Positiivinen poikkeus kuvassa oli presidenttien Niinistö ja Putin tapaaminen. Suomi yritti ahtaassa tilassa tehdä sen mitä tehtävissä on jatkuvasti huonompaan suuntaan menneen kierteen kääntämiseksi.
Gazan siviilejä ja sairaaloita pommittava miehittäjävaltio Israel syyllistyy raskaisiin sotarikoksiin. Siitä huolimatta se on palkittu EU:n assosiaatiosopimuksella, eikä kukaan valmistele sanktioita sen painostamiseksi noudattamaan YK:n päätöksiä. Päinvastoin, Yhdysvallat rahoittaa ja varustaa nykyaikaisella aseistuksella Israelin armeijaa.
Toisaalla Venäjä miehittää Krimin, antaa kipinän Itä-Ukrainan taistelujen käynnistymiselle ja heittää lisää öljyä laineisiin toimittamalla sinne aseita ja sotilaita. Ukrainan hallitus puolestaan käynnistää Yhdysvaltojen tuella ”terrorisminvastaisen operaation”, joka laajenee avoimeksi sisällissodaksi. Siinä sekä separatistit että Ukrainan hallituksen joukot syyllistyvät vakaviin sotarikoksiin siviilejä vastaan. Malesialaisen koneen pudottaminen on vain yksi niistä. Molemmat käyttävät tragediaa omassa propagandassaan, mutta useat tahot, joilla on tapahtumien selvittämiseen liittyvää tietoa, eivät ole sitä pyynnöistä huolimatta luovuttaneet tutkintakomission käyttöön.
Siksi on vaikea riemuita siitä, että Venäjä lähettää humanitaarista apua Itä-Ukrainaan. Tai että Yhdysvallat, saatettuaan Irakin pysyvään sekasortoon, pudottaa avustuspaketteja vuorille islamilaisen kalifaatin perustaneiden islamistitaistelijoiden saartamille pakolaisille. Se on vähintä, mitä ne voivat tehdä kriiseissä, joiden syntymisestä ne itse kantavat suuren vastuun.
Virolaisen julkisuuden tapa pilkata presidentti Niinistön toimintaa kertoo paljon siitä, kuinka jyrkästi näkemyksemme eroavat Venäjän politiikasta. Se ei ole aivan samantekevää, sillä olemme molemmat EU:n jäseniä ja vaikuttamassa paitsi omaan, myös koko EU:n Venäjä-politiikkaan.
Markku Kangaspuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien puheenjohtaja.