Pääkirjoituksen otsikkoon tiivistyy se, millaista suomalainen turvallisuuspolitiikka on ollut jo vuosikausien ajan (F35-hävittäjähankinta, Nato-jäsenyys, DCA-sopimus, miinakieltosopimuksesta irtaantuminen, käännytyslaki ja rajasulku jne). Kaikki alkoi jo ennen Venäjän vuoden 2022 hyökkäystä Ukrainaan, mutta valittu suunta korostuu enenevässä määrin lähes päivittäin.
Nyt Naton ilmoittama tavoite jäsenmaiden puolustusmenoiksi on nousemassa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, eli tämän vuoden tasosta noin kaksinkertaiseksi. Soraääniä ei tavoitteen saavuttamiseksi ole vielä juuri kuulunut. Nato-jäsenyyden hinnaksi arvioitiin aivan jotain muuta: jäsenyyden piti lisätä turvallisuutta, mutta ei juurikaan kustannuksia.
Puolustusmenojen kasvun mittakaava on valtava. Naton asettama tavoite tarkoittaisi nykyisten puolustusmenojen kaksinkertaistamista pysyvästi. Valtion tämän vuoden talousarvioon suhteutettuna ne olisivat jopa 15 prosenttia valtion menoista. Esimerkiksi opetus- ja kulttuuriministeriön osuus menoista on tänä vuonna noin 11 prosenttia.
Miten tämä kaikki sitten rahoitettaisiin. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan ennustepäällikkö Päivi Puontin Ilta-Sanomille antaman haastattelun mukaan tähän on olemassa kolme vaihtoehtoa, joista hänen mukaansa vain yksi on mahdollinen. Velanotto on hyvä vain lyhytaikaiseksi ratkaisuksi, eikä juuri päätettyä veroalea suurituloisille ja yrityksille kannata perua. Puonnin mukaan on siis väistämätön tarve käydä keskustelua siitä, miten julkisia menoja sopeutetaan. Maksumiehet löytyvät jälleen kerran tuloasteikon alapäästä tukien ja palvelujen leikkausten muodossa, kulttuuria ja muita ”luksushyödykkeitä” unohtamatta.
Huolimatta täydellisistä erimielisyyksistä Ukrainan sodan suhteen meidän pitäisi pystyä rakentamaan turvallisuuttamme naapurimme kanssa myös yhteisen turvallisuuden, diplomatian, luottamusta lisäävien toimien ja aseidenriisunnan keinoin, puhumattakaan näiden keinojen edistämisestä kansainvälisessä politiikassa. Jonkun pitäisi paitsi tahtoa rauhaa, myös valmistautua siihen.
Turvallisuuspolitiikka ei voi rakentua vain aseiden varaan – naapuri kyllä vastannee samalla mitalla, ja entäs sitten jos tuleekin se yhdestoista? Tai se ensimmäinen ydinasenapin painallus jommallakummalla puolen planeettaa.
****
Mutta tämän lehden kannen kuva heijastakoon sitä toivoa, mitä rauhanliike yhä ylläpitää synkän uutisvirran keskellä. Ja muistetaan nauttia kesästä!
