Länsi-Saharan tulevaisuuden tekijät -hanke vie suomalaista demokratia- ja ihmisoikeuskasvatusta länsisaharalaisten nuorten pariin. Koordinaattorina toimii innokas ja kokenut kansalaisaktivisti Anna Peltoniemi.

Anna Peltoniemi astuu helsinkiläiseen kahvilaan hieman vaivalloisen näköisesti. Hänen liikkumistaan ovat haitanneet muutaman viikon ajan mukana kulkeneet kävelykepit, sillä vanha jalkapallovamma on uusiutunut ja nilkka on jouduttu leikkaamaan pari viikkoa sitten. Intohimoiseksi jalkapallonystäväksi tunnustautuva Peltoniemi on tullut kertomaan Kansainvälisen solidaarisuustyö ry:n keväällä aloittamasta Länsi-Sahara-kehitysyhteistyöhankkeesta, jossa hän toimii hankekoordinaattorina.

Kansainvälinen solidaarisuustyö, tai tuttujen kesken KV-Solid, on monelle ehkä tuntematon järjestö, joka perustettiin vuonna 1985 tekemään kehitysyhteistyötä vasemmistolaisista lähtökohdista. Järjestö vietti monen vuoden ajan hiljaiseloa, kunnes joukko kehitysmaa- ja kehityskysymyksistä kiinnostuneita aktiiveja herätti sen uudelleen henkiin.

Järjestön toiminta onkin lähtenyt vahvaan nousukiitoon. Viimeisen parin vuoden aikana se on ehtinyt toteuttaa kaksi kehitysviestintähanketta ja kasvattaa aktiivimääränsä moninkertaiseksi. Nyt KV-Solid pyörittää kahta ulkoministeriön rahoittamaa hanketta: viestintähanketta solidaarisuustaloudesta sekä kehitysyhteistyöhanketta Länsi-Saharassa yhteistyössä sahrawien opiskelijajärjestön UESARIO:n kanssa.

Ennen kuin otetaan Länsi-Sahara esiin on pakko kysyä, onko Suomessa tarvetta väriä tunnustavalle kehitysyhteistyöjärjestölle.

”Suomessa ollaan usein järjestökentällä tosi varovaisia poliittisen puolen valitsemisessa. Vaikka usein tuntuu siltä, että aktivistit ja kansalaisjärjestötoimijat ovat selkeästi vasemmalla, niin sitä ei uskalleta sanoa ääneen. Esimerkiksi globaalikasvatus on ollut todella epäpolitisoitunutta. Vaikka puhutaan ihmisoikeuksista, epäoikeudenmukaisuuksista ja rauhasta, niin ei osata kritisoida vallitsevaa järjestelmää, joka ongelmat luo. Ihmistä ei voida kasvattaa ymmärtämään syy-seuraussuhteita, jos ei myös kritisoida sitä, mikä luo epäoikeudenmukaisuuksia. En tarkoita, että tarvitsisi olla puoluepoliittinen, vaan että oltaisiin rohkeammin kokonaisvaltaisesti poliittisia.”
Saharasta Länsi-Saharaan

Peltoniemi tietää mistä puhuu. Turkulaislähtöinen urheileva nuori suuntasi lukion jälkeen ulkomaille, jossa hän ajautui ikään kuin itsestään monenlaiseen kansalaisaktivismiin. Sosiaaliantropologian, sosiologian ja kehitysmaatutkimuksen opintojen jälkeen hän on työskennellyt muun muassa Plan-järjestössä globaalikasvatus- ja vaikuttamistyön parissa.

Vaikka kansalaistoiminnasta on tullut Peltoniemelle palkkatyö, täyttyy hänen kalenterinsa yhä myös vapaa-ajalla erilaisesta kansalaistoiminnasta:

”Kansalaistoiminta ei ollut missään vaiheessa mikään tietoinen valinta, vaan siihen tuli siirryttyä varsin luonnollista reittiä. Se on minulle tapa olla osa maailmaa”, Peltoniemi täsmentää.

