”Tietysti riippuu paljon siitä, millaisista huolista on kysymys. En osaa oikeastaan sanoa tähän mitään yksioikoista ratkaisua. Oli kysymys sitten maailman tai yhteiskunnan tilanteen aiheuttamista huolista tai henkilökohtaisen elämän vaikeista tilanteista, niin yksi tärkeä asia on se, että voisi jakaa huolensa puhumalla toisen ihmisen kanssa. Yksin kannettu on aina raskaampi kuin jaettu huoli.”
”Usein on niin, että yhteisessä keskustelussa tilanne realisoituu, mikä se sitten milloinkin on. Ylipäätään ajattelen, että raskaimpia ovat epämääräiset huolet, jotka pyörivät oman pään sisällä ja joista ei saa oikein otetta.”
”Keskustelussa asiat asettuvat perspektiiviinsä ja usein tietokin lisääntyy. Minä ajattelen, että se on ihan olennainen juttu – että ei jää yksin. Kukaan ei taida jaksaa omaa elämäänsä eikä maailman elämääkään yksin kantaa. Eikä ihmisen tarvitse kaikkia maailman arvoituksia ottaakaan yksin omille hartioilleen.”
Mitä teet itse, kun huolet alkavat vaivata?
”Se riippuu siitä, minkä kaltainen asia on kyseessä. Usein on hyvä päästä pois pirtistä, tavata ihmisiä, puhua. Joskus tarvitsen mökillä puuhastelua tai sitä, että vain istuu rannassa ja katsoo, kun lokit lentävät. Ne ovat lentäneet jo miljoonia vuosia ja lentävät edelleen.”
”Lasten leikki on minulle toivon merkki. Lasten rajaton mielikuvitus tuo toisen ulottuvuuden elämään. Maailma ei ole suljettu paikka, jossa vallitsevat vääjäämättömät lait, eikä kaikki ole siinä, mikä näkyy ja on laskettavissa. Elämä on myös leikkiä ja mielikuvitusta. Lasten leikki ja monenlainen taide muistuttavat siitä, tuovat iloa ja toivoa.”
Millainen on yksilön asema huolien keskellä?
”Yksilön vastuu on asia, joka on yhteiskunnassa noussut nyt uudella tavalla esille. Sellaiset äänenpainot ovat vahvistuneet, että kukin pärjätköön omillaan, ja jokainen on viime kädessä oman onnensa seppä. Köyhyys tai huono-osaisuus nähdään heikkoutena tai se on muuten oma vika. Kunnon kansalainen on se, joka pärjää omillaan, ja tämä pärjäävä henkilö saattaa sitten heittää vähän almuja tai hyväntekeväisyyttä niille, jotka ovat ikään kuin heikompia. Minusta tämä on julma ilmiö ja kova näköala yksilön vastuuseen. Tähän perustuvasta politiikasta minä olen huolestunut.”
”Luterilainen ja pohjoismainen lähestymistapa yhteiskuntaan on yhteisvastuun ajatus. Sen varaan tätä pohjoismaista yhteiskuntaa on rakennettu, ja sen ajatuksen mukaan kenenkään ei tarvitse täällä yksin omassa varassaan selviytyä. Elämä toteutuu viime kädessä sillä tavalla, että sen tuloksia jaetaan asemasta tai tuottavuudesta riippumatta. Kukaan ei ole selviytynyt eikä selviydy yksin omassa varassaan. Joku, joka tällä hetkellä pärjää, ei välttämättä huomaakaan, kuinka paljon kaikki on toisista ihmisistä kiinni.”
”Ihmisellä on kyllä mahdollisuus vaikuttaa, vaikka aina ei jaksa eikä pysty. Maailman epävarmuutta ajatellessani minua rohkaisee, antaa tukea ja selkänojaa, kun näen, että on ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa ja rakentaa parempaa tulevaisuutta. Jos osallistuu johonkin yhteiseen, se ei ole pelkästään sen yhden ihmisen osallistumista. Silloin liitytään johonkin suurempaan joukkoon, vaikka rauhanliikkeeseen.”
”Rauhanliikettä näytetään nyt väheksyttävän ja sille annetaan hyvin vähän tilaa. Juuri siksi se on tällä hetkellä entistä merkityksellisempi ja myös siihen joukkoon liittyminen on tärkeää. Samoin ovat ympäristöliikkeet. Näen nuorissa ihmisissä paljon intoa, halua osallistua ja panna peliin oma panoksensa. Kyllä se herättää toivoa siihen, että epävarmoista näkymistä huolimatta elämä pysyy koossa.”
Mitä aiot tehdä kesällä?
”Eläkeläisen kesä on tietysti aika rauhallista ja siihen liittyy mökillä olemista ja lapsenlapsia. Maailmalla olevat lapset tulevat varmaan kesällä käymään ja tapaan ystäviä. Ehkä johonkin tapahtumaan osallistun, mutta en tiedä vielä mihin.”
”Eläkeläisen elämän hyvä puoli on se, että ei tarvitse niin kauheasti suunnitella. Riittää, että on tämä hyvä hetki.”
