Tämä tapahtui loppusyksyllä Juhani Jukolan tuvassa Virolahden Klamilassa, jonne koko veljessarja oli muuttanut asumaan jo 1970-luvun puolivälissä. He olivat väsyneet Seitsemän veljestä -kirjan loputtomiin satavuotisjuhliin. Pojat kyllä ymmärsivät, että ilman Aleksis Kiven luomistyötä heitä ei olisi olemassakaan. Mutta rajansa kaikella, myös Jukolan eloisilla veljeksillä.

Juhani: ”Vaikka nyt on syksy, niin joulu minulla on jo mielessä. Taidan olla jouluihmisiä, vaikka en kaupoissa viihdykään. Olemme melkein kaikkea kokeilleet paitsi joulua Floridassa. Sitä älkää ehdottako, en lähde, vaikka Trump kutsuisi Mar-a-Lagoon. Vaan mitä ensi jouluna tekisimme?”

Aapo: ”Jos olisimme kukin kotonamme, niin välttyisimme havereilta ja saunan poltolta. Eikö nuo ole jo nähty?”

Simeoni: ”Aapolla on sävyisä ehdotus, jota Herramme myös kiittää. Hän ohjaa minutkin jonkun veljeni pöydän nurkkaan joulua viettämään ja särvintä syömään.

Lauri: ”Minusta voisimme mennä metsään, rakentaa majat ja tehdä nuotion. Siinä paistaisimme makoisat lihakimpaleet ja paukuttaisimme kekäleistä jysäyksiä kivien päällä.

Tuomas: ”Tuosta minulla on iloiset muistot, vaikka taisimme saada voudilta lopuksi aika löylytyksen.”

Lauri: ”En minäkään panisi pahakseni metsään menoa. Saisimme ehkä olla omassa rauhassamme ja muistella menneitä.”

Timo: ”Minulle on jäänyt elävästi mieleen Simeonin kertomus Saapasnahkatornista. Emmekö rakentaisi tornin, jossa olisi myös oluttupa ja sauna katselupaikan lisäksi.”

Juhani: ”Vaan mitä sanoo viisas Eero-poika?”

Eero: ”Timon ehdotus on hyvä, saapasnahkatorni on rakennettava Juhanin pihaan, sillä onhan Simeoni asunut hoteissasi kaikki aikuisuuden vuodet auttaen vuorollaan meistä jokaista veljeä. Ehkäpä torni toisi muutakin hupia joulumme viettoon.”

Juhani myöntyi ajatukseen rakentaa torni hänen pihaansa. Pari kuukautta oli lyhyt aika, kiirettä pitäisi. Hän jakoi tehtävät jokaiselle. Pihaan piti toimittaa tiiliä, sementtiä, lautoja, eristeitä, ikkunoita ja muita tarpeita. Eero lupasi lahjoittaa kaukoputken tornin katolle tähtien katseluun.

Veljekset toimivat lähinnä työmaan valvojina ja aiheuttivat harmia rakentajille riitaisilla ohjeillaan. Valmista tuli kuitenkin jouluviikon alussa. Niinpä Juhani kutsui kaikki tornin luo vihkimään sen jouluaattona kello yksitoista.

Juhani: ”Voihan veljet!” Eero jatkoi: ”Ja margariinisiskot!” Juhani: ”Pidä sinä Eero kitasi kiinni juhlahetkellä!” Eeroa nauratti. ”Tässä on päivän ohjelma. Nautimme särvintä alakerran oluttuvassa. Sitten kiipeämme torniin katsomaan maisemia ja nostamme lipun salkoon. Nimeämme sen virallisesti Saapasnahkatorniksi. Tornista tulemme alas saunomaan ja pääsemme puhtaina poikina tupaan jouluaterialle. Astutaanpa nyt yhdessä sisään.”

Juhani avasi oven, ja aikoi mennä ensimmäisenä, mutta Tuomas ja Aapo isoina miehinä tukkivat oven. Lauri ja Timo kiepsahtivat heidän ylitseen ja Eero jalkojen välistä. Juhani tokeni kuitenkin nopeasti: ”Eikö ole komea tupa. Hirsipaneelit, takka ja kaikki. Ottakaa oltta jääkaapista ja jos piiskaryypyn tarvitsette, niin sieltä löytyy.” Pojat nostivat lasit ja pari olutlaatikkoa pöydälle kirkkaan pullon viereen.

Juhani: ”Kaatakaahan itsellenne, nyt vihimme talon Saapasnahkatorniksi. Sitä tuumailin, että kestipä se kauan, ennen kun saimme tämän tehtyä. Tarinakin tunnetaan jo Intiaa ja Japania myöten Kalliovuorista puhumattakaan. Mutta Simeoni, kerro sinä meille vielä omin sanoin, mitä Hämeenlinnassa tapahtui.”

