Taisin kiittää Rauhanpuolustajien jäseniä jo edellisessä numerossa osallistumisesta talkoisiin järjestön talouden pelastamiseksi oikeistohallituksen päätettyä lakkauttaa rauhanjärjestöjen valtionapu. Mutta pakko palata vielä asiaan. Yhä useampi jäsenistämme on liittynyt leikkausuutisten julkistamisen jälkeen talkoisiin järjestön toiminnan jatkuvuuden takaamiseksi. Kymmenittäin jäseniä on liittynyt kuukausittain pienellä tai isommalla summalla toimintaa tukevien joukkoon tai maksanut yksittäisen tukisumman jäsenmaksun yhteydessä. Yksittäisten jäsenten osoittaman todella merkittävän taloudellisen tuen lisäksi olemme saaneet uusia jäseniä kiitettävissä määrin.

Edellisen Rauhanpuolustajan pääkirjoituksessa viittasin nykyhallituksen laajempaan tavoitteeseen heikentää kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä Suomessa. Rauhanliikkeen tuki lakkautettiin, ay-liikkeen toimintaedellytyksiä kavennetaan. Sote-järjestöjen valtionavun dramaattisten leikkausten jatkona ulkoministeriö on ilmoittanut lopettavansa tuet kansalaisjärjestöjen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen toimintaan ja kehitysviestintä- ja globaalikasvatushankkeisiin. Lisää kylmää kyytiä lienee luvassa elokuussa, kun valtiovarainministeriön lopullinen talousarvioesitys julkistetaan.

Samaan aikaan kun perustuslakivaliokunta puoltaa lakiesitystä kaikkien käännyttämisestä, mikä on asiantuntijoiden mukaan ristiriidassa Suomen allekirjoittamien ihmisoikeussopimusten kanssa, vakuuttaa ulkoministeri Elina Valtonen uutta turvallisuuspoliittista selontekoa esitellessään ulkopolitiikan perustuvan arvoihin, kuten demokratia ja oikeusvaltio. Melkoinen Pandoran lipas avataan malliksi muulle maailmalle siitä, että tehdyistä sitoumuksista voidaan luopua ja perustuslain tulkintoja venyttää miten vain silloin kun huvittaa.

Lopuksi pieni valonpilkahdus ilmastokatastrofin pysäyttämisen ja kansainvälisen yhteistyön kannalta, jota ei suomalaisissa tiedotusvälineissä ole uutisoitu. Arktisen neuvoston sihteeristö ilmoitti helmikuussa jatkavansa ympäristö- ja turvallisuusasioita käsittelevien työryhmien, joissa Venäjä on mukana,  työskentelyä virtuaalisina. Tieteellinen yhteistyö ja diplomaattinen kontakti Venäjän kanssa on Ukrainan sodasta huolimatta äärimmäisen tärkeää ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Tämän valossa median ajama ja poliitikoiden yllyttämä ajojahti suomalaisia tutkijoita kohtaan pragmaattisista Venäjä-yhteyksistä on käsittämättömän typerää. Suomalaiselta tiedeyhteisöltä odotin kyllä turhaan suoraselkäisyyttä tieteen vapauden puolesta.

Rauhallista kesää!

Kirjoittaja on Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja.