Hepokatti oli paloaukealla poikittain ja kaiveli hampaitaan. ”Samperi”, se sanoi, ”eikö täällä ole haravoitu, kun pöly kutittaa ihan mahdottomasti kurkkua?”
Se ei ollut paikalla suinkaan yksin. Pillerinpyörittäjä tuuppasi lantapaakun sen viereen ja sanoi: ”Minua ottaa päähän nuo syvät kaivannot, jotka estävät minua toimittamasta tilattua tavaraa.”
Kolmantena paikalle taapersi varpunen, jonka vasen siipi retkotti pahasti. ”Kovassa pölypilvessä lensin puhelinlankoihin ja putosin maahan. Lähdin taapertamaan maata pitkin ja putosin niihin uusiin ojiin minäkin.”
Hetken kuluttua alkoi kuulua jylinää sekä ilmasta että maalta. Kukkulan takaa nousi suuri pölypilvi.
Pian valtavat telaketjuilla kulkevat hökötykset ajoivat peräkkäin ohi, tekivät syvät jäljet ja levittäytyivät ympäriinsä. Silloin hepokatti sanoi: ”Kohta tulee ryskettä eikä voi hengittää enää ollenkaan. Mennään tuonne kiven alle koloon suojaan.”
Heti kun eläimet olivat kolossa, sen suuaukko hautautui hiekkaan ja saveen. Ulkoa kuului kova ryminä ja pauke.
Kun se viimein taukosi, pillerinpyörittäjä avasi kolon suun. Kun kaikki olivat maan pinnalla, maiseman peitti tuli, savu ja katku.
Hepokatti sanoi: ”Nyt ei pelkkä haravointi riitä korjaamaan tilannetta. Minusta tuntuu, että koko meidän ympäristömme on aivan pilalla.”
Kun savu ja pöly oli paljon myöhemmin laskeutunut, kolmikko lähti liikkeelle. Jo muutaman askeleen otettuaan ne totesivat, että on mahdotonta liikkua minnekään.
Maaperäkin oli pilalla. Kuoppien lisäksi siellä oli öljyä, raatoja, metalleja ja ammuksia. Koirat tappelivat romujen lähellä.
Pillerinpyörittäjä sanoi: ”Tämä on elämäni pahin ympäristötuho.” Muut nyökyttivät päätään. ”Hepokatin kanssa me selviämme kyllä, mutta sinun, varpunen, siipesi pitää sitoa, että se pääset vielä lentämään”, pillerinpyörittäjä jatkoi.
Varpunen sidottiin ja vietiin suojaan takaisin, sille tuotiin tilkka vettä ja siemeniä ruoaksi. Sitten kaksikko lähti pois. Kumpikin mietti itsekseen, sanomatta sitä ääneen, että ihminen aiheuttaa kauheata tuhoa kamppailullaan paremman elämän puolesta.
Erkki Kupari
