Oletan, että uutiset Venäjän järjettömän hyökkäyksen seurauksista Ukrainassa tuottavat meille kaikille tuskaa. Sodan on loputtava, vaikka juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että rauha ei vielä edes häämötä, eikä sodan eskaloituminen ole millään tavoin poissuljettu vaihtoehto.
Meillä ei ole vielä aavistustakaan siitä, millä ehdoin rauha saadaan lopulta aikaiseksi. Mutta se on varmaa, että sota jättää julmat jäljet – vihan ja katkeruuden Ukrainaan ja laajemminkin Eurooppaan hyvin pitkäksi aikaa. Edessä on mittaamaton jälleenrakennus ja erittäin vaikea, tapahtumien valossa lähes mahdottomalta tuntuva sovinnon rakentaminen.
Yksi sodan heijastusvaikutuksista on se, että Suomen Nato-jäsenhakemuksen lähettäminen näyttää olevan enää päivistä kiinni. Tiedotusvälineitä kiinnostavat vain spekulaatiot Venäjän mahdollisista vastatoimista, hakemuksen käsittelyajan turvallisuustakeista ja -uhista, Nato-maiden hyväksynnästä ja jäsenyyden vahvistamisen ajankohdasta.
Sekä media että varsinkin Nato-jäsenyyden kiivaimmat kannattajat somessa leimaavat liittymiseen kriittisesti suhtautuvat yleisesti putinisteiksi tai vähintäänkin hyödyllisiksi idiooteiksi. Näkyvät jäsenyyden vastustajat joutuvat melkoisen maalituksen kohteeksi kaikilla kanavilla. Tiedotusvälineiden kiivas hyökkäys Erkki Tuomiojan sotapsykoosiväitteitä vastaan on kyllä selkeä todistus ilmiön olemassaolosta, jota ei vain haluta myöntää.
Toivottavasti vakava keskustelu mahdollisista yksipuolisesti ilmoitettavista rajoituksista jäsenyydelle ei jäisi yleisen innostuksen jalkoihin. Toivottavasti jäsenyys sotilasliitossa ilmaistaan julkisesti ainoastaan puolustukselliseksi ja mietitään, millä tavoin vakuutamme myös itänaapurimme asiasta.
Ennen Natoon liittymistä Suomella olisi nyt ainutlaatuinen tilaisuus toimia esimerkkinä muille Nato-maille ja allekirjoittaa ydinaseet kieltävä sopimus, jolle on kansalaisten selkeän enemmistön tuki. En usko, että Nato-maat omista näkemyksistään huolimatta asettuisivat Suomen jäsenyyttä vastaan poikkiteloin, sen verran suuret ovat odotukset Suomen (ja Ruotsin) sotilaallisten resurssien saamisesta mukaan sotilasliittoon. Sen sijaan voisimme näyttää Nato-maille esimerkkiä jäsenyyden ja ydinaseiden vastaisen toiminnan yhdistämisestä.
Jotkut ovat olleet valmiita todennäköisen Natoon liittymisen myötä viettämään rauhanliikkeen hautajaisia. Mutta itse asiassa Nato-jäsenyys on rauhanliikkeen toiminnalle erittäin suuri haaste, johon meidän on vastattava. Jäsenyys sotilasliitossa tuo väistämättä mukanaan sen, että Suomi joutuu jatkossa yhä useammin ottamaan ihan eri tavalla kantaa Naton mahdollisiin sotilasoperaatioihin, ydinasedoktriiniin ja strategian muutoksiin. Toivottavasti rauhanliikkeen ääni kuuluu näissä yhteyksissä paremmin kuin nyt käydyssä keskustelussa Natosta. Mutta se meidän on itse toiminnallamme mahdollistettava.
Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.
