Suomen hallitus päätti lakkauttaa rauhantyön valtionavun kokonaisuudessaan. Tämän vuoden lähes 60 prosentin lasku määrärahoihin antoi jo osviittaa oikeusministeri Leena Meren (ps.) ja hallituksen ideologisesta linjasta. Ministerin muut viimeaikaiset päätökset puhuvat samaa kieltä. Hän puuttui toimeksiantoon, jota toteuttaneen työryhmän oli määrä vahvistaa oikeuslaitoksen riippumattomuutta. Rasismirikoksia käsittelevä työryhmä sai Mereltä lakkautustuomion, kun ryhmästä ei hänen vaatimuksestaan erotettu valtionsyyttäjää, joka oli toiminut syyttäjänä Päivi Räsäsen tapauksessa.

Venäjän kansalaisyhteiskunnan kanssa yhteistyötä tehneen Suomi–Venäjä-seuran valtionapu lakkautettiin sekin. Tästä oli vastuussa kulttuuriministeri Sari Multala (kok.), jonka oma puolue flirttaili eniten Putinin Yhtenäinen Venäjä -”puolueen” kanssa. Työväenpuolueeksi julistautunut perussuomalaiset yhdessä kokoomuksen kanssa ajaa tarmolla alas koko ammattiyhdistysliikettä. Molemmat ovat innokkaasti edistämässä Suomen irtautumista ihmisoikeuksiin liittyvistä kansainvälisistä sitoumuksistaan, ja kehitysyhteistyön alasajo odottaa viimeistä silaustaan.

Hallituksen pienpuolueiden itsensä julistamat humaanit arvot näyttävät olevan alennusmyynnissä. Kristillisdemokraateille vaikuttaa riittävän kasvava tuki ääri-”kristillisille” liikkeille, ja RKP:lle muutamien ruotsinkielisen alueen sairaaloiden yöpäivystyksen säilyminen leikkauslistojen ulkopuolella.

Tähän asti suomalaiset vallassa olevat poliittiset voimat ovat pitäneet – 1920–1930-lukua lukuun ottamatta – huolta monimuotoisen ja -äänisen kansalaisyhteiskunnan ylläpitämisestä, jossa lukemattomilla kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli. Rauhanjärjestöjen näkemyksen mukaan nyt tehty päätös on osa hiipivää militarismia, jonka pyrkimyksenä on heikentää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä Suomessa. Rauhanliikkeen toimintaehtoja on heikennetty myös Nato-maa Ruotsissa ja lakkautettu kokonaan muun muassa Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Unkarissa.

Suomalainen rauhanliike kriittisenä yhteiskunnallisena äänenä ei hallituksen toiveista huolimatta lakkaa kuulumasta. Ei anneta tuen lopettamisen eikä Gazan kansanmurhan, Ukrainan sodan ja muiden uhkien synkentämän nykytodellisuuden lamaannuttaa meitä – toimintamme on entistäkin tärkeämpää.

Haluan kiittää kaikkia rauhanpuolustajia ja erityisesti niitä kymmeniä jäseniämme, jotka ovat vastanneet vetoomuksiimme ja ryhtyneet kuukausilahjoittajiksi. Pienikin apu jäsen- ja tukimaksujen muodossa on elintärkeää työllemme, jota jatkamme yhteistyössä muiden rauhanjärjestöjen kanssa. Meitä kaikkia tarvitaan edelleen.

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.