Simeoni: ”En niin välittäisi kertoa.” Eero: ”Kostuta kieltäsi, niin muisti virkistyy.” Timo: “Minä näytän mallia, katsos Simeoni.” Timo kaatoi ryypyn naamaansa ja hörppäsi olttapäälle. Simeoni teki samoin ja sanoi: ”Kylläpä se kirpaisi. No, Eeron kanssa olimme asioita toimittamassa Hämeenlinnan markkinoilla. Teimme hyvät kaupat, mutta sitten tuo viekas Eero vei meidät kestikievariin, jossa söimme ja naukkailimme kaikki rahamme. Yöllä minä sitten kiipesin saapasnahkatorniin, jossa itse vanha kehno näytti minulle lopun merkit. Se oli kauhea kokemus. Nyt kun rakensimme tämän uuden oman Saapasnahkatornimme, pääsen varmasti muiston kanssa sovintoon.”

Timo: ”Hyvin puhuttu Simeoni! Otetaan pojat ryyppy!” Veljet nostivat lasejaan ja alkoi kova puheenpärinä. Aapo ja Lauri kantoivat pöytään makkaraa, tofua, fetaa, vihanneksia ja leipää. Kalkut tyhjenivät nopeasti ja täysi vatsa rauhoitti mielet.

Juhani: ”Kurkistetaanko saunaan ja kiivetään sitten torniin.” Näin tapahtui. Sauna oli tilava seitsemän miehen istua ja touhuta. Puita lisättiin pesään ja sitten he lähtivät kiipeämään torniin. Juhani: ”Ei arvannut Aleksis, että vielä tornin teemme. Olisipa meidän kanssamme täällä, luojalle tarjoaisimme piiskaryypyn ja hyvät löylyt. Ehkä hän olisi elänyt meidän seurassamme onnellisen ja iloisemman elämän.”

Aapo ja Eero arvelivat samaa. Portaat olivat kapeat ja Simeonia piti auttaa kiipeämään. Se sujui, kun he toinen toistaan pyllystä työntämällä kipusivat ylös. Tuomas: ”Onpa hulppea näky koko kylän yli. Sellainen se Saapasnahkatornin pitää olla, että tuomion päivän tapahtumat voidaan vaikka kuvata täältä. Annapas Eero se kaukoputki, niin kurkistan tupaan sillä.” Tuomas kurkisti, ja mutisi hiljaa, että taisi nähdä lahjoja.

Eero: ”Onko tämä samanlainen paikka, kuin missä sinä Simeoni kävit?” Simeoni vastasi, että samalta näyttää. Kun hän kurkisti alaspäin nähdäkseen viimeisen taistelun, hän oli vähällä tipahtaa. ”Kyllä minä taidan nähdä sen kauhean hävityksen tuolla vasemmalla ja oikealla”, Simeoni totesi vakavana. Se oli merkki Juhanille huudahtaa: ”Nyt pojat saunaan!” Veljekset menivät ryminällä alas. Timo piti käsikynkästä Simeonia ja he hoipertelivat hihittäen portaita alas.

Saunassa oli aluksi hiljaista. Juhani rikkoi sen: ”Minä näen pahoja merkkejä ilmassa. Mikä peijooni Timo sinut sai ehdottamaan tällaista tornin rumilusta?” Timo hihitteli edelleen ja sanoi, että se on kaikista kuuluisin kohtaus, minkä Aleksis meille kirjoitti.” Juhani: ”Minulleko sinä naurat?” Juhani kömpi Timon luo ja veti alas saunan oljille. ”Taidatkos tapella mies?” hän sanoi ja tarrasi Timoon kiinni. Tuomas huusi: ”Irti Timosta ja kävi Juhanin kimppuun. Muut pojat lähtivät ensin tönimään toisiaan, ja sitten jo painimaan.

Koristeena ollut palava kynttilä tippui olkiin ja sytytti ne ja lauteet. Kesti hetken, ennen kuin pojat huomasivat tulen. Aapo heitti vettä tuleen, mutta savu esti jo tarkan näkemisen. Pojat säntäsivät oluttuvan puolelle ja sulkivat saunan oven. Kohta sieltä tuprusi sisään kova savu, ja poikien oli pyyhkeiden kanssa juostava ulos.

Talosta huomattiin tulipalo, ja ihmisiä tuli vesisankojen ja vaahtosammuttimien kanssa ulos. Lähelle Saapasnahkatornia he eivät enää päässeet, koska tuli kohosi jo kovaa vauhtia tornia ylös. Se paloi kuin soihtu.

Hetken tulipaloa katsottuaan Juhani sanoi: ”Mitenkä tässä näin kävi?” Eero vastasi siihen, että kävi niin kuin oli joulusauna kirjoitettu. Juhani puisteli päätään, ja mutisi: ”Minkä takia se sen näin kirjoitti.”

Teksti: Erkki Kupari