Menin suoraan kahvilaan, koska leivokset kiinnostavat minua enemmän kuin kirjat.
Yhdessä pienessä pöydässä oli vapaa paikka. Tiedustelin pöydässä istuvalta rouvalta sopiiko istua, ja hän sanoi: ”Tottakai.”
Istuimme kumpikin ensin pitkään hiljaa. Sitten rouva, jonka otaksun olleen noin 41-vuotias, sanoi:
– Olen ihmetellyt, että hallituksessa voi olla ministeri, joka nimittää oikeustieteen professoreita talibaneiksi.
– Rumalta se kuulostaa, mutta mikä teitä asiassa vaivaa? kysyin.
– Se, että hallituksen jäsen käyttää katukieltä. Surullista on, että pääministeri antaa tämän tapahtua.
– Olen huomannut.
– Samaa katukieltä on käyttänyt ulkoministeri, ja sekin on saanut jatkua. Minusta tuntuu, että tässä on taustalla jokin isompi ajatus.
– Vai niin, kiinnostavaa. Kertokaa toki?
– Tämä äskeinen suomalaisista SS-miehistä tehty tutkimus suututti ministeriä, ja aikaisemmin hän haukkui armeijan kasvisruoan.
– Muistan tuon keskustelun hyvin.
– Muuten natsi-Saksassa suosittiin kasvisruokaa, ehkä SS-miehetkin söivät sitä ensin ja ampuivat juutalaisia myöhemmin.
– Puolustusministeri kertoi, että kukkakaalipirtelö-sana oli suunniteltu viestintätoimiston kanssa. Mitä hän tavoittelee? nainen kysyi minulta.
– Ehkä hän haluaa julkisuutta vaalien alla. On pettynyt ja suuttunut, jotain sellaista.
– Kaikki tuo mahdollista ja oikeastaan tarpeellistakin, jos tähtää johonkin isompaan. Vallan tavoittelu on ennenkin lähtenyt muutamasta sanasta.
– Nyt putosin, siis mikä on lähtenyt?
– Diktaattorien nousu valtaan. Se vie aina vuosia. Alussa tätä suoraan puhuvaa henkilöä on pilkattu ja hänelle on naurettu, mutta usein kasvava määrä ihmisiä on tukenut hänen ajatuksiaan oman kansakunnan etevyydestä.
– Kuulostaa pahalta. Onko tämä edes totta?
– Ajatelkaa vaikka Unkarin Orbania, Puolan Kaczyńskia, Italian Salvinia ja Ranskan Le Peniä. Kaikilla on ollut pitkä tie huipulle, mutta siellä he ovat. Ehkä puolustusministeri on aloittanut oman kampanjansa.
Kysyin, että miksi pääministeri antaa tämän kaiken tapahtua.
– Pääministeri on liikemies ja edistää omia ja kavereiden asioita. Hän luo omilla toimillaan hyvän pohjan tyytymättömyydelle.
Olin hiljaa. Nousin ja puin takin päälleni ja panin hatun päähäni. Sanoin: ”Tämä oli kiinnostavaa, näkemiin.” Hän vastasi: ”Jutellaan toistekin, näkemiin.”
Erkki Kupari