Toimittaja Pekka Mykkänen analysoi Helsingin Sanomissa (11.11.2019) näyttävästi Washington Postin artikkelia ”Sodassa totuutta vastaan”, joka perustuu laajaan haastatteluaineistoon Afganistanin sodasta. Kuten Mykkänen kirjoitti, syvä uskonpuute ja hämmennys on kalvanut poliittisia päättäjiä ja sotilaita koko nyt jo 18 vuotta kestäneen sodan ajan ja että sodan edistymisestä on valehdeltu. Tilastoja vääristeltiin systemaattisesti, jotta tilanteesta saataisiin todellisuutta valoisampi kuva.

Yhdysvallat on käyttänyt Afganistan-operaatioon arviolta 850 miljardia dollaria. Sota on vaatinut 2 300 amerikkalaissotilaan hengen, minkä lisäksi on kuollut 150 000 afganistanilaista. Suomalaissotilaita on kuollut kaksi.

Artikkelissa siteerataan vuonna 2015 haastateltua kolmen tähden kenraalia Douglas Lutea: ”Meillä ei ollut vähäisintäkään ymmärrystä Afganistanista. Me emme tienneet, mitä teimme.”

Mielenkiintoista on, ettei Mykkänen pohdi analyysissaan lainkaan sitä, miten tämä liittyy Suomen osallistumiseen Afganistanin sotaan. Suomalaisjoukkoja on ollut mukana Afganistanissa vuodesta 2002. Ensimmäinen päätös koski kolmen kuukauden jaksoa, ja sen jälkeen joukkojen määrää on supistettu tai kasvatettu käytännössä USA:n määräämässä tahdissa. Suurelle yleisölle operaatio on myyty valheellisesti demokratian vahvistamisella ja naisten oikeuksien takaamisella.

Samana päivänä (11.11.) Yle uutisoi Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Charly Salonius-Pasternakin ja oikeustieteen tohtori Klaus Ilmosen kommentin, jossa he korostavat että Suomen omat turvallisuuspoliittiset tavoitteet Afganistanissa on saavutettu, vaikka maan vakauttamiseen pyrkivä laaja kansainvälinen operaatio ei ole vastannut odotuksia. Toisin kuin väitetään, ovat heidän mukaansa Yhdysvaltain-suhteiden vahvistaminen ja oman puolustuksen kehittäminen olleet keskeisiä syitä suomalaissotilaiden lähettämiselle Afganistaniin.

Ovatko suomalaisviranomaiset mahdollisesti osallistuneet samaan valehteluun operaatiosta ja sen onnistumisesta kuin kollegansa Yhdysvalloissa? Onko kansanedustajille annettu tietoisesti jo 17 vuoden ajan väärää tietoa operaation tavoitteista ja liian ruusuinen kuva Afganistanin tilanteesta? Ovatko suomalaissotilaat jälleen kerran eräänlainen panttipataljoona, kuten toisen maailmansodan aikana SS-joukoissa palvelleetkin. Vuonna 1941 perustetulla SS-pataljoonalla haluttiin tuolloin varmistaa Saksan ystävyys ja tuki Neuvostoliittoa vastaan. Sotilaat osallistuivat Saksan valloitussotaan kuitenkin vapaaehtoisesti ja vain alun perin sovitun kaksivuotiskauden.

Olisiko nyt Suomen Afganistanin-politiikan uudelleenarvioinnin aika?

Teemu Matinpuro
Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.