Jukolan pojat, jotka nykyään ovat jo aikamiehiä vai pitäisikö sanoa tervaskantoja, olivat lähettäneet Simeonin ja Eeron Haminaan ostoksille joulunajan juhlia varten. Veljesten yhteisiin juhliin tarvittiin useita kinkkuja, lammasta, vihanneksia, soijaa, lanttuja, kasvispyöryköitä, papuja ynnä muuta.

Miesten lähdöstä oli kulunut jo viikko, eikä heitä kuulunut kotitanhuville.

Matkaakin Virolahden Klamilan kylästä, jossa he kaikki nykyään asuivat, oli Haminaan vain kaksikymmentä kilometriä. Lisäksi miehet olivat menneet Eeron uudella sähköautolla, joten ihmettelylle oli aihetta.

Juhani oli kutsunut veljekset koolle luokseen sopimaan valmisteluista ja tehtävien jaosta.

Juhani: Pitäisikö jonkun lähteä Haminaan katsomaan, missä ne pojat luuraa? Ovat jo viikon viipyneet reissulla.

Aapo: Saattaisihan tuota kuvitella, että Eero istuu kirjastossa pänttäämässä, mutta missä se Simeoni koluaa.

Timo: Jos sillä on vaikka lääkkeet lopussa, niin apteekkeja kiertää.

Tuomas: Ei kai se nyt apteekkeja kierrä, sehän saa lääkkeet yhdestä paikasta.

Lauri: Jospa tuo kierteleekin puistoja. Niin minä tekisin.

Juhani: Ole höpsimättä. Nyt on alkutalvi, pimeätä, kylmää ja märkää. Muistatteko, kuinka ne kerran Hämeenlinnan markkinoilla pilasivat asiansa?

Tuomas: Se on vanha juttu se. Onhan niillä puhelimet, soittavat jos tarvitsevat apua isot miehet.

Kukaan ei ilmoittautunut vapaaehtoiseksi lähtemään Haminaan. Useammalla oli myös kiire ruokaostoksille paikalliseen Saleen ennen sen sulkemista, joten palaveri päättyi osallistujien puutteeseen. Juhani kuitenkin huusi pihalla: ”Nähdään ensi keskiviikkona samaan aikaan.”

Päivät lyhenivät ja pimenivät. Keskiviikko tuli tuossa tuokiossa. Pojat ripustivat märkiä kamppeitaan Juhanin vaatenaulakkoon.

Juhani: Pankaa märät vaatteet tuohon uunin kupeelle, niin kuivuvat. Onko kukaan kuullut Simeonista ja Eerosta?

Aapo: Joku sanoi nähneensä ne Hallin baarissa, mutta tiedä tuota. Saattoivat olla kulkumiehiä.

Timo: Ehkä olisi mentävä Haminaan katsomaan niitä.

Tuntui, kuin pihaan olisi ajanut auto. Sitten selvästi auton ovet pamahtivat kiinni ja pihasta kuului askelia. Kohta ulko-ovi kävi ja sitten sisäovi. Veljekset katsoivat tulijoita.

Simeonin kasvot olivat kalpeat, silmät seisoivat ja kädet vapisivat. Eero hieroi partaansa ja raapi päätään.

Eero: Mitä te siinä toljotatte. Elossa olemme molemmat. Omat rahamme olemme tärvänneet. Ruokakassit ovat porstuassa ja kuitit pusseissa.

Juhani: Missä olette viipyneet?

Eero: Tulimme heti, kun Simeoni pääsi katkolta. Oli vain pari päivää. Niin että lepo vaan.

Veljekset katsoivat vuoroin Simeonia, vuoroin Eeroa. Simeon ei näyttänyt miehiä tuntevan. Eero raapi päätään ja vaihtoi jalkaa.

Juhani: Tulkaa nyt pois sieltä ovensuusta. Käydään tuohon pirtin pöydän ääreen kaikki. Kertokaa siinä sitten, miten kaikki kävi.

Koko veljessarja siirtyi pitkän pöydän ääreen. Juhani otti alleen vankan nojatuolin ja Tuomas kiikun. Jokainen sai tuolin alleen.

Aapo: Miten on laitasi Simeoni?

Simeoni katsoi Aapoa ja sitten Eeroa.

Simeoni: Eikö se ole veljeni Aapo? Sitten hän katsoi vuoroin kaikkia pöydän ympärillä. ”Koko Jukolan julma veljesparvi on koolla. Olenko minä syytetyn penkissä? Älkää niin tehkö, olen nähnyt ja kokenut paljon pahaa.”

Juhani: Mistä sinä puhut?

Timo: Oletko sinä humalassa?

Simeoni: Veljet! Tiedättekö te mitä maailmassa tapahtuu. Tapahtuu kauheita. Minä olen sen kaiken nähnyt.