Parhaimmillaan työ ja harrastus yhdistyvät ja lomittuvat. Peltoniemi on mukana myös Kivojen asioiden agenttitoimisto Sahara -osuuskunnassa. Saharalla ei ole mitään tekemistä Länsi-Saharan kanssa, vaan sen toimintaan kuuluu kaupunkiseikkailujen järjestäminen Helsingin ympäristössä. Seikkailujen tarkoituksena on tuoda kaupunkiympäristöstä esiin uusia yllättäviäkin puolia ja antaa osallistujille iloa ja myönteisiä asioita elämään.

Kaupunkiseikkailuja järjestetään muun muassa nuorille, muita heikommassa asemassa oleville sekä osana erilaisia sosiaalisia projekteja. Lisäksi seikkailuja järjestetään jonkin verran myös yksityishenkilöille.
Matalan kynnyksen toimintaa

Kansalaistoiminta määrittää uutta Länsi-Sahara-hanketta alusta loppuun. Tilanne on oivallinen, sillä projektin parissa Peltoniemi on päässyt kasvattamaan uusia ihmisiä kansalaistoimintaan niin Suomessa kuin Länsi-Saharassakin. Hankkeen aikana on tarkoitus järjestää neljä sahrawinuorille suunnattua demokratiatyöpajaa pakolaisleireillä Algeriassa. Tarkoituksena on kouluttaa paikallisia nuoria demokratia-, tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymyksissä ja antaa heille avaimia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Tavoitteena on yhdistää paikallisten nuorten toiveet ja suomalainen osaaminen kansalaisyhteiskunnan rakentamisesta.

Länsi-Sahara-hankkeen parissa toimii Suomessa noin 20 aktiivia, jotka valmistelevat koulutusten sisältöä sekä Suomessa järjestettäviä tapahtumia. Toteutuksessa on määrätietoisesti pyritty siihen, että hankeohjaus on demokraattista eikä hierarkia ole tiukkaa:

”Olen halunnut antaa meidän aktiiveille mahdollisimman paljon vastuuta hankkeen toteuttamisessa. Oma roolini on ollut lähinnä koordinoida kokonaisuutta ja pitää lankoja käsissä. Ajatuksena on ollut se, että tehdään asioita yhdessä ja opitaan siinä samalla jokainen. Kaikille löytyy omanlaista tekemistä, ja mukaan voi tulla helposti vaikka ei olisikaan aikaisempaa osaamista kehitysyhteistyöteemoista, Länsi-Saharasta tai järjestötyöstä.”

KV-Solid aikoo järjestää maaliskuussa omakustanteisen solidaarisuusmatkan sahrawien pakolaisleireille Länsi-Algeriaan. Tindoufin kaupungin lähellä sijaitsevat pakolaisleirit on perustettu vuosien 1975-76 vaihteessa, kun Marokon ja Mauritanian joukot miehittivät Länsi-Saharan ja pakottivat ison osan väestöstä pakenemaan pommitusten alta itsenäisyysliikettä tukevaan Algeriaan.
Nuoret muutosvoimana

Liki 40 vuotta leirielämää on muovannut voimakkaasti sahrawien yhteiskuntaa. Leirit ovat maailman pitkäaikaisimmat pakolaisleirit, joten niissä on jo ehtinyt syntyä ja varttua useita sukupolvia, joiden elämä on rakentunut täysin kansainvälisen humanitaarisen avun varaan. Toisaalta leireille on rakentunut pitkälle kehittynyt yhteiskuntamalli, kun telttakylät ovat kasvaneet savitiilestä rakennetuiksi kaupungeiksi ja väestö on kouluttautunut.

