Tunnetaan eräs kaupunki, joka on jakautunut vähintään kahtia. Mitään rajaviivaa ei ole merkitty, mutta paikalliset tietävät hyvin, missä raja milloinkin on.

Silloin tällöin sinne saapuu matkamiehiä, jotka hortoilevat kaupungissa ja ylittävät tietämättään rajoja monta kertaa. Kun asiasta kysytään, vastaus on: ”Eipä tuota huomannut, koska kaikkialla on ihan samannäköistä.”

Havainto on oikea, vaikka puutteellinen. Sillä raja on paikallisten ihmisten mielessä tai sielussa. Asukkaat pystyvät sormella osoittamaan oikean ja väärän puolen missä vaan: ”Tuossa se raja menee. Tuo ovi ja tuo jalkakäytävä ovat eri puolella.”

Paikallisille asia ei ole ihmettelyn arvoinen. Toisella puolen asuu ikäviä ihmisiä, joita he nimittävät pässinpäiksi, tomppeleiksi ja ääliöiksi. Valitettavasti tämä tilanne haittaa myös heitä itseään.

Useimmille se tuottaa omantunnon vaivoja, ummetusta, masennusta ja unettomuutta. Pahat ajatukset pitää unohtaa kovalla työnteolla, lääkkeillä, voimisteluharjoituksilla ja viinan juonnilla.

On näet niin, että kaupungin eri puolilla asuvat ihmiset käyvät töissä samoissa yrityksissä, virastoissa ja palvelukeskuksissa. Heillä on työssä yhteisiä kahvi- ja lounastaukoja, ja silloin he kertovat toisilleen vitsejä ja nauravat. Teennäinen huumori on epäuskottavaa ja mielenterveydelle vahingollista.

Tämä kaikki on mahdollista, koska he ulkoisesti näyttävät samannäköisiltä, vaikka yksilöiden kesken erot ovat suuria. Yhdennäköisyys pitää heitä varuillaan. Olisi yhteishengelle vaarallista nimittää oman puolen asukasta pelleksi.

Tilannetta pahentaa vielä se, että he asuvat kaupungissa sekaisin. Naapuri siis saattaa olla kotoisin mistä vain. Niinpä esimerkiksi naapurin tulipaloa ei tuosta vain lähdetä sammuttamaan, pikemminkin sitä seurataan kiinnostuneena.

Lapset halutaan suojella tällaisilta vanhoilta kiistoilta, mutta jo kaksivuotiaina he tunnistavat oman puolensa. Niinpä he hiekkalaatikolla leikkiessään aina ohimennen sipaisevat nurin naapurin hiekkakakun, auton tai talon.

Riitelevän väen toinen osapuoli uskoo Otavaan, jonka kauhan oikean ulkoreunan suunnassa on Pohjantähti. Toinen puoli taas uskoo Pikku-Otavaan, jonka kirkkain tähti on Pohjantähti. Molemmat sanovat, että he löytävät Pohjantähden ainoalla oikealla tavalla.

Sosiologit, sosiaaliantropologit ja uskontotieteilijät ovat tutkineet kaupungin tilannetta jo kauan. On tehty kyselytutkimuksia ja kallonmittauksia ja arkistoja on kaiveltu. Monet tutkijat ovat vaikeassa työssään itse sairastuneet ja päätyneet psykiatrien hoitoon.

Olisiko siitä apua laajemminkin?

Erkki Kupari