EU:n ja Marokon välisten kauppasopimusten vuoksi lautasellasi saattaa olla miehitetyssä Länsi-Saharassa kasvatettuja tomaatteja ja Länsi-Saharan aluevesiltä pyydettyjä sardiineja. Kauppasopimukset tukevat miehitystä ja rikkovat kansainvälistä oikeutta.
Kun ostat valintamyymälästä marokkolaisia tomaatteja tai purkkisardiineja, mahdatko miettiä niiden taustoja. Missä ne ovat oikeastaan kasvatettu, ja keitä ostoksesi tukee?
Suomalaiskaupoissa saattaa olla useita tuotteita, jotka on tuotettu Marokon miehittämän Länsi-Saharan alueella. Siitä huolimatta niiden alkuperäksi on merkitty Marokko, eivätkä kellot asiakkaan päässä ehkä ala heti soida. Länsi-Saharan kirsikka- ja luumutomaatteja myydään Pirkka-tuotteina K-kaupoissa, kuten Keskon vastuullisuusjohtaja Matti Kalervo vahvistaa. SOK ja Lidl sanovat, ettei niillä ole tällä hetkellä valikoimassaan länsisaharalaisia tuotteita.
Kalervo perustelee Keskon ratkaisua sallia Länsi- Saharassa viljellyt vihannekset kahdella seikalla. Toisaalta EU:n ja Marokon välille on solmittu kauppasopimus, joka kattaa myös Länsi-Saharan. EU:n mukaan sopimus tukee Länsi-Saharan taloudellista ja sosiaalista kehitystä, ja siihen Kesko nojaa ratkaisunsa. Toisaalta tuotteilla on GlobalGAP-sertifikaatti.
GlobalGAP on vuonna 1997 perustettu yksityinen merkki, jonka on tarkoitus antaa takeet siitä, että hedelmien ja vihannesten alkutuotanto on toteutettu kestävällä tavalla. Merkki huomioi sellaisia seikkoja kuin tuote- ja työturvallisuus ja ympäristövaikutukset. Mutta se ei ota huomioon, jos kyseinen maa on miehitetty.
KUUMA KIISTA ALKUPERÄMERKINNÄSTÄ
Matti Kalervo sanoo, että EU:n ohjeet hedelmien ja vihannesten alkuperän merkitsemisestä vaativat kaikessa vaikeaselkoisuudessaan ”vähintäänkin syvällistä perehtymistä”. Tähän saakka Länsi-Saharassa tuotettujen vihannesten alkuperämaaksi on merkitty Marokko.
Euroopan parlamentin varapuhemies, vihreiden Heidi Hautala kiinnitti viime vuoden lopussa huomionsa siihen, että ohjeet ovat ristiriidassa sen kanssa, ettei EU tunnusta Marokon oikeutta hallita Länsi-Saharaa. EU:lla on myös tiukka periaate siitä, että pakkausmerkinnät eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan.
Hautala esitti komissiolle kirjallisen kysymyksen, johon maatalouskomissaari Janusz Wojejechowski vastasi kirjallisesti: Jos vihannekset on tuotettu Länsi-Saharassa, alkuperämaaksi on merkittävä Länsi-Sahara.
Sitten vastaus kuitenkin katosi merkillisellä tavalla parlamentin internetsivuilta alle vuorokaudessa.
Hautala kyseli sen perään, jolloin dokumentti ilmaantui taas sivuille, vain kadotakseen jälleen. Lopulta vastaus saapui uudelleen muotoiltuna. Tällä kertaa siinä ei vain kerrottu, tuleeko alkuperämaaksi ilmoittaa Marokko vai Länsi-Sahara.
Heidi Hautala sanoo, ettei ole törmännyt vastaavaan temppuiluun koskaan pitkän EU-uransa aikana. ”Tämä kertoo siitä, että EU on mennyt hyväksymään kauppasopimuksen, joka on ristiriidassa sen omien linjausten kanssa”, hän sanoo.
KAUPPA SE ON JOKA KANNATTAA
Vaikka Länsi-Sahara on enimmäkseen kuivaa hiekka-autiomaata, sen luonto on kuitenkin rikas. Sen edustalla sijaitsevat Atlantin kalaisimmat vedet, ja paahtava aurinko houkuttelee kasvattamaan autiomaassa vihanneksia, etenkin tomaatteja.
Vihannesten kasvatus on voimakkaassa kasvussa, eikä silmänkantamattomiin jatkuvia kasvihuoneita omista länsisaharalaiset sahrawit, vaan ranskalaiset ja marokkolaiset suuryritykset.
EU on solminut Marokon kanssa jo useita maatalous- ja kalastussopimuksia. Tuoreimmat ovat vuosilta 2018 ja 2019. EU:n tuomioistuin on kuitenkin todennut useassa päätöksessään, että kauppasopimukset eivät voi koskea Länsi-Saharan aluetta, koska Marokolla ei ole hallintaoikeutta noihin alueisiin.