Tietoisuuden lisääntyminen ja yhteys moderneihin tietolähteisiin ovat myös osaltaan nostaneet nuorten kriittiset äänet esiin. Yli 20 vuotta kestäneeseen rauhanprosessiin ei uskota enää nuorten keskuudessa samalla tavalla kuin vanhempien ikäpolvien joukossa.

”Tarkoituksena on omalta osaltaan rikkoa nykyisen tilanteen luomia jännitteitä, nostaa esiin uusia positiivisia tapoja vaikuttaa sekä vahvistaa itsetuntoa ja antaa toivoa”, Peltoniemi kertoo.

Projektin aikana järjestettävät neljä koulutustilaisuutta aiotaan toteuttaa paikallisten nuorten voimin. Kouluttamisessa on tarkoitus käyttää osallistavia menetelmiä, jolloin työskentely painottuu luentojen sijaan yhdessä keskustelemiseen ja pohdiskeluun. Päämääränä on se, että nuorille tuotetaan eräänlaiset raamit, joita jokainen osallistuja voi muokata itselleen sopivaksi työkaluksi. Tavoitteena on se, että opittua tietoa ja ideoita pystytään viemään helposti omiin ystävä- ja sukulaispiireihin.

Ensin täytyy kuitenkin järjestää erillinen koulutus nuorille, jotka tulevat vetämään työpajoja. Paikallisille ”fasilitaattoreille” valmistellaan Suomessa käsikirjaa, jossa käydään läpi noin kymmenen eri teemaa ihmisoikeuksista demokratiaan ja vaikuttamistyöhön. Peltoniemi aikoo itse matkustaa leireille ja osallistua fasilitaattorien perehdytykseen sekä heti sen jälkeen järjestettävään ensimmäiseen koulutukseen, johon osallistuu 20 nuorta leireiltä, Euroopasta ja miehitetyltä alueelta.

”Matka kieltämättä jännittää, ja se tulee olemaan varmasti monella tapaa rankka kokemus. Tiedossa on pitkiä päiviä uudenlaisissa olosuhteissa, eikä pakolaisleirien arjen näkeminenkään ole välttämättä kauhean mieltä ylentävä kokemus. Toisaalta matka aivan erilaiseen ympäristöön tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen seikkailu”, Peltoniemi pohtii.
Tuntematon Länsi-Sahara

Miksi Peltoniemi sitten pitää Länsi-Saharaa merkityksellisenä teemana? Aiheesta ei kuitenkaan kovinkaan paljon Suomessa puhuta.

”Koko konfliktissa on kyse valtavasta epäoikeudenmukaisuudesta, joka on kestänyt kymmeniä vuosia. Tilanne on kestämätön sekä leireillä että miehitetyllä alueella. On valtavan epäoikeudenmukaista, että siitä ei puhuta ja että se jää usein huomiotta. Esimerkiksi Palestiinan tilanteeseen verrattaessa voisi kuvitella, että kun yksi itsemääräämisoikeusteema on pinnalla, niin vanavedessä nousisivat esiin myös muut vastaavat kamppailut. Ehkä dynamiikka tässä on kuitenkin erilainen ja muut vain unohtuvat. Aihe on kuitenkin myös poliittisesta tahdosta vaiettu, ja olisi tärkeää toimia niin, että saamme sen nostettua esiin.”

Työtä teeman parissa riittääkin, jos verrataan Suomea vaikkapa muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi Ruotsi oli lähellä tunnustaa Länsi-Saharan valtion itsenäisyyden ensimmäisenä eurooppalaisena maana toissa vuonna, mutta silloinen hallitus ei kuitenkaan vahvistanut maan parlamentin äänestystä.

Yksi Kansainvälisen solidaarisuustyön hankkeen suurimmista merkityksistä on, että se luo uusia yhteyksiä Suomen ja Länsi-Saharan välille. Taustalta nousee tärkeä viesti siitä, että myös täällä on ihmisiä, joita asia kiinnostaa.

Teksti ja kuva: Antti Kurko