Egyptin nuoret taistelevat ihmisarvoisen elämän puolesta


[rapu] lausti (08.05.14)Laustin lukuvinkki: Riippumattomien, kriittisten kommentaattorien esittelyä. Vuorossa Ahdaf Soueif.

Tammikuu Kairossa vuonna 2011 oli unohtumaton kokemus ei vain egyptiläisille vaan myös meille, jotka seurasimme päivittäin henkeä pidätellen tapahtumia internetin välityksellä. Vallankumouksellinen liikehdintä viestitti maailmalle, että diktatuurit eivät koskaan elä ikuisesti. Se, että Egypti joutui sittemmin uudelleen armeijan hallintaan on tragedia – tuhansia ihmisiä vangittiin, kidutettiin ja tapettiin – mutta ei lopullinen tappio. Kenraalien kieroutunutta mielenlaatua on vaikea analysoida, mutta ainakin he näyttävät ymmärtävän, että kansan kurissa pitämiseksi tarvitaan pelottavaa pakkovaltaa.

Presidentiksi viime keväänä puoliväkisin valittu kenraali Abdel Fatah al-Sisi on joutunut rauhoittamaan ihmisiä lupaamalla rauhallisia oloja ja taloudellista vakautta. Käytännössä tämä merkitsee ennen kaikkea asevoimien oman liike-elämän menestystä ja poliisitoimia kaiken vastarinnan tukahduttamiseksi.

Egypti elää näin merkillisessä umpikujassa. Al-Sisi tuskin saa taloutta elpymään millään merkittävällä tavalla. Ja vaikka hän on saanut paljon ihmisiä – vastahakoisesti tai ei – kannattamaan tämänhetkistä välirauhaa, huomattava osa maan nuorisoa on mielikuvituksissaan jo siirtynyt uuteen elämään. Vapautta maistaneet tai aistineet nuoret eivät ole menettäneet toivoaan.

Tämän oudon todellisuuden mielenkiintoinen tulkki on egyptiläinen kirjailija Ahdaf Soueif, nainen, joka kuvaa artikkeleissaan maansa nuorison rohkeutta ja päättäväisyyttä. Hän selostaa vuoden 2011 vallankumouksen vaikutusta näin:

“Vallankumous on osoittanut meille hallinnon sydämessä olevan mädännäisyyden, se on nostanut tyytymättömyyden pinnalle. Se on ilmaissut, millä kärsimättömyydellä ja kiihkolla nuoret haluavat toisenlaista yhteiskuntajärjestystä, ja se on osoittanut, että heillä on kykyä, energiaa ja kekseliäisyyttä sen luomiseksi. Heillä ei vain ole tilaa sen alulle panemiseksi, eikä voimaa tuon tilan luomiseksi.”

Soueif jatkaa: “Vallankumous osoitti, että kun ihmiset kykenevät itsehallinnolliseen järjestäytymiseen pienissä koordinoiduissa yhteisöissä, he saavat voimaa luovan energiansa vapauttamiseksi. Tämä ei ole tärkeää vain Egyptissä vaan nuorille kaikkialla maailmassa. Poliittiset järjestelmät on kuitenkin rakennettu päinvastaisella ajattelulla – ihmisten on asetuttava hierarkisesti johtajiensa ympärille. Käytte kamppailuanne uuden järjestelmän luomiseksi samaan aikaan kun vanha järjestelmä hyökkää teitä vastaan, halveksii teitä, murhaa ja vangitsee teitä.”

Al-Sisin lupaukset vakaista oloista eivät vakuuta. Omatekoisia pommeja räjähtää alinomaa, päivittäiseen elämään kuuluvat myös sähkökatkokset, uutiset lastenryöstöistä lunnaita vastaan, aseelliset taistelut jopa kylien välillä, nousevat hinnat, lisääntyneet isemurhat, auto-onnettomuudet jne.

Souief sanoo, että hallitus vähät välittää näistä alinomaisista ahdistuksen aiheista. Se keskittyy nujertamaan terrorismia, mutta tässäkin se menestyy huonosti. Kansalaisten vapauksia poljetaan ja parannusvaatimuksiin ei reagoida. Ihmisiä rauhoitetaan muistuttamalla, että tilanne ei ole yhtä kamala kuin Syyriassa, Irakissa tai Libyassa.

Kaikista kauheuksista huolimatta Egyptin nuoret eivät ole lannistuneet. Soueif kirjoitti viime lokakuussa: “Seuratessani nuorten toimintaa ja kuunnellessani heitä näinä viime päivinä, joita on leimannut sumeilematon valehtelu, mauttomuus, tehottomuus ja kansalliskiihkoilu, olen täynnä ihailua: ystäviä vangitaan ja murhataan, haaveita tuhotaan, nuoria ajetaan uuvuksiin, mutta he ovat edelleen täynnä älyä, selkeänäköisyyttä ja huumorintajua. He ovat saattaneet hävitä tämän kierroksen, mutta he eivät todellakaan ole häviäjiä.”

