Aurinko porottaa, maisemat ovat kauniit mutta raa’at: kuivuutta ja kuumuutta kaikkialla. Etelässä on Kuollutmeri, matalin paikka maanpinnalla. Kuka tässä paahtavassa erämaassa haluaa asua? Kuka täällä pystyy asumaan?

On heinäkuinen päivä vuonna 2015 ja ajamme pohjoiseen Jordanin laaksossa Länsirannalla. Olemme menossa tapaamaan alueella asuvia palestiinalaisperheitä. Täällä kuumuuden keskellä tosiaan asuu ihmisiä, ja asuisi vielä enemmänkin, jos heille annettaisiin siihen mahdollisuus.

Erämaan keskellä erottuu vehreitä alueita: Jordanjoen ranta-alueet ja Jeriko, jota pidetään yhtenä maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutetuista kaupungeista. Maataloudella on täällä yli kymmenen tuhannen vuoden historia. Toisin kuin ensi silmäys antaa olettaa, laakson maaperä on rikas ja hedelmällinen, ja vesiresurssejakin on. Kun vain kaivaa vähän syvemmälle niin elämän edellytykset ovat olemassa. Jordanin laakso kattaa vajaat 30 prosenttia Länsirannasta. Vielä vähän aikaa sitten alueesta toivottiin itsenäisen Palestiinan valtion vilja-aittaa.

Keskellä peltoja kohoavat korkeat maavallit, joita ei voi ajoneuvolla ylittää. Näemme Israelin armeijan tarkastuspisteitä ja siirtokuntia. Käännymme asfaltoidulta tieltä hiekkatielle ja ajamme ränsistyneistä hökkeleistä koostuvaan kyläyhteisöön.

Burhan ja Samaher Basharat asuvat kahdeksan lapsensa kanssa Khirbet Al-Makhulissa. Perhe hankkii elantonsa paimentamalla lampaita ja vuohia sekä myymällä itse valmistamaansa juustoa. Pihalla on lukuisia isoja vesitankkeja. Koti on rakennettu alumiinista, muovista ja pahvista. Sisällä on viileämpää. Pieni aurinkopaneeli tuottaa sähköä jääkaappia varten. Kodissa on mukava ja eloisa tunnelma, lapset nauravat.

Viereisen mäen laella sijaitsee Israelin armeijan tukikohta, siirtokunnat ovat vähän kauempana. Perheen maiden läpi kulkee sähkö- ja vesijohtoja läheisiltä vesikaivoilta, mutta he eivät saa hyödyntää niitä; ne on varattu vain armeijalle ja siirtokuntalaisille. Selviytyäkseen perheen on täytettävä vesitankki 4–5 päivän välein. Tankin täyttäminen maksaa 250 shekeliä (noin 60 euroa).

SOTILAAT TUHOAVAT KODIT

Asumisen ongelmat eivät rajoitu vain kuumaan ilmastoon ja veden saantiin. Syyskuussa 2013 Israelin armeijan sotilaat ilmestyivät aamuyöllä täysin varoittamatta puskutraktoreiden kanssa ja tuhosivat kylän kaikki kodit, eläinsuojat ja lastentarhan. Israelin korkein oikeus oli julistanut rakennukset laittomiksi, koska niillä ei ollut tarvittavia rakennuslupia. Sotilaat käskivät asukkaita poistumaan, koska maat olivat nyt Israelin valtion maita. Kylä sijaitsee Länsirannan miehitetyllä C-alueella, jossa Israelilla on täysi hallinta.

Kylän perheet, mukaan lukien Burhan ja Samaher lapsineen, sekä asukkaiden eläimet jäivät ilman suojaa auringon paahteeseen. Avustusjärjestöt ja toimittajat saapuivat paikalle. ”Koko näkymä kieli järkytyksestä ja periksi antamisesta”, kuvaili näkymää toimittaja Gideon Levy.

Mutta asukkaat eivät silti luovuttaneet. Seuraavina päivinä Punaisen Ristin henkilökunta pystytti tilapäisiä suojia kylän asukkaille, mutta Israelin sotilaat purkivat ne. Pari päivää myöhemmin joukko eurooppalaisia diplomaatteja saapui turvaamaan avustustarvikkeiden pääsyn perille. Israelin sotilaat ajoivat paikalle, heittivät tainnutuskranaatteja ja pidättivät kylän asukkaita. Sotilaat vetivät ranskalaisen diplomaatin Marion Castaingin autosta, painoivat hänet maahan diplomaattisesta immuniteetista piittaamatta ja veivät auton avustustarvikkeineen. ”Näin kansainvälistä oikeutta kunnioitetaan täällä”, hän totesi. Israel karkotti Castaingin myöhemmin syyttäen häntä sotilaan tönäisemisestä.

YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston OCHA:n mukaan Khirbet Al-Makhul oli kolmas Länsirannan palestiinalaisyhteisö, jonka Israel tuhosi saman kuukauden aikana.

Nyt kodit ja eläinsuojat on rakennettu uudestaan, mutta yhteisö pelkää, että nekin tuhotaan.

Tätä todellisuutta ei alueella vieraileville turisteille näytetä.

MIEHITYS

Israel on miehittänyt palestiinalaisalueita vuodesta 1967 lähtien. Palestiinalaisväestö on asetettu sotilasmääräysten ja sotilastuomioistuinten alaiseksi, ja siihen kohdistuu vakiintunutta ja järjestelmällistä syrjintää. Israelin Länsirannalle rakentamissa siirtokunnissa asukkaisiin sovelletaan täydet kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet takaavaa Israelin lainsäädäntöä. Miehitys, siirtokunnat ja palestiinalaisten kotien tuhoamispolitiikka ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia.

Erityisesti Israelin hallinnoimalla C-alueella, joka kattaa 60 prosenttia Länsirannasta, armeija ja viranomaiset vaikeuttavat palestiinalaisten elämää. Jordanin laaksosta suurin osa on C-aluetta, ja Israel estää palestiinalaisten pääsyn 85 prosentille laakson alueesta, raportoi ihmisoikeusjärjestö B’Tselem.

Miehitysjoukot käyttävät erilaisia osittain päällekkäisiä menetelmiä ja perusteluita palestiinalaisten häätämiseen: laakson alueesta 50 prosenttia on julistettu Israelin valtion maaksi, 46 prosenttia suljetuiksi sotilasalueiksi ja 20 prosenttia luonnonsuojelualueiksi. Ihmisoikeusjärjestö Al-Haqin mukaan Khirbet Al-Makhulin kylän maat julistettiin suljetuksi sotilasalueeksi heti kotien tuhoamisen jälkeen.

Israelin miehitysjoukot tuhoavat järjestelmällisesti palestiinalaisten koteja ja muuta infrastruktuuria. Rakennukset leimataan luvattomiksi, koska rakennuslupia ei ole. Lupaprosessi on kuitenkin kallis, ja palestiinalaisten on käytännössä mahdoton saada vaadittua lupaa.

Khirbet Al-Makhulin tapauksessa suvut ovat asuneet alueella kauan ennen Israelin miehityksen alkua, ja monella on dokumentteja, jotka todistavat heidän laillisen oikeutensa maahan tai sen vuokraamiseen.

Ihmisoikeusjärjestö ICAHDin mukaan vuosina 1967–2017 Israel on tuhonnut yli 48 000 palestiinalaisten rakennusta miehitetyillä palestiinalaisalueilla.

LIIKKUMISTA ESTETÄÄN JA VEDEN SAANTIA RAJOITETAAN

Israelin armeija on rakentanut satoja fyysisiä esteitä Länsirannalle. Tarkastuspisteiden ja porttien lisäksi pitkät maavallit Jordanin laaksossa estävät palestiinalaisia maanviljelijöitä käyttämästä traktoreitaan peltojen työstämiseen ja kasteluun. Laajat alueet laaksossa kuivuvat. Gideon Levyn mukaan näiden maavallien ”tarkoituksena on tukehduttaa asukkaat”.

Yksi johdonmukaisesti käytetty menetelmä palestiinalaisten elämän vaikeuttamiseksi on vedensaannin rajoittaminen. Israel käyttää yli 80 prosenttia Länsirannan pohjavesivaraston vedestä sekä kaiken saatavilla olevan Jordanjoen veden, raportoi Amnesty International. Israelin asettamat rajoitteet ovat estäneet kunnollisen vedenjakelujärjestelmän luomisen palestiinalaisille, ja jopa 200 000:lta Länsirannan maaseudulla elävältä palestiinalaiselta puuttuu juokseva vesi. Israelin armeija estää heitä usein myös keräämästä sadevettä tuhoamalla sadevesisäiliöitä ja takavarikoimalla vesitankkeja.

Länsirannan C-alueella palestiinalaiset maksavat vedestä 25–40 shekeliä (noin 6–9 euroa) kuutiolta, kun Israelin siirtokuntalaiset maksavat jopa alle kymmenesosan tästä. Joissakin Jordanin laakson palestiinalaisyhteisöissä yhden henkilön päivittäinen vedenkulutus on alle 20 litraa. Vastaavasti Länsirannalle rakennetuissa siirtokunnissa on tiuhaan kasteltavia viljelyksiä, vehreitä puutarhoja ja uima-altaita. Jordanin laakson paahteessa voi nähdä myös suurempia vesialtaita: israelilaisia kalankasvattamoja.

ARMEIJAN HARJOITUKSET JA HÄÄDÖT

Jordan Valley Solidarity – ja B’Tselem –järjestöt raportoivat lisääntyneistä sotaharjoituksista Jordanin laaksossa. Harjoitusalueista varoittaviin kyltteihin törmää alueella usein. Näiden alueiden palestiinalaisväestö häädetään mailtaan harjoitusten ajaksi, joskus tunneiksi, joskus päiviksi.

Häädöt ovat ennalta-arvaamattomia ja rasittavat yhteisöjä. Perheiden pitää ottaa ruokaa, vettä, omaisuus ja eläimet mukaansa selviytyäkseen kesän kuumuudessa tai talven kylmyydessä muualla. Aina omaisuuden mukaan ottaminen ei onnistu, ja monien sotaharjoitusten jälkeen perheet palaavat löytääkseen omaisuutensa tai viljelyksensä tuhottuna. Tammikuun 2013 ja syyskuun 2017 välisenä aikana häätöjä tehtiin 140 kertaa. Häädöt aiheuttavat suurta epävarmuutta ja pelkoa siitä, että niistä tehdään pysyviä.

Kerem Navot -järjestön raportin mukaan 78 prosenttia niistä alueista, jotka julistetaan suljetuksi sotilas- tai ampuma-alueeksi, eivät päädy lainkaan armeijan koulutuskäyttöön. Alueilla liikkuvia siirtokuntalaisia ei häädetä. Raportin mukaan tarkoituksena on vaikeuttaa palestiinalaisyhteisöjen maankäyttöä ja siirtää alueita niin paljon kuin mahdollista Israelin siirtokunnille.

Sotilaallinen toiminta on aina ollut peitenimi häädöille. Ajan mittaan maa luovutetaan siirtokuntalaisille. ICAHD-järjestön johtajan Jeff Halperin mukaan tämä on kerroksittainen prosessi. Näin Israel pääsee hyödyntämään alueen luonnonvaroja ja viranomaiset voivat edistää alueen liittämistä Israeliin.

Ennen Israelin miehityksen alkua vuonna 1967 noin 250 000 palestiinalaista asui Jordanin laaksossa. Nykyään palestiinalaisia on alueella enää reilut 50 000, joista suurin osa asuu Jerikossa.

Miehitettyjen alueiden asukkaiden häätäminen ja karkottaminen mailtaan on kansainvälisen oikeuden mukaan siviiliväestön pakkosiirtoa, mikä täyttää sotarikoksen kriteerit, muistuttaa B’Tselem-järjestö.

SOTILAAT AHDISTELEVAT JATKUVASTI

Kun vierailemme Basharatin perheen luona, Israelin armeijan maastoauto ajaa perheen portille kuvaamaan meitä vierailijoita ja kyselemään keitä olemme. Olemme ICAHD-järjestön rakennusleirille osallistuvia kansainvälisiä aktivisteja. Armeija on häirinnyt perhettä systemaattisesti ja häirintä jatkuu silmiemme edessä.

Burhan kertoo, ettei hänen unelmansa ole saada kaikkea mitä siirtokuntalaisilla on, vaan että hän saisi asua rauhassa ilman häirintää omilla maillaan. Hän haluaisi rakentaa pysyvän talon perheelleen ilman miehityksen tuomaa jatkuvaa uhkaa ja turvattomuutta. Basharatit ovat joutuneet lähettämään perheen kaksi vanhempaa tytärtä sukulaisten luo lähemmäksi koulua. He toivovat pystyvänsä antamaan lapsilleen eväät itsenäistä elämää varten: hyvän koulutuksen ja mahdollisuudet tulevaisuuteen. Kykenevätkö he siihen Israelin miehityksen alaisena?

Kiitämme lämpimästä vieraanvaraisuudesta. Sanomme hyvästit ja toivotamme perheelle parasta.

Muutama kuukausi Suomeen paluun jälkeen kuulemme ikäviä uutisia Basharatin perheeltä. Marraskuussa 2015 erään ICAHDin ryhmän vierailun jälkeen Israelin sotilaat kävivät perheen luona. Sotilaat ryntäsivät kotiin ilman varoitusta, rikkoivat perheen tavaroita ja heittivät kaiken ruoan ulos. Sotilaat huusivat, kiroilivat ja uhkailivat perhettä väkivallalla.

Mitähän perheelle kuuluu tänään?

Teksti ja kuvat Miika Malinen

Lähteet:

Gideon Levy, Haaretz 20.9.2013. Premium in Jordan Valley bulldozers came at dawn. www.haaretz.com

Youtube: ICRC Tents Destroyed in Khirbet Makhul/ Jordan Valley

Noah Browning, Reuters 20.9.2013. Israeli forces manhandle EU diplomats, seize West Bank aid. reuters.com

B’Tselem: www.btselem.org/jordan_valley

Al-Haq 27.9.2013: Demolitions leave Jordan valley community of Khirbet Makhul Homeless

ICAHD: icahd.org

Amnesty International:

www.amnesty.org/download/Documents/48000/mde150272009en.pdf
www.amnesty.org/en/latest/campaigns/2017/11/the-occupation-of-water/

Jordan Valley Solidarity: jordanvalleysolidarity.org

Kerem Navot: www.keremnavot.org/a-locked-garden

Maannews 12.11.2016: www.maannews.com/Content.aspx?id=773923