Tuomas: Missä sinä olet sen nähnyt, Haminassako?

Simeoni: Siinä kaupungissa minä olin saapasnahkatornissa. Se oli suuri, valtavan suuri ja korkea. Kun kiipesin sinne tornin huipulle, minun piti levätä monta kertaa. Halusin keskeyttää, mutta oppaani, tuo sarvipää ja häntäheikki, pakotti jatkamaan. Ja mitä minä sieltä ylhäältä näin!

Juhani: Mitä sinä näit?

Simeoni: Minä näin maailman palavan. Näin kuinka taivaalta syöksyi tulisuihkuja ja maasta nousi valtava räjähdys. Talot sortuivat ja kaikkialla riehuivat tulipalot. Ihmiset olivat pimeissä kellareissa ja kaikkialla oli savua ja pölyä. Linnut kirkuivat. Ihmisten ääntä ei kuulunut.

Tuomas: Eeroseni, missä te olette käyneet. Ei Haminassa ole mitään tuollaista. Oletko sinä Simeonia vähän pyörittänyt kylillä?

Eero: Aluksi kiertelimme Haminassa kaupungilla. Katselimme maisemia linnoituksen valleilta ja Raatihuoneen torilla. Sitten tuumasimme, että tämä on nähty ja päätimme lähteä Hämeenlinnaa katsomaan pitkästä aikaa.

Simeoni: Olimmeko me Hämeenlinnassa? Mitä me siellä teimme?

Eero: Menimme suoraan Aulangolle, otimme huoneen ja jätimme kassit. Saman tien sitten lähdimme taksilla keskustaan Piparkakkutaloon syömään. Siinä kun muistelimme vanhoja, niin aikaa vierähti. Menimme siitä muistaakseni taksilla muutaman metrin William’s Pubiin istumaan iltaa. Taidettiin käydä kylässäkin jossain paikassa.

Timo: Ei meikäläinen enää jaksaisi tuollaista. On teillä kova kunto.

Juhani: Milloinka te lähditte tulemaan tännepäin?

Eero: Olisiko se ollut viime sunnuntaina, kun lähdimme Lahden kautta tulemaan. Möysän Essolla oli Erika Vikmanin keikka. Kouvolassa käytiin katsomassa jääkiekkoa. Siinä on jotain samaa kuin meidän lapsuutemme kiekonlyönnissä, mailat ainakin. Haminassa Simeoni sitten kiipesi saapasnahkatorniin.

Simeoni: Se oli kauhea paikka. Lucifeerus itse näytti minulle helvetin tulen. Se kiipesi pitkin tornin seiniä ja kärvensi partaani. Tulessa näin pieniä lapsia, naisia ja vanhuksia, kauheata oli nähdä, kuinka heitä ammuttiin ja jyrättiin kaikenlaisilla laitteilla. Säkenöi kuin pommit olisivat räjähteet.

Tuomas: Tuo näyttää sodalta. Oletko katsonut uutisia telkkarista?

Simeoni: Se oli totta kaikki. Totta suuren saapasnahkatornin alla.

Tuomas: Tuollaista sotaa käydään Euroopassa Ukrainassa.

Simeoni: Siellä tornin alla tallattiin kaiken värisiä ja näköisiä ihmisiä. Ketään ei säästetty. Isoja koneita tuli aina vaan.

Juhani: Eero, onko Simeoni nukkunut yhtään tai saanut jotain rauhoittavaa lääkettä?

Eero: Minun tietääkseni ei ole nukkunut moneen päivään kuin katkolla hetken.

Juhani: Mene Lauri tekemään Simeonille peti. Tule sanomaan, kun se on valmis. Ota Simeonista hellästi kiinni, ja rauhoita hänet laululla.

Lauri: Eiköhän tuo kamarin sänky valmistu nopeasti.

Juhani: Siellä Haminassako te vielä ryyppäsitte?

Eero: Ei. Vein Simeonin katkolle ja itse menin hotelliin nukkumaan. Tänään kävin kaupassa ja hain Simeonin. Sitten ajoimme tänne. Eikö nuo ruoat pitäisi laittaa jääkaappiin, etteivät mene pilalle. Sitten menee joulukin huonoksi.

Veljekset lähtivät toimiinsa kuka minnekin. Pian kamari oli valmis ja Juhani ja Lauri taluttivat Simeonin sänkyyn. Lauri kävi pitkälleen Simeonin viereen, otti Simeonista kiinni ja alkoi hyräillä laulua:

Levotonna hyyryläinen
nukkuu huonos
hellahuonees

Sinnepä ei putken
lämpö
eikä raikkaan veden
virta

Ulotu
milloinkaan

Teksti: Erkki Kupari
Kuvitus: Essi Rajamäki