Valtaapitävät pelkäävät nuoria, onhan maan väestöstä puolet alle 25-vuotiaita. Yliopistoissa vuonna 2011 aikaansaatuja uudistuksia on peruutettu. Kun opiskelijat palasivat alkusyksystä yliopiston porteille, vastassa oli yksityisten turvafirmojen miehiä, jotka tekivät ruumiintarkastuksia, arvostelivat opiskelijoiden asuja ja takavarikoivat naisten kosmetiikkavälineet. Hetimmiten 57 opiskelijaa pidätettiin.

Kesäkuun 30. päivänä 2013 puhjenneista muslimiveljeskunnan vastaisista mielenosoituksista lähtien Egyptissä on pidätetty noin 40 000 ihmistä, joista 16 000 viruu edelleen vankiloissa. Enemmistö heistä kuuluu todennäköisesti nyt kiellettyyn muslimiveljeskuntaan, ja jotkut heistä ovat saattaneet turvautua väkivaltaan, useimmat todennäköisesti eivät. Loput 8 000-9 000 ovat vallankumouksellisia aktivisteja tai sivullisia, jotka raahattiin vankilaan viranomaisille annettuihin tavoitelukuihin pääsemiseksi. Oikeudenkäyntejä lykätään mielivaltaisesti. Langetetut tuomiot ovat naurettavia ja epäoikeudenmukaisia.

Vuoden 2011 tammikuun 24. päivän muistoa on kuitenkin vaikea pyyhkiä ihmisten muistista. Al-Sisin hallitus ei voi vallankumousta täysin tuomita, mutta se vihaa syvästi sen muistoa. Virallisissa lausunnoissa yhdistetään tammikuun 24. ja kesäkuun 30. päivä, mutta todellisuudessa hallitus vainoaa kaikkia ja kaikkea, mikä liittyy tammikuun 24. päivään. Vallankumouksen saavutuksia peruutetaan vedoten olojen vakauttamiseen ja kansalaisten turvallisuuteen. “Aina kun sumu hälvenee, näemme vain yhä enemmän panssareita kaduilla, yhä enemmän armeijan rakennusprojekteja ja yhä enemmän yksityisiä turvafirmoja mainostavia tauluja”, Souief kirjoittaa.

Viime marraskuussa Souief seurasi Twitter-keskustelua, jossa muisteltiin tammikuun 2011 katutaisteluja. Niissä mukana ollut nuori mies nimeltä Ahmad Medhat kirjoitti, että mieleen jääneissä Muhammad Mahmoud -kadun kamppailuissa ei ollut niinkään kyse politiikasta, vaikka tapahtumat olivat osa vallankumousta. Hänen mukaansa kyseessä oli ihmisyyden kamppailu epäoikeudenmukaisuutta vastaan, epäoikeudenmukaisuutta, jota esiintyi kaikkein alhaisimmassa ja ehdottomimmassa muodossa. Kamppailulla haluttiin torjua valtion rikollinen toiminta. Valtaapitävät uskoivat saavansa vapaasti hajottaa loukkaantuneiden mielenosoittajien joukon, tappaa heidät ja heittää ruumiit roskakasojen päälle. Medhatin oma äiti oli poissa tolaltaan nähtyään televisiossa sotilaiden ja poliisien törkeätä käyttäytymistä.

Medhat kirjoitti sosiaalisessa mediassa: “’Muhammas Mahmoud’ oli ihmisyyden puolustamista … monet ihmiset, joilla ei ollut kerta kaikkiaan mitään tekemistä politiikan kanssa, ottivat osaa taisteluun, vaikkapa vain osoittamalla moraalista tukea – yksinkertaisesti siksi, etteivät he voineet hyväksyä ihmisruumiiden kohtelua ikäänkuin ne olisivat jätettä. Oma äitini oli heidän joukossaan monien kaltaistensa kanssa. Paikalle tuli porukkaa työläiskortteleista. He vastasivat ‘Tahririn’ rehellisen veren kutsuun, loukkaantuneita moottoripyörillään sairaalahoitoon vieneet sankarit ovat esimerkki.”

Medhatin ja Soueifin viesti on selvä: Epäoikeudenmukaisuus ei voi kestää loputtomiin. Taistelu ihmisarvoisen elämän aikaansaamiseksi Egyptissä ei ole päättynyt, näyttipä lähitulevaisuus miten synkältä tahansa.

Ahdaf Soueif (s. 1950) on egyptiläinen kirjailija, joka osallistuu aktiivisesti poliittiseen ja kulttuuria koskevaan keskusteluun. Hän asuu Kairossa ja on valmistunut filosofian tohtoriksi lingvistiikan alalta Lancasterin yliopistosta. www.ahdafsoueif.com

Tapani Lausti
www.lausti.com

Kuva: José Manuel García Jurado