Arkadi Kots -yhtyeen Kirill Medvedev on taiteilija ja antifasisti, jonka yhteiskunnallinen toiminta ja taiteen tekeminen nivoutuvat kiinteästi toisiinsa.

Tapaaminen Pax-festivaalille esiintymään saapuvan Arkadi Kots -bändin taustahahmon Kirill Medvedevin kanssa ajautuu välittömästi Ukrainan tapahtumiin. Olin etukäteen ajatellut aiheen välttämistä, sillä sitä teemaa on käsitelty viime aikoina jo uuvuksiin saakka ja tiedän, että siitä voi keskustella loputtomiin tulematta välttämättä mihinkään lopullisiin johtopäätöksiin. Ja sitä paitsi haastatteluni päämotiivina piti nyt oleman puhtaasti Kirillin taiteellinen työ, runous ja musiikki. Mutta yritykseni epäonnistuu heti kättelyssä, sillä ensimmäiseen kysymykseeni ”mitä kuuluu” Kirill vastaa ”hyvää, tulin juuri muutama päivä sitten Kiovasta”. Ja niin sitä mennään, on väistämätöntä aloittaa jutustelu Ukrainasta.

Kirill kertoo olleensa bändinsä kanssa Kiovassa keikalla paikallisten antifasistien järjestämässä tapahtumassa. Kiovan-reissu oli mennyt sopuisasti muutamaa säikähdystä lukuun ottamatta. Venäläisiä miehiä koskevan matkustuskiellonkin hän pääsi kiertämään virallisen kutsun avulla.

Vääristynyt rakkaus Neuvostoliittoon

Venäjällä puhutaan nyt Ukraina-kysymyksen aikaan saamasta opposition jakautumisesta. Muun muassa Krimin yhdistäminen jakoi paljon mielipiteitä oppositiossa ja kulttuuriväessä; oli avoimia kirjeitä puolesta ja vastaan. Kirillin mukaan tämä näkyi selvästi myös vasemmistolaisissa piireissä: ”Monet ovat mielestäni hyvin mustavalkoisesti valinneet puolensa. Ollaan joko puolesta tai vastaan ja se äityy siihen asti, että iloitaan kun vastapuolella kuolee ihmisiä. Ja sitten on valitettavasti myös niitä, jotka näkevät koko tilanteen ja Krimin yhdistämisen askeleena kohti paluuta Neuvostoliittoon.”

NIINKÖ?

”Ymmärrä, että kyse on siitä, että monella vasemmistolaiset täällä tuntevat hieman vääristyttä rakkautta Neuvostoliittoon. Nostalgiaa on yllättävän paljon. Osittain ymmärrän sen, mutta en uskonut, että se on niin vahvaa, että se voisi saada jalansijaa politiikan arvioimisessa nykyisessä tilanteessa. Tässä kun on kyseessä niin selkeästi painostus ja täysin laiton, käytännössä sotilaallinen väliintulo Venäjän puolelta. Toimeksiantajana on porvarillinen hallitus, jolla ei ole mitään yhteistä Neuvostoliiton kanssa, riippumatta edes siitä, mitä mieltä jälkimmäisestä on.”

”Seuraava opposition mahdollisuus on syyskuiset Moskovan kaupunginduuman vaalit. Luulen, että sitä ennen ei oppositiossa tapahdu mitään suurta, sillä se on nyt heikossa hapessa. Kukaan ei oikein tiedä mitä ajatella ja mitä seuraavaksi tehdä.”

Fasismin pelolla ratsastetaan

Minua kiinnostaa tietää, mitä Kirill antifasistiaktivistina ajattelee tästä mediasodasta, jota Venäjällä Ukrainan suhteen nyt käydään. Maalataan Ukrainan väkivaltaisuudet Lännen tukeman uusfasismin aikaansaannokseksi ja sen varjolla oikeutetaan toimet Ukrainan pelastamiseksi. Näin on saatu moni pelkäämään tosissaan fasismin uutta kukoistusta ja toivomaan Venäjän ottavan kovat keinot käyttöön sodassa fasismia vastaan, ennen kuin on liian myöhäistä. On myös paljon niitä, jotka ihmettelevät, miksei Putin jo vastaa niihin Itä-Ukrainasta kuuluviin venäläisten avunhuutoihin, joita esitetään televisiossa päivittäin.

Kirill on ollut aktiivisesti mukana antifasistisessa liikehdinnässä Moskovassa, muun muassa järjestämässä jo viiden vuoden ajan antifasistisia mielenosoituksia ihmisoikeusasianajaja Stanislav Markelovin ja toimittaja Anastasia Baburovan murhan vuosipäivänä 19. tammikuuta. Markelov ammuttiin 19.1.2009 Moskovassa. Myös hänen vierellään kävellyttä Baburovaa ammuttiin, ja Baburova kuoli myöhemmin sairaalassa. Viimeisimmän mielenosoituksen jälkeen Kirill ja muutama muu Arkadi Kots -bändin jäsen mukiloitiin Lubjankan metroasemalla Moskovassa. ”Se oli myös omaa tyhmyyttämme. Arkadi Kots on avoimesti antifasistinen bändi ja jaksamme aina toistella kaikille, että olkaa varovaisia sanoissanne julkisilla paikoilla, varsinkin tuollaisten antifasististen tapahtumien jälkeen. Mutta itse sitten unohdamme omat neuvomme. Onneksi selvisimme kuitenkin vain vähillä vahingoilla.”

Kirill muistuttaa, että on ymmärrettävä tehdä ero median viime aikoina lietsoman fasismin pelon ja hänenkin edustamiensa antifasistien toiminnan välillä. ”Elämme nyt sellaista aikaa, että mitä tahansa voi yhdistää toisen maailmansodan voiton juhlintaan ja antifasismiin, ja sitä kautta esimerkiksi hakea oikeutusta täysin perustelemattomille teoille Ukrainassa. Samaan aikaan tuetaan täällä kotimaassa muun muassa kaiken maailman ”venäläisiä marsseja”, joissa huudellaan täysin fasistisia kannatushuutoja.”

”Mutta Ukrainassa on kyllä jo pitkään ollut hyvin järjestäytynyt radikaali oikeisto ja paljon rikollista äärinationalistista porukkaa. Jo muutama vuosi sitten, kun halusimme Arkadi Kotsin kanssa järjestää Kiovassa Pussy Riotin tukikonsertin, meidät estettiin. Kohtasimme loputtomasti ongelmia ja saimme paljon uhkauksia.”

Kirill sanoo, että jo silloin tuli selväksi, että kansallismieliset rikollisryhmittymät ovat Ukrainassa järjestäytyneempiä kuin esimerkiksi Venäjällä ja lisäksi heillä on edustusta myös valtion instituutioissa ja akateemisissa piireissä.

Medialukutaidon ja kritiikin puutetta

Olemme Kirillin kanssa samaa mieltä siitä, että Ukrainan tilanteen synnyttämä vastakkainasettelu Lännen ja Venäjän välillä on ulottanut pitkät lonkeronsa niin syvälle mediaan, että on hyvin vaikeaa löytää edes jollain lailla objektiivisia tutkimuksia tai artikkeleita siitä, mitä Ukrainassa todella tapahtuu. ”Ja nämä Euroopan unionin sanktiot vaikuttavat ihmisissä täällä ennen kaikkea tunteellisella tasolla ja saavat mielestäni aikaan enimmäkseen vain lisää tuulta lännenvastaiseen myllyyn.”

Propagandan ongelmasta ja ihmisten tyhmyydestä puhuttaessa Kirill toteaa osuvasti: ”On ymmärrettävää, että suurin osa ei osaa lukea uutisia tai suhtautua politiikkaan kriittisesti. Mutta toisaalta olen miettinyt, että usein esimerkiksi junassa kun rupeat juttelemaan jonkun kanssa, käy niin, että alkumatkasta tämän henkilön mielipiteet vaikuttavat järkyttäviltä ja tuntuu siltä, että propagandakoneisto puree täysillä. Mutta sitten kun alat puhua syvemmistä elämän asioista, niin ymmärrät, että oikeastaanhan henkilö ei olekaan tyhmä. Hän ymmärtää täysin mitä valta ja tämänhetkinen hallitus tarkoittaa. Hän ymmärtää kyllä kuka tästä hyötyy ja kuka kärsii. Ongelma vain on se, kuinka tavoittaa nuo ihmiset poliittisiin liikkeisiin.”

Entäs miltä Ukrainan tulevaisuus näyttää?

”Minusta on selvää, ettei Krimin tilanne tule toistumaan Itä-Ukrainassa. Abhasian vaihtoehto on tietysti mahdollinen. Sellainen puolivaltio. Mutta Krim oli kyllä niin yllättävä ratkaisu, jota kukaan ei osannut odottaa, että on myönnettävä kaiken olevan mahdollista. Mutta luulen, että paras vaihtoehto Putinillekin olisi nyt se, että tilanne pikkuhiljaa normalisoituisi vanhoille sijoilleen.”

”Krim on meidän, ja sellaiseksi jää, mutta pakotteet unohdettaisiin vähitellen ja välit Lännen kanssa paranisivat.”

”Oikeastaan Putin on hyvä poliitikko. Hän pystyy keksimään asioita lennossa ja on valmis riskeihin. Nytkin hän keksi yhtäkkiä esiintyä venäläisten maiden kerääjänä”, Kirill naurahtraa.

Haastattelun lopuksi yritän ehtiä kysäisemään kysymyksen aiheesta, joka oli haastatteluni päällimmäisenä tarkoituksena; nimittäin taiteen asemasta protestiliikkeessä. Kirill on monissa Moskovan vaihtoehtopiireissä tunnettu henkilö, niin taiteen kuin aktivisminkin saralla. Otin viime talvena osaa hänen järjestämäänsä runoiltaan, jolla tuettiin kamppailua Kopher-joen pelastamiseksi nikkelin louhinnan aiheuttamilta tuhoilta.

Arkadi Kots syntyi osana kasvavaa vastarintaa

Kirill avaa hieman Arkadi Kots -bändin syntyä. ”Vuoden 2012 mielenosoitukset yllättivät meidät. Sitä ennen olimme tehneet lähinnä laboratoriomaisia kokeiluita ja soitelleet vain omissa piireissämme. Ja sitten aivan yllättäen biisimme alkoivatkin kuulua joka paikassa ja niistä alkoi kiinnostua suurempi yleisö. Suuri hetkemme oli kuukausi sitten, kun meidät pyydettiin esiintymään erään autoteollisuuden ammattiyhdistyksen vappujuhlissa. On tietysti aina hienoa soittaa protesteissa ja tapahtumissa. Mutta se, että meidät pyysi esiintymään ammattiyhdistys, oli minulle suuri kunnia. Mielestäni se on juuri se liike, joilla on voimaa muuttaa tätä maailmaa.”

”Poliittisella kaupunkitaiteella on mielestäni ainakin kaksi tehtävää. Toinen on työ julkisen tilan valtaamiseksi. Kaikilla on täällä sellainen olo, että julkinen tila on täysin virallisten instituutioiden valtaama. Sen huomaa erityisesti jos vertaa Eurooppaan. Kaupunkitaiteen tehtävä on vallata tuo menetetty tila takaisin. Ja se on hyvin tärkeää. Tämä prosessi alkoi Moskovassa jo ennen mielenosoituksia, mutta kehittyi sen jälkeen huimaa vauhtia.

Toinen tärkeä syy on se, että mikä tahansa poliittinen liikehdintä tarvitsee yhdentyäkseen ja tiedostaakseen olemassaolonsa taidetta ja musiikkia ympärilleen. Taide yhdistää ihmisiä ja auttaa heitä identifioitumaan. Laulujen merkitys on tässä ollut aina suuri. Neuvostoliitossa protestilaulujen traditio oli lopulta niin korruptoitunutta ja propagandistista, ettei kukaan pitkään aikaan sen jälkeen ottanut protestilauluja tosissaan. Mutta nyt on yhtäkkiä tapahtunut käänne. Ihmisille syntyi tarve ja halu kuulla nimenomaan lauluja, joissa on julkisesti artikuloituna se, mitä ihmiset sisällään ajattelevat.”

”Totta kai myös ajankohtaiset tapahtumat vaikuttavat. Muun muassa muutama kuukausi takaperin me (Arkadi Kots) tajusimme, että meillä ei ole yhtään sodanvastaista kappaletta. Sellaiselle ei vain ollut onneksi tarvetta. Mutta nyt Ukrainan tapahtumat saivat meidät ymmärtämään, että sellainen tarvitaan.”

Toivotaan, ettei sodanvastaisia lauluja tarvitse enää jatkossa säveltää. Jääköön ainoaksi tuo kappale, jonka kuulemme kesäkuun lopulla myös Helsingissä Pax-festivaaleilla.

Teksti: Kerttu Matinpuro
Kuva: Vasili Petrov