Se ei ole kovin kaukana Suomesta.”, Hossaini summaa.

Teksti: Timo Kalevi Forss
Kuva: Pekka Turunen