Enpä muista, että ajat olisivat olleet synkemmät kuin nyt. Maailmaa ei uhkaa vain ilmastokatastrofi ja luontokato, nyt ydinsodan uhka on lähempänä kuin koskaan. Ukrainan sodan kauhut vyöryvät päivittäisinä uutisina mieleen. Eurooppalaiseen etuoikeuteen kuuluu, että ne lukemattomat muut sodat, joita on käyty ja käydään, eivät samalla tavalla häiritse arkipäiväämme. Mediassa ja poliitikkojen puheissa sota on muuttunut rauhaksi, ja rauha merkityksettömäksi tai vähintäänkin naiiviksi ajatukseksi, ellei jopa maanpetturuudeksi.
Ukrainan sotaan ei näytä olevan sotilaallista ratkaisua näköpiirissä. Diplomatialle ei tunnu kuitenkaan nykytilanteessa olevan sijaa. Rauhaan olisi myös valmistauduttava – toivottavasti neuvotteluyhteys rintamalinjojen yli on olemassa edes kulisseissa.
Ukrainan sodan vastaisten mielenosoitusten yhteydessä kävi ilmi, että ihmisillä on erilaisia painotuksia sille, miten tästä mennään eteenpäin. Puhumattakaan siitä valtavasta juovasta, joka on syntymässä erityisesti ukrainalaisten, mutta myös eurooppalaisten ja jopa sotaa vastustavien venäläisten välille. Vaikka mielenosoituksiin eri puolilla maailmaa on osallistunut merkittävä osa venäläisestä diasporasta, Venäjällä sodan avoin vastustaminen on tehty käytännössä mahdottomaksi.
Tehtaankadulla järjestetyn rauhanjärjestöjen mielenosoituksen yhteydessä huomioni kiinnittyi siellä lyhtypylväisiin liimattuihin julisteisiin, joissa toivottiin koko Venäjän ja venäläisen kulttuurin tuhoamista. Sotaa ei joidenkin mielestä käy totalitaarisen Venäjän hallinto vaan kaikki venäläiset. Tällä logiikalla meidän pitäisi pyyhkiä moni muukin maa kartalta, ja tällaisen yhä laajemmalle levinneen äärinationalistisen ajattelun uhreiksi on jo joutunut moni vähemmistökansa, joiden olemassaolo on uhattuna niin Venäjällä kuin monessa muussakin maassa.
Ydinsodan uhkaan näytetään suhtautuvan yhä kevytmielisemmin. Suomen liittyminen ydinasesotilasliittoon tapahtuu läpihuutojuttuna – yksimielisyyden pakkopaita ja pelko ilmenee vaihtoehdottomuutena. Yhteiskunnallisessa keskustelussa voit olla vain oikeassa tai väärässä, eikä tuomioon tarvita minkäänlaisia perusteluja. Enemmistö kansanedustajaehdokkaista kannattaa Nato-tukikohtia Suomeen, eikä ydinaseita haluta sulkea vaihtoehtojen ulkopuolelle. Vain taivas on kattona sotilasmenoille. Varustautumiskierteeseen käytetyt varat ovat poissa niin hyvinvointivaltion ylläpidosta kuin globaalien ympäristöuhkien torjunnasta.
Rauhanliikkeelle ydinasesotilasliitto ei ole oikea ratkaisu turvallisuusongelmiin. Realismia on, että eduskunnan suuri enemmistö ja mielipidetiedustelujen mukaan myös kansalaisten enemmistö on valinnut tämän vaihtoehdon. Rauhanjärjestöt ovat tässä suhteessa oppositiossa, mutta toimivaan demokratiaan kuuluu myös oppositio. Toivottavasti asialliselle yhteiskunnalliselle keskustelulle vaihtoehdoista avautuu tulevaisuudesta paremmat edellytykset.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