EU:n oman tuomioistuimen kannoista huolimatta EU:n ja Marokon kauppasopimukset kattavat myös Länsi-Saharan alueet. Kansainvälisen oikeuden mukaan miehitetyn alueen luonnonvaroja voi käyttää ainoastaan paikallisen väestön hyväksynnän jälkeen. Sahrawien kantaa ei ole kysytty, joten molemmat sopimukset rikkovat selkeästi kansainvälistä oikeutta.
EU-maista vain Ruotsi on vastustanut kauppasopimuksia, ja myös Euroopan parlamentissa sopimukset ovat tulleet hyväksytyiksi kirkkaasti, vaikkakaan eivät yksimielisesti.
Länsi-Saharaa edustava Polisario on vienyt molemmat kiistellyt kauppasopimukset uudestaan EU:n tuomioistuimeen, ja jälleen kerran odotellaan tuomioistuimen päästöstä. EU:n tuomioistuimen päätökset ovat EU:ta sitovia.
FOSFAATTIA JA AURINKOENERGIAA
Marokko on kaivanut Länsi-Saharan miehitettyyn alueeseen kuuluvasta Bou Craan kaivoksesta fosfaattia 1970-luvulta lähtien. Fosfaattikauppa on tuonut Marokolle kymmenien miljoonien eurojen tulot vuosittain. Polisarion vastustuskampanja on ehkä kuitenkin tuottanut tulosta, sillä viime vuonna fosfaattia vietiin ulkomaille huomattavasti aiempaa vähemmän.
Sen sijaan Marokon Länsi-Saharaan rakentama aurinkoenergia on vahvassa kasvussa. Yhdeksi maailman merkittävimmistä aurinkoenergian tuottajista pyrkivällä Marokolla on kolme isoa aurinkoenergiahanketta, joista kaksi sijaitsee Länsi-Saharassa.
Marokolla on suunnitelmia aurinkoenergian myymiseksi myös Eurooppaan. Vihreästä, päästöttömästä energiasta haaveilevalle kuluttajalle ei ehkä heti juolahda mieleen, että puhdasta energiaa ostamalla hän saattaa pönkittää miehitysvaltaa.
AFRIKAN VIIMEINEN SIIRTOMAA
Länsi-Sahara on jäätynyt konflikti, jonka puolesta ei kovin usein pidetä palopuheita. Kyse on Afrikan lounaisosassa sijaitsevasta alueesta, joka oli Espanjan siirtomaa aina vuoteen 1975.
Juuri ennen diktaattori Francon kuolemaa Espanja antoi Marokolle ja Mauritanialle luvan miehittää Länsi-Sahara. Marokko tunkeutui pohjoisesta ja pommitti sahrawien asumuksia napalmilla samaan aikaan kuin Mauritanian joukot lähestyivät etelästä.
Suuri osa alkuperäisväestöstä joutui pakenemaan aavikolle Algerian puolelle. Siellä on edelleen viisi pakolaisleiriä, joissa asuu YK:n pakolaisjärjestön mukaan noin 175 000 sahrawipakolaista.
Sahrawit olivat järjestäytyneet jo espanjalaisia vastaan vapautusrintama Polisarioon, joka on edelleen YK:n tunnustama Länsi-Saharan edustaja.
Mauritania peräytyi pian aluevaatimuksista, mutta sota Polisarion ja Marokon välillä jatkui vuoteen 1991 saakka, jolloin neuvoteltiin aselepo YK:n johdolla. Samalla sovittiin, että YK järjestää kansanäänestyksen Länsi-Saharan tulevaisuudesta.
Tuota kansanäänestystä ei ole pidetty vieläkään. Polisario vaatii kansanäänestystä, jossa Länsi-Saharan itsenäisyys olisi yksi vaihtoehto, eikä Marokko suostu siihen. Rauhanneuvottelut ovat jumiutuneet.
Osa sahraweista elää miehitetyllä alueella Marokon alaisena ja pahasti syrjittynä. Työtä on vaikea saada, aktivisteja vangitaan ja kidutetaan vankiloissa. Saharan lippu ja sahraweille ominainen teltta jaima on kielletty, ja itsenäisyyden mainitsemisesta joutuu vankilaan, sanoo Polisarion Suomen-edustaja Menna Lehbib Sale. Lisäksi sahraweista on tullut vähemmistö omalla alueellaan.
Länsi-Saharaa kutsutaankin usein Afrikan viimeiseksi siirtomaaksi.
Teksti: Jaana Kanninen
Kuvat: Jaana Kanninen ja Mohamed Dchira
Artikkeli on julkaistu Voima-lehdessä 3/2